Kukaan ei ole niin kaupunkilainen kuin entinen maalainen. Mutta onneksi aika maalaisia tässä taas ollaan kun Liedossa asustellaan. Pikkukylän tyttönä olen kotiutunut hyvin tänne Turun ympäryskuntaan. Täällä Liedossa vietettiin tällä viikolla Lieto-viikkoa, jossa tapahtumaa oli monenlaista ympäri kuntaa. Näitä kylätapahtumia on varmasti jokaisessa Suomen kunnassa ja heinäkuun lopussa vietettiin omalla kotikylällä Kosken Kohausta.

Tällaiset tapahtumat ovat pienelle kylälle isoja tapahtumia. Suurissa kaupungeissa järjestetään erilaisia teemamarkkinoita harvase viikonloppu ja on Turunpäivää ja sen sellaista. Kunnissa panostetaan yhteen tapahtumaan, yrittäjät ja yhteisöt paiskivat paljon vapaaehtoistyötä. Ja kävijät suunnittelevat koko vuoden millaisen kohauspyörän sitä ottaisi ensi vuonna alleen. (Oikea vähän rämä mummopyörä on tietysti klassikko!)

Olen huomioinut muutaman homman näistä kylätapahtumista:

Kylämarkkinat järjestetään aina enemmän tai vähemmän löyhästi Jaakonpäivän tai Unikeonpäivän ympärille. Tai sitten myöhempään loppukesään, sadonkorjuun aikaan, mutta kuitenkin ennen puintiaikaa. (Ei muuten kerkee pellolle. Perkele.)

Kylämarkkinat juontaa aina joku julkkis. Suosituimpia lienevät ex-perintöprinsessat tai joku 70-luvulta tuttu iskelmälaulaja. (Koskella oli muuten kerran Napakymppi – ihan OIKEAN Salmelaisen vetämä! Jos oisin kertonu tän teille 20 vuotta sitten, oisitte ihan että wou!)

Torilla jaetaan kahden värisiä ilmapalloja, sinisiä ja vihreitä. Ruiskukka ja apila. (Mikäli he huomaavat, että sinulta (eli lapselta) puuttuu se toinen, saatte hyvin pian sen toisenkin.)

Kylällä ulkoilutetaan niiden mummopyörien lisäksi myös harraste- (eli vanhoja) autoja.

...ja rompetorilla vanhoja tavaroita. (Joihin kukaan ei uskalla koskea, ettei myyjä (eli sun naapuri) luule, että vaan uteliaisuuttas niitä tongit. Nih.) 

Torilla kauhistellaan lasten kasvamista. (Joo, hän on ihan oikeesti vuoden vanhempi kuin viime vuonna.) 

Lapset vetävät yhden metrin pituuteensa nähden yllättävän monta metriä lakua. (Ja sen avulla jaksavat yllättävän hyvin pomppia monta tuntia pomppulinnassa, mutta torilla kävelyyn se ei auta. Mä en jaksaaaa-a-a-aaaa enää kävellä!)

Kesätapahtumissa on aina vähintään yksi älyvapaa kilpailu, kuten vaikka huoltoaseman ympärihiihto. (Kiitos tästä kohdasta vain öhöm omille vanhemmilleni, jotka aina jaksavat näitä ideoida ja järjestää.)

Ohjelmaa on myös muunlaista, kuten vaikka ne pakolliset paloautot tai boccianäytös. (Kyllä, näytös! Ja oi kyllä, se siis on vähän kuin petankki.)

Karaokekilpailu kuuluu kylätapahtumaan.

Ja kaljateltta! (Niissä iltakarkeloissa on tärkeä muistaa, että kannattaa olla vain toiseksi eniten humalassa.)

Entiset asukkaat voivat näissä karkeloissa törmätä tuttuihin, lapsuuden kavereihin, entisiin naapureihin ja ihan vain entisiin tai vanhoihin koulukavereihin. (Ai säkin asut Turussa, kiva! Vois joskus nähdä. No, viimeistään ens vuonna täällä sitten.)