Isänpäivä

marraskuuta 13, 2017

Edelliseen postaukseen liittyen tässä tuulahdus "jotain vanhaa". Omaan bloggaustyyliin ei ole oikeastaan kuuluneet ne päiväkirjamaiset tekstit, mutta niiden virkaa paikkasivat erilaiset kuvapainotteiset postaukset. Kuvia tuli otettua todella paljon ja niiden avulla oli helppo ja nopea kertoa päivästä tai sukeltaa vaikkapa vapunpäivän juhlintaan.

Kuvien lisäksi ei useinkaan tarvita edes sanoja, joskin se toimii tarvittaessa myös toisinpäin. Joskus ajatukset pitää saada kirjoitettua auki ja joskus taas ollaan jonkin niin merkityksellisen äärellä, etteivät mitkään sanat edes riittäisi. Kävimme ottamassa lähimaastossa hieman isänpäiväkuvia.


Eilinen isänpäivä ei ollut yhtä juhlaa, vaan ilmassa oli myös kiukunkihinää kun esikoisen jännitys purkaantui. Hän rakastaa juhlapyhiä, erityisesti joulua, isänpäivää ja äitienpäivää. Askartelee, maalaa piirrustuksia, piilottaa niitä, kaivaa piiloista vain piilottaakseen ne uudelleen ja lahjat polttelevat sormissa monta päivää. Ei malttaisia nukkua kun haluaisi jo keittää isille aamukahvia. Sitten paineet kasaantuvat ja jännitys purkaantuu juuri ennen isin "herättämistä" makuuhuoneen ovella. Pikkuveli jo kävelee lahjan kanssa sisälle kun iskee kriisi ja onkin otettava koko homma uusiksi.

"Minä annan sittenkin sen kortin."

Elämä pyörii tällä hetkellä paljon tämän meidän vallattoman valloittavan kolmenkoplan ympärillä, keskellä kolmen ruuhkaa. Isänpäivä oli taas hyvä muistutus, kuinka perhe on laajempikin käsite kuin tämä ei-enää-niin-pieni ydinperheemme.








Kiitos ihan mahtavalle miehelleni, loistavalle ja läsnäolevalle isälle. Kiitos myös omalle isälle ja muille lähimmäisille tuesta, toisinaan aika raskaan ja kuluttavan arjen pyörityksessä. Kiitos kuuluu eilen, tänään ja jokaisena päivänä.

You Might Also Like

0 kommenttia

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset