Lapsuus perustuu valheelle

syyskuuta 16, 2014

Olen huomannut viime aikoina, että jos tuo neljävuotiaani nyt yhtäkkiä kasvaisi isoksi ja ymmärtäväiseksi aikuiseksi. Hänen elämänsä olisi hyvin pitkälle perustunut enemmän tai vähemmän valheelle.

Lapsi on jo niin iso, että ymmärtää ja osaa joskus kyseenalaistaakin asioita. "En tiedä" tai "se nyt vaan on niin" eivät kelpaa vastaukseksi, mutta joulupukin, hammaspeikon ja takapihan lammessa asuvan krokotiilin (eiku tämä olikin mun lapsuudesta) lisäksi on pari muutakin pikkujuttua, jotka ovat ei-ihan-niin-tosijuttuja.


  • "Ei me enää voida mennä, kauppa on jo kiinni. Katsos kello on jo...öh, puoli neljä."
  • "Äidin mielestä voisit hyvin leikisti ajaa autoa, mutta tässä parkkipaikassa se on kiellettyä." (Kiire, mikä ihana tekosyy valeh...kieltää jotain.)
  • "Jos et nyt lopeta niin soitan poliisit..." (Niin ala-arvoista, tiedän.)
  • "Nyt sun kynnet on jo niin pitkät, että ne on pakko leikata ennen ku niiden alle tulee matoja!" (Toimii!)
  • "Laitetaan siihen puremaan ötökkärasvaa, se auttaa!" (Salainensuperrasva auttaa kaikkeen, Bepanthen)
  • "Nyt vielä kaksi haukkua syöt, kato etsä muuten kasva isoksi." (Se siis on kiinni just noista perunoista.)
  • "...Robin on kova poika pyöräilemään, siksi se laulaa kesärenkaista." (Ei mulla muitakaan kesäkumeja tuu mieleen.)
  • "Mm..joo, kohta..." (Say no more.)
  • "Tää on siis tämmöistä tosi pahaa aikuisten karkkia." (Ai mitenniin ei mee läpi...?)
  • "Kyllä äiti muuten ostaiskin uuden auton, mutta ei äitillä oo rahaa." (Jaa mut tää olikin tosijuttu... Lapsi on siis aina tosi huolissaan, kun auto on niin vanha, että siitä on takuu umpeutunut.)


Mites teillä?


You Might Also Like

16 kommenttia

  1. Uusi lukija ilmoittautuu :) Hihii, meillä on juurikin viime aikoina vähän aloiteltu valehtelua 2-vuotiaalle. Mulle valehtelu on tosi vaikeaa, en pysty siihen elämässä muutenkaan, ja oonkin miehelle vaikeroinut, miten vaikeaa se on myös lapselle. Siis ihan harmittomat jutut just tuota tasoa "voi ei, kato kun ne viinirypäleet on nyt LOPPU" ja "ei, et saa tätä, kun tämä on katsos tosi PAHAA" ja "nyt me laitetaan silmät kiinni ja ruvetaan nukkumaan, kun katsos ihan KAIKKI MUUTKIN jo nukkuu" (tähän kuuluu luetella ne kaikki muut jotka nukkuu...). Mulle tulee jo tuostakin ihan hirveän epämukava olo :D Apua, jos joutuu vielä jotain isompiakin juttuja joskus sepittämään...! Mutta kiitos - noista luettelemistasi varmasti moni otetaan vielä käyttöön ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mut usko tai älä niin mä olen myös just tollanen normaalisti. En pysty järjestää mitään yllätyksiä kun on niin huono pokka ja mieskin aina nauraa, et mun naamasta näkee heti. Mut ehkä siinä auttaa se, että lapsi ihan vielä kaikessa ole oppinut mua lukemaan. Ja toleranssi kasvaa kun sen aloittaa pienestä pitäen. :D Joo nuo "kaikki muut nukkuu" on aika peruskauraa...tekisi mieli sanoa, että odota vaan, mutta voihan olla, että sä olet juuri se, joka katkaisee tällaisen lämpimän perinteen kuin lapselle valehtelun. :P

      Poista
  2. Toi pitkien kynsien leikkaaminen ennen kun madot iskee on ihan paras! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy antaa kunnia tosta isille. En olis ite keksiny tollasta kyllä, mut se toimii ihan älyttömän hyvin. Tehokkaampi kuin hammaspeikot. Mut oikeasti sellaista ei-valehtelevaa järkevää syytä (joka olisi siis myös lapselle sellainen "aivan totta niinpäs pitääkin leikata") ei oikein oo. :D

      Poista
  3. Ahahaa, osui ja upposi :) Näitä viljelen minäkin! Uhmakkaan kohta neljävuotiaan kanssa on välillä koko arsenaali on käytössä. Varsinkin viime aikoina kun yksivuotiaalle on puhkeamassa poskihampaita ja on niin pirun kiukkuinen koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä sitä jonain päivinä (etenkin kun itseä vähän laiskottaa) on tosiaan koko arsenaali käytössä ja puheessa enemmän palturia kuin totta. :D

      Poista
  4. :D Kuulostaa hyyyyvin tutulta!!

