ÄLÄ katso mun ketsuppia – ja muita riitasointuja

syyskuuta 19, 2017

Se alkaa heti, sillä samaisella sekunnin murto-osalla kun jäbät pääsevät samaan tilaan. Nimenomaan pääsevät, eikä joutuvat. Sitä kohtaamista kun on odotettu aina puolin ja toisin. Toinen hokee ihmettelee milloin isoveli tulee koulusta, tulisi jo. Ja iltapäivällä taas toinen odottaa josko pikkuveli voisi jo herätä päiväunilta.

Jaaa sitten se alkaa...


ÄLÄ. OTA!

SE LÖI!
ET. TULE. TÄNNE!

WÄÄÄÄÄÄ!

ÄLÄ RIKO!
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄITIIII!
EIIIII!!!


Huoh.



Sisarussuhde on yksi elämän pisimmistä ihmissuhteista ja keskinäinen tappelu on tärkeässä osassa vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Erimielisyyksien sivutuotteena lapset oppivat kuin itsestään ratkomaan ongelmatilanteita, ymmärtämään erilaisia mielipiteitä, puolustamaan oikeuksiaan ja purkamaan paineita. Sisarusten (ja myös vanhempien) kanssa voi kokeilla miten pitkälle voi ärsyttää, eri tavalla kuin kavereiden kesken.


On superihanaa kun lapset tulevat toimeen ja oikeasti myös viihtyvät paljon keskenään. Ikäerosta huolimatta. Urbaanin legendan mukaan riitaisa ikäro on kaksi vuotta. Kuvittelinkin etukäteen, että elo olisi sopuisampaa. Vaikka muistan kyllä edelleen, että hyvin se tappelu onnistui itseltänikin neljä vuotta nuoremman veljen kanssa.





Tällä hetkellä varmaan 90% yhdessä leikkimisestä on sitä ärsyttämistä, huutamista, tappelua, kiljumista, härnäämistä, nahistelua ja kinastelua. Kuinka ollakaan tälläkin rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nahistelunkin vielä kestää ja annankin lasten ainakin ensin yrittää keskenään sopia. Tai annan neuvoja isommalle, kuinka selittää eriävä mielipide taaperolle. Mutta mun korvat ei kestä kiljumista. Elämää ja ääntä saa olla, mutta se kiljuminen. En vain kestä. Ihan suorastaan hirvittää, kuinka pitkään tätä on vielä edessä ja sieltä on kasvamassa vielä se kuuluisa kahden vuoden ikäeron tappelupukarit.

Jokainen lapsi kasvaa yksilöllisesti ja jokaisen vanhemman mielestä varmasti vähän vinoon, jokainen vähän eri suuntaansa. Miten riitatilanne pitäisi ratkaista? Teenkö oikein? Vai teenkö mitään? Yrittää tasapainotella sen oman sisäisen lapsen kanssa – joka haluaisi aina karjua takaisin sen ÄLÄ HUUTAKO – ja sen kypsän aikuisminän välillä.

Sitä koittaa parhaansa mukaan toimia kasvatusohjeiden mukaan. Antaa kaikille huomiota kaikille kahden kesken, luoda kotona lapsen omaa tilaa, sekoittaa hierarkiaa antamalla pienemmälle välillä myös vastuuta, keksiä kiinnostavaa yhteistä tekemistä, olla tasapuolinen ja näyttää esimerkkiä riitojen sopimisesta. Mutta ei.

Tieto auttaa ymmärtämään. Niinpä ensi kerralla kun kuppi menee kirjaimellisesti nurin ja taaperon päivä totaalisen pilalla kun toinen katsoi ketsuppia sen lautasella, hengittelen paperipussiin ja mietin, että näin sitä opitaan vuorovaikuttamaan.

Erotuomarina olo on tällä hetkellä kuluttavin arjen asia. Niin kauan kuin lapsi tulee toimeen kodin ulkopuolella, ei kuulemma ole hätää. Yritin silti etsiä jotain mahtavaa taianomaista vinkkiä kuinka sen saisi loppumaan. Google sanoi error ja kasvatusgurut levittelivät käsiään. No can do.

Aika lohdullista. Tavallaan.


***
Myrskyvaroitus! Pelastusrengas arjen aallokkoon Facebookissa.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Apua, kauhulla odotan minkälaiset riitapukarit meidän neideistä tulee, ikäeroa 2,5 vuotta. Toistaiseksi isosiskolla ihailtavan pitkä pinna, vaikka toinen välillä sotkeekin leikit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA! Se on se pelätty kaksi vuotta. ;) Meilläkin oli niin kauan pitkä pinna kuin toinen osapuoli oli selvästi vielä ymmärtämätön, mutta tilanne lähti käsistä heti kun toinenkin oli sen ikäinen, että osasi tahalleen ärsyttää. -_-

      Poista
  2. Pakko vinkata yle areenasta löytyvästä Eve Mannun radio-ohjelmasta (joka ylipäätään on aivan huikaisevaa journalismia), jonka aiheena oli "mikä saa äidin raivon ryöpsähtänään?". Huikeaa settiä, kuuntelemisen arvoinen!

    https://areena.yle.fi/1-1476308

    VastaaPoista
  3. Minä kun olen kipuillut yhden pienen uhmiksen kanssa, en ole osannut ajatellakaan, mitä se olisi, jos olisi kaksi riitapukaria! Yhdenkin kanssa on tekemistä kädet täynnä, ja hermot riekaileina. Äitiys on kyllä haastava duuni!

    VastaaPoista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset