Se on minun vanha. Se on sellainen sympaattinen pieni punainen, flyygelin muotoinen, leikkipiano. Ja siitä kaikuvat soinnut ovat ihan hirveitä. Juuri niin sulosäveliä kuin, no leikkipianosta nyt voi kuvitella lähtevän.

Sitä säilytetään äitini luona. Hyvästä syystä. En onneksi ole nostalgiapäissäni tuonut sitä kotiin. Se on kuitenkin yksi varhaisimmista leluistani, jonka oikeasti muistan. Mutta se saa siis pysyä siellä mummilassa.




Lapset rakastavat leluja, joista tulee ääniä. Lapset rakastavat leluja, jotka eivät ole äidin mielestä kovin esteettisiä. Äidin mielestä parhaimmat lelut olisivat tietysti sellaisia hiljaisia, värittömiä, hajuttomia ja mauttomia. Ton-tomia. Uskaltaisin jopa yleistää, että kaikki vauvat ja lapset rrrrakastavat juuri niin ihanan eläväisiä Lamazen leluja.

Mutta vielä palatakseni siihen vanhaan leikkipianoon. Paljastui, että mummistahan löytyi oikein pientä masokistin vikaa. Hän kun hankki sinne kotiinsa ihan oikean pianon. Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: soittotaidottomien serenadia, nelikätisesti. Eikä tietenkään erityisen pianissimo – hiljaa ja hienostuneesti.



Tätä taustaa vasten onkin erittäin mielenkiintoista, että Martinexin kaupallisen yhteistyön vauvaleluja valitessa suustani lipsahti spontaanisti:

"Toi soitettava kilpparihan olis hauska!"

En tiedä kumpusiko se pienen punaisen leikkipianon kaipuu kuitenkin jostain sisimmäistäni kun allekirjoittanut sitä on eniten tässä talossa ja näissä huoneissa soitellut. Kilpikonnapianon paketissa on Tuiki tuiki tähtösen "nuotit" ja ilokseni huomasin, että Lamazen sivuilta löytyy nuotteja lisää. Oi Susannasta tulee muuten aivan ala-asteen musiikintunnit mieleen!

Ai niin ja kyllähän tuo vauvakin tykkää kilpparia katsella ja hypistellä. 


 Toinen valitsemani vauvalelu pitää myös ääntä. Ja on värikäs, eikä siinä, mutta kieltämättä hieman yllätyin Pöllön värivaloista. Olin ajatellut pehmpöllön avuksi vauvan nukuttamiseen, mutta ilman hypnoosia.

Nyt en tiedä johtuuko se siitä hypnoosista vai rauhoittavasta musiikista, mutta kummasti kuopus tuntuu Pöllönsä huhuiluun nukahtavan. Erityisesti päivisin, kun on paljon hälinää muualla talossa niin makuuhuoneen nurkassa uni tuntuu tulevan mukavasti pöllöä kuunnellen ja tuijotellen. Iltaisin kun on pimeää pöllö tuudittaa vauvan uneen sängyn jalkopäässä. En tiedä onko Lamazen pehmopöllön sävel kenties jokin tunnettukin klassinen kappale, mutta jollain tavalla se on itsellekin rauhoittava. Myös isommat pojat tuntuvat pitävän sen kuuntelusta. Ja huomaan hyriseväni sävelmää pitkin päivää.



Postaus toteutettu yhteistyössä lähes kaikkien tunteman Martinex Oy:n kanssa. Yritys oli minulle ennestään tuttu erityisesti Muumi-* ja Kunnas-tuotteista sekä Iloleipuri-tuotesarjasta. Martinex on pitkien perinteiden talous- ja lahjatavaroiden sekä tekstiilien ja lelujen valmistaja, tukkuliike – ja nyt myös verkkokauppa.

Mitä enemmän saan tutustua yritykseen ja sen tarinaan, sitä enemmän ihastun siihen. Moni ei esimerkiksi ehkä tiedä, että Martinex on 30 vuotta vanha toisen polven perheyritys, joka sijaitsee Turun Kuninkojalla. Suurin osa tuotteista suunnitellaan Suomessa. Oma kokemukseni mukaan tuotevalikoima on todellakin kattava, kaunis ja käytännöllinen.