Koska E oli kipeänä niin ei ehditty metsästää pajunoksia, joten tästä tuli vain ihan tavallinen sunnuntai. Tai ei nyt ihan tavallinenkaan kun koko päivän mallailtiin kotiin uutta järjestystä. Mä kyllä keskistyin enemmän tarjoamaan murkinaa kahdelle ahkeralle siistijälle.

Meikämartasta kehkeytyy tätä menoa ihan kunnon marttaihminen. Ensimmäisen mammalomaviikon aikana keritty herkuttelemaan jo vohveleilla, pullalla, kinkkupiirakalla ja peräti pariin otteeseen sämpylöillä. Ja kyllä se harjoitus vaan tekee - no jos ei nyt ihan mestaria - niin välttävän leipurin ainakin. Mun heikkous keittiössä ja nimenomaan leivonnassa on soveltaminen. En ole varmaan ikinä tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan. Silti jollain ihmekonstilla niistä tulee kuitenkin aina ihan syötäviä. Huomasinpa jopa haaveleivani yleiskoneesta. O-ou! (Se ei vaan mahtuisi tässä kämpässä mihinkään.)

Nyt voidaan herkutella lakupötköillä, jotka jäivät kaappiin kun tänä vuonna ei kolkuttanutkaan yhtään trullia oven takana. Onneksi oma olo alkaa olla aika noitamainen kun viikot vähenee...