    "Äh, nyt on kyllä iPadista akku loppu, ette voi pelata!"

    Yleensä se valkoinen valhe pääsee suusta, ennen kuin on tajunnutkaan ja oikeastaan viimeksi muistaa valehdelleensa... No silloin kun oli itse lapsi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pääsee! Mutta se on vaan niiiiiin paljon helpompaa kuin puhdas "ei". Sellainen "kyllä minä reiluna äitinä, mutta nämä olosuhteet..." :P

      Poista
  5. Kuka pystyy oikeesti sanomaan, ettei ole koskaan valehdellut mistään lapselleen. Olisi aika karu lapsuus, jos jokainen asia kerrottaisiin niin kuin ne oikeasti on. Kyllähän näissäkin joku tolkku pitää olla, muistan edelleen itse selailleeni ja pelänneeni jörö-Jukka kirjaa lapsena kirjastossa.

    Mutta siis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuommoinen neljävuotiaskin puhuu paljon omiaan...välillä ei osaa edes itsesanoa mikä on totta ja mikä ei. Ja sehän on sellaista, että on helpompi heittää se pieni valhe kuin vaikka kieltää ja ottaa sitten siitä huudot vastaan. Tarkoitin tässä nyt lähinnä niitä sellaisia keksimällä keksittyjä valeita. Joskus ainakin itse huomaan uppoavani vain syvemmälle siihen suohon kun tuleekin jatkokysymyksiä "miksimiksimiksi" ;)

      Poista
  6. Tuo ensimmäinen "pikku" valhe on myös meillä usein käytössä. Meillä, kun poika olisi lähes joka päivä menossa lelukauppaan ja selitykseksi, kun ei kelpaa ollenkaan, että ei joka päivä voi ostaa leluja. Mietin myös aikaisemmin äitini kanssa, että olenko mä ihan kamala, kun pelottelen poikaa hammaspeikoilla. No se tepsi hampaiden pesuun, mutta toi huonon omantunnon tullessaan.. Päädyttiin siihen, ettei nuo sanamuunnokset eiku valheet nyt kovin suureksi haitaksi voi olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! (Siis se, että on muitakin!)
      Mä en ole kauheasti tästä kysellytkään vanhemmilta sukupolvilta, mutta ainakin siitä krokotiilitarinasta (jonka isoisämme sepitti estääkseen meitä menemästä talon takana olevaan lampeen) päättelisin, että tätä on harrastettu jo iät ja ajat, eikä minustakaan tämän kieroituneempi tullut...tämä valheiden rinki tietysti tämän vuoksi jatkuu, mutta tuskin sen kummoisempaa kehityshäiriötä näillä aiheuttaa (korkeintaan tekee omasta lapsesta kieroutuneen kasvattajan). Ei nyt sekoiteta mitään luottamusjuttuja tähän, eihän. ;P

      Poista
  7. Niin tutulta kuulostaa! :D Meillä pystyy lähes kaikki asiat tällä hetkellä huijaamaan "kato Robinkin tekee näin" tai "Robinillakin on tällaset ybermageet ulkoilukengät" -tyylisillä lauseilla. On ne niin vietävissä vielä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin vastanneeni tähän. :D Mutta siis täytyykin testata tuota. Ja onhan ne kyllä aika puijattavissa, mutta toisaalta kyllähän nuo lapsetkin jujuttaa jo minkä kerkeävät ja puhuvat ties mitä höpönlöpöjä. ;)

      Poista
  8. Hiusten harjaus ja pesu, kynsien leikkaus jne hoituu helposti pelottelemalla että lapsesta tulee muuten Jöröjukan kaltainen. Ja sit tietty kännykällä äkkiä googlettamaan pelottavimman ja rumimman näköinen kuva Jöröjukasta. Toimii myös. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Ihanaa, etten ole ainoa kun keksii näitä juttuja. Meillä lapsi inhoaa niitä matoja niin paljon, että ei onneksi ole tarvinnut todistella googlesta miltä ne näyttää, mutta uskon kyllä, että tuo toimii. Lapsen hiukset on niin sileää matskua, että mene pitkinäkään takkuun, mutta ehdottamasti korvan taaksen jos joskus on tarvetta. :D

      Poista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset