Tämä kuuluu taas sarjaamme "Oi, miksi en itse keksinyt!"
Eevert sai jouluahjaksi ihanan itsetehdyn muistipelin. Pelin kuvissa esiintyy, kukas muukaan kuin, lahjan saanut itse sekä lahjanantaja. En osaa tähän mitään järkevää sanoa, kuin, että aivan i-h-a-n-a-! (Ja kattokaa mikä pallero tuossa rantakuvassakin on. <3)
Poimikaahan tästä ihan superi-idis omille tai vaikka naapurin muksuille.
Lapsi tonkii Ikea-kasseista leluja ihan onnesta soikeena. Myös lelut, jotka eivät ole ikinä kiinnostaneet, ovat nyt suurimpia aarteita. Kätevää, eipähän tarvitse ostaa uusia – mut mitäs mä nyt vien sinne kirpparille?!
Tekis mieli lisätä tähän häsät: #nääonmun! ja #ahneko?
Äh.
P.s. Myös naulakko, joka ei ole ollut meillä koskaan edes seinässä, on pojalle erittäin erittäin tärkeä.
P.p.s. Olikohan mulla muuten jotain tärkeämpääkin tekemistä kuin tuijottaa fb:n vaihtorinkiä ja sitä mitä kaikkea ihmiset haluavat vaihdoksi. Kuten vaikkapa hedelmän, vessapaperia, ananaspaloja, juotavaan coca-colaan (onko muunlaisiakin), vaihdetaan jotain muumimukeja johonkin (was?), pressu, pitkä viivotin, punainen uht-maito, kilo makaronia, piimää tai "nannaa". Ihmisten rikasta mielikuvista valaisee myös innoikkaimpien vaihtajien "vaihturitoivelistat" tai sitten nämä "500g gluteiinitonta piparitaikinaa vaihtuu 1l kevytmaitoa + 1prk tonnikalaa vedessä" -vaihdot. Mah-ta-vaa-!
Meidän elämä tuntuu välillä olevan niin minuuttiaikataulutettua, että kuvien ja tapahtumien kertaamisen avulla ne syventyvät minulle. Ja niihin on myös mukava palata myöhemmin. Selasin juuri mun omat instagram-kuvat, mahtavia hetkiä, jotka olivat jo unohtuneet.
P.s. Sain ihka ekan sukkaparin valmiiksi (tätä ennen olen tehnyt yhdet vauvasukat kun odotin E:tä ja viime talvena yhden sukan, joka jäi yksinäiseksi). Ja hitsivieköön, se kantapää oli oikeasti ihan piisofkeik kun vähän panosti treenaamiseen. Tästä muuten juttua Kaisan blogissa, jossa hän siteerasi minua - minua. ;)
Retrot miellyttää mun silmää omassa kodissa jos ne on sopivassa suhteessa modernin sisustuksen kanssa ja kirjaa selatessa käy niin, että "Haluun ton...ja ton, voi kun löytäis ton joskus halvalla, tää on ihana, ja tää, vitsi ku ei näitä koskaan mistään löydä, haluun ton... ja ton..."
Tänään minut yllätti...
Auringon valon hetkellinen tulviminen kotiin. (Ja sen superpiristävä vaikutus.)
Pojan lausahdus suoraan sydämestä läpi oman sydämeni, kun hänen pyynnöstään kuorin hänelle omenan.
"Kiitos, oot aika ihana!"
Aaaaw! <3
Se, että näin tammikuussakin voi olla pakkasta. (Heh heh!)
Raejuustopuurohimo. Se sopii yllättävän hyvin aamupalalle, lounaalle ja iltapalalle! (Mun tekis niin mieli laittaa tähän nyt "hashtag kukaunohtikäydäkaupassa".)
Se, kun yllätin äitini kuuntelemasta Spotifya(!), jossa soi Stig(!) - täysillä.
"Ai sulla on bileet täällä?" "No eeei, mut kuuntelin vaan tätä stikii vaimikätäänytoli?"
Tämä sopis myös "tänään minua hämmensi" -osastoon.
Tästä tämä nyt lähtee. Taas. Kerran.
Kotona.
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Tämä on Aaltoja.
Tervetuloa! <3
Edit: Juuri tämän kaltaista inspiraatiota kaipasinkin. Pojan kanssa maalatessa se yhtäkkiä ponnahti päähäni kun en keksinyt mitä maalaisin ja aloin vain tehdä aaltokuviota. Pidän arjesta sellaisena kuin se on. Joskus tyyntä, joskus myrskyää. Pidän kerroksellisuudessa, niin elämässä kuin sisustuksessakin. Blogin avainsanoja ovat koti, äitiys, harrastukset ja tietysti Turku. <3