Asiat loksahtivat paikoilleen
maaliskuuta 17, 2014Jeeeeeeeeeeeeeij!
Viime viikolla suljin yhden oven perässäni. Oven taakse jäi paljon huolta ja murhetta. Tuntuu kuin suuri painolasti oli pudonnut harteilta. Olo on kevyempi kuin aikoihin. Olo on onnellisempi kuin aikoihin. Syksy tuntuu jo (onneksi) kaukaiselta ja odotin tätä päivää, tiesin sen tulevan, tunnen olevani taas oma itseni!
Nyt nekin asiat, joissa ei ollut vielä hetki sitten mitään mieltä, käyvät järkeen. Kaikki meni sittenkin niinkuin piti, koko ajan menin eteenpäin vaikka tuntuikin tahmealta. En rämpinyt turhaan. Uskon kohtaloon, vaikka joskus se on koetuksella. En ole koskaan aiemmin murehtinut asioita taaksepäin, koska kaikki on mennyt kuten pitää. Mutta nyt aloin kyseenalaistaa joitakin valintoja. Oliko ne sittenkin vääriä, mitä voisin tehdä niiden muutamiseksi.
Tajusin, että en mitään. Se on juuri niin tylyä, ja siitä alkoi asioiden järjestäminen pienet asiat kerrallaan. Mietin, mitkä ovat ne asiat, joita haluan tehdä ja toteuttaa? Ei kukaan halua katkeroitua. Mikä vie mua sinne suuntaan kuin tahdon? Minä itse. Mulla on vielä niin ihana mies, joka tukee mua kaikissa mun "toteutanpa itseäni seuraavaksi näin"-projekteissa!
E:n tahtouhmaminäpystynkaikkeen-ikä on hieman tasaantunut taas (kop kop). Se on niin fiksu pieni mies. Älyttömän taitava sosiaalisesti, mikä on vanhemmalle joskus vähän haasteellista. Toisinaan tuntuu, että olemme kasvattaneet hirviön (ja Aatuksi/Adolfiksi joskus myös kutsutaan) ja toisena hetkenä pidättelen ilon kyyneleitä kun lapsi tahtoo kesken kauppaostosten leikkelehyllyn välissä halata - pitkään ja hartaasti!
Olen nyt niin pirun onnellinen!
13 kommenttia
Iso peukku onnellisuudelle. <3 Ja toinen ihanille kuville!
VastaaPoistaKiitos Krisse! <3
PoistaIhania kuvia ja hyviä ajatuksia. :)
VastaaPoistaKiitos, ai niin muistinpa nyt, että tulenkin vierailulle blogiisi!
PoistaHyvä kirjoitus ja ihanaa, että asiat loksahtelee. :)
VastaaPoistaKiitos Satu!
PoistaOi mahtava tunne!!! Itsekin odotan että pääsen tuohon pisteeseen ja voin fiilistellä että olen taas iloinen onnellinen oma itseni. Matkaa on vielä, mutta unelmiin pitää uskoa ja tehdä niistä totta! :)
VastaaPoistaSiis todellakin, mäkin kaipasin juuri sitä, että asiat olisivat taas mun hallussa. Kyllä se sieltä tulee, se vaatii vaan aikaa ja asioiden järjestelyä pala kerrallaan! Tsemppiä! <3
PoistaPeukku onnelle! Kiva kuulla, että palaset löytää paikkansa :)
VastaaPoistaKiitos Laura! <3
PoistaTäydellistä! Vastaisinkin tuolla omassa tekstissäni jo sinulle kuinka iloiseksi päiväni teit kommentillasi. Olen välillä miettinyt mihin elämä sinua on kuljettanut ja nyt tiedän; eteenpäin ja pirun onnellisena!
VastaaPoistaSe jos mikä on hieno ja äärimmäisen tärkeä asia. Tunne siitä, että hallitsee oman ajan, perheen, työn ja sen kaiken yhteensovittamisen. Ja nimenomaan niin, ettei ne hallitse sinua. Olen niin tolkuttoman onnellinen puolestasi!
Sanoit jälleen niin hyvin. Se on juuri sitä, että sai itse tämän ajan hallintaan eikä toisinpäin. Tämä projekti on vielä kesken, mutta koko elämä taitaa olla tätä oppimista. Ihana kuulla, että olet miettinyt. Eteenpäin olen tosiaan pyrkinyt, paikka hetkittäin tuntui, että kun otti askeleen eteen, liukuikin kaksi taakse. Kiitos vielä!
PoistaLöysin tänne blogisurffailun kautta, ja jäänkin heti seuraamaan :)
VastaaPoistaKuvat (vaikka niiden värejä ihmettelit) on ihania näinkin. Jostain kuitenki luin, että Google+ -asetuksista kannattaa käydä ottamassa ruksi pois kohdasta, jossa Google automaattisesti "parantaa" kuvia (ja tämä riippumatta siitä, onko G+ käytössä vai ei!) Ainakin omaan blogiini tein varalta aluksi tän, enkä oo huomannut muutoksia kuvissa.