Ensimmäinen oma joulu

Joulukuun (äärettömän syvällinen) pohdintapostaus, muutamien inspiraatiokuvien saattelemana. 

Ensin tarvitsee varmaan tehdä anteeksipyyntö jo etukäteen äidille tästä, mutta kun mä olen niiiiiiin innoissani meidän ensimmäisestä omasta joulusta. Meidän joulu lapsuudenkodissa on aina ollut aika rento. Meidän jouluun ei ole kuulunut ole mitään virallisia jouluperinteitä. Ei erityistä juhla-astiastoa tai pukukoodia. Ei jouluevankeliumin lukua tai naapurikierrosta.

Joulun tavat ovat muodostuneet sen ympärille, miten vanhemmat ovat töistä aaton iltapäivällä kotiutuneet. (Huoltoaseman kahvila on avoinna tietysti myös jouluaattoaamuna.) Niin kauan kuin tuo kahvila on ollut toiminnassa, myös jouluruoka on hyvin pitkälti valmistettu siellä, kun muutenkin päivittäin lounasruokaa tehdään. 

Aattona ruoka on kuljetettiin kotiin ja nälkäisimmät melkeinpä kaapivat ruokaa ennen kuin se on saatu pöytään asti. Kattaukseen kuului perinteisesti se, että kaikilla on suurinpiirtein samanlainen lautanen ja vaate-etiketiksi riittää, että no...päällä on vaatteet. Joulusaunassa kukin käynyt siihen aikaa kun on katsonut tarpeelliseksi omalle hygienialleen. Jos on pöydässä vielä tukka märkä, niin ei se ole niin justiinsa.

Hyvin rentoa aatonviettoa siis ja juuri sellaista kun joulun pitääkin olla kaiken arkihärdellin keskellä. Ei turhaa nillitystä. Parhaimmat muistot lapsuuden jouluista onkin oikeastaan se, että aattoaamun jälkeen vanhemmilla on yhden päivän loma. Se vuoden ainoa päivä siis. (Tai tokihan joulupäivänä pitää käydä tekemässä pienet valmistelut taas Tapaninpäivän työpäivää varten...)

Näin jouluihmiselle ja visuaalinautiskelijalle meidän ensimmäinen omassa kodissa vietettävä joulu on saanut tässä vuoden aikana jo suhteettoman suuret odotukset. Joista olen kuitenkin tässä vaiheessa vuotta jo hieman valmis joustamaan, eikä ruokien tarvitse olla itse tehtyjä. Niinpä saan edelleen istua aikalailla valmiiseen pöytään. Ja vanhemmat tulevat viettämään joulua meille - edelleen tuoden ruoan mukanaan.

Ja sehän sopii, nyt voin oikeasti keskittyä siihen olennaiseen eli kodin koristeluun sekä tietysti tunnelmaan (joka tulee muuten olemaan meidän kodissa aika tiivis). Koska mun ideani tuoda meille yhdeksi päiväksi, tai siis yhdeksi ateriaksi, isompi pöytä - ei saanut lähipiirissä suurta kannatusta. Joten täytyy tyytyä siihen, että joku syö glamouristi olkkarin minipöydällä.

Kesällä ajattelin, että olisipa mukava asua omakotitalossa, mutta nyt joulun tullen mä vasta kaipaankin sitä tilaa ja omaa pihaa tai terassia, jota koristaa jouluksi. Koristelu on varmasti meillä suhteellisen maltillista, ehkä enemmän talvista kuin varsinaisesti jouluista. Mutta tämä puuhastelu on ihanaa eikä oikeastaan joulustressistä ole tietoakaan tänä vuonna.

Joulukortit saan postiin kerrankin ajallaan. (Olen aina vienyt sen punaisen kuoren myöhässä - hyi mua, mutta kortit ovat aina tietääkseni löytäneet perille ajallaan. Kyllä Postilla on joulumieltä!) Jonkinlaisen kattaussuunnitelman teen ja ajattelin myös leipaista jonkin maukkaan ja makean joululeivän. Muutamat itsetehdyt koristeet ja lahjat ovat vielä vaiheessa, mutta onhan tässä vielä hetki aikaa. Jouluaaton Spotify-lista on tehty ja odottelen jo, että pääsen jouluaamuna fiilistelemään keittäessä puuroa kun pojat vielä koisii.

Oispa joulu jo! ..eiku ei vielä. Tämä odottaminen on parempaa.

Tässä vielä jouluisia inspiraatiokuvia Pinterestin ihmeellisestä maailmasta.



Kuten ehkä huomasit, osa kuvista löytyykin jo täältä Blogijoulu-bingosta. Kerronkin teille uuden bingotuloksen kun päästään vielä lähemmäs joulua. ;)

Miltä teidän joulu näyttää? Onko oman kodin joulu samanlainen kun lapsuudessa?

P.s. Tajusin juuri, että nyt olisi myös hyvä mahdollisuus mennä joulurauhan julistukseen paikan päälle. Iik, oon ihan joulupöhkö.

Kommentit

  1. Kuulostaa ihanalta tuleva joulu teillä. <3 Oih, mäkin niin tahtoisin mennä kuunteleen paikan päälle tuon joulurauhanjulistuksen.. jospa jonakin jouluna..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä jotenkin ajattelinkin sua kun tuosta joulunrauhanjulistuksesta kirjoitin. ;) Kyllä te vielä joskus innostutte ajelemaan tänne päin.

      Poista
  2. Ihana joulupöhkö olet. :)

    Munkin mielestä joulussa on parasta se odottaminen kaikkine valmisteluineen ja koristeluineen, vaikka onhan se itse joulukin kiva.
    Mä en enää vaihtaisi omassa kodissa vietettävää joulua mihinkään. (Eikä kyllä kauheesti varteenotettavia paikkojakaan olisi minne mennä), mutta kiva kun ei aattona tarvitse lähteä mihinkään. Lapsuudenkodista olen meidän jouluun tuonut ainakin joulukoristeita. Meillä ei myöskään ollut sen kummempia jouluperinteitä, vaan ihan rentoa olemista ja näillä mennään edelleen. Mitä nyt äiti oli aina kova hääräämään ja teki kaiken itse alusta loppuun asti ja viettikin joulut suurimmaksi osaksi keittiössä. Mä menen siitä missä aita on matalin. ;) Ja ei meillä kovin paljon perinteisiä jouluruokia olekaan, kun ei niistä niin välitetä.

    Ihanaa ihan ensimmäistä kotijoulua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)

      Niin on. Ja tuo on ihan totta, mä luulen, että ihastun tähän tapaan olla kotona. Mulla on aika vähän mitään joulukoristeita, tai kun ei meillä oikein ollut mitään perinteisiä sellaisiakaan, mutta muutamia vanhoja isovanhemmilta on kyllä laatikossa. Useinhan se tosiaan taitaa äideillä kulua se joulu siellä keittiössä. Mä luulen, että vaikka kotona tästä lähtien oltaisiin niin varmaan pitkälle tulee kaikki ruoat kuitenkin valmiina. Ai teillä ei tykätä, tosin mä taidan olla ainoa meidänkin perheessä, joka laatikoita syö. :P

      Poista
  3. Ihanalta kuulostaa!

    Meillä oli ensimmäinen erilainen joulu viime vuonna, oltiin ihan vain meidän oma perhe. Aikaisempiin jouluihin on kuulunut vahvasti myös suku. Mutta jotenkin se oikeasti rauhassa oleminen kotona olikin vaan niin mahtavaa, että odotukset tämän joulun suhteen on todellakin korkealla! Kohtahan sitä voisi alkaa miettiä jo ruokalistaa ja asiaa tarkemmin. Koko ajan ajatellut, että onhan tätä aikaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on (onneksi) niin pieni tämä lähisuku, että suvun läheisyys tarkoittaa lähinnä mun vanhempