Käytiin vähän vanhoilla huudeilla eli ihanalla "Oravapolulla", jossa ei kyllä meidän harmiksi ollut yhtään oravaa polulla. Vanhaan kotiin ei ole ollut yhtään ikävä, mutta Oravapolkua kaipaan. Se on luontopolku (Turun Katariinanlaaksossa), joka lähti aivan meidän kodin nurkalta ja käveltiin siellä vähintään viikottain. Ja nyt siellä tulee käytyä tosi harvoin. Aivan ihana lenkki juosta tai vaan fiilistellä metsää ja merta. Nyt on ihanat syysilmat kirmata metsäpolulla!
Oravapolun varrella asustelee luonnollisesti paljon oravia, joita varten meillä oli pähkinöitä mukana. Mutta jäi oikein mietityttämään, että mitä siellä on tapahtunut kun aiemmin, jos vain käveli silmät auki, ei voinut olla näkemättä (useita) oravia. Viimeistään laakealla kivellä, oravien ja lintujen syöttöpaikalla, on parveillut uteliaita pörröhäntiä.
Mulla on iso ihastus oraviin, sillä yksi lapsuuden lempipiirretyistäni oli Pörri Orava, ohjelma itsessään taisi olla nimellä Oravan seikkailut. Piirrossarja on jäänyt mieleen hyvin, koska se oli erittäin liikuttava ja surullinenkin, mutta luonnollisesti kaikki päättyi aina hyvin. Kuulen myös kertojan äänen kirkkaasti. Ja pienellä googlettelulla huomasin, että sama kertoja, Inkeri Wallenius, oli tosiaan myös Tao taossa ja Peukaloisen retkissä. Kuka muistaa? Kaikki mun ikäiset tietysti...