Viime tipan naiset käsi ylös nyt! En tiedä mistä olen tällaisen toimintamallin oppinut ja miten siitä voisi oppia pois, koska se on vähän stressava, mutta toisaalta taas äärimmäisen tehokas. Minun kroppani ja aivoni toimivat parhaiten pienen paineen alla. Toisin sanoen (miehen) viimeisellä lomaviikolla. 

Lomalle oli asetettu pienehkö (pirun pitkä), siis pienehkö to do -lista, joka käsitti lähinnä kodin remppaamista ja raivaamista. Nyt isoveli käy eskaria ja mies on duunis töis, kotona on siis kaksi auttavaa kättä vähemmän. Mutta tuliko lomalla hyödynnettyä tätä tilaisuutta. No ei tietenkään! Minun ja Ropposen arki jatkuu kotona, mutta silti pieni paniikki iski viime viikolla, että nyt pitää saada paljon näkyvää aikaiseksi.

Osan viikosta istuin koneella työstämässä valokuvia. Ja samalla kun huhkimme myös sitä yläkertaa valmiiksi...tai siis valmiimmaksi – teki mieli ottaa pieni välipalahomma ja repiä olohuoneen tapetti pois. (Olohuone ennen mm. täällä.) Tuo yhden seinän muutos oli todella nopeasti tehty. Jos ei laske mööpelivalssiin kulunutta aikaa niin itse remppaan meni noin 4 tuntia. Pidän lopputuloksesta ihan älyttömän paljon. Paitsi, että se on täysin omien käsien tuotos, seinä on siis maalattu pensseliä apuna käyttäen tuollaiseksi kevyeksi look-a-like-betoniksi. 

Olohuoneen muutos ruokatilaksi tuli samaan syssyyn, kun muutenkin piti siirtää televisio pois remppahullun naisen tieltä. Tupakeittiö on nyt sitten vain keittiö-ruokasali ja olohuoneen saamme sitten joskus kun tuo yläkerta valmistuu. Nyt tämä tila on valoisa, toimiva, avara ja enemmän meidän näköinen.

Arki, tervetuloa uuteen keittiöömme!

P.s. Olohuone näytti ennen tältä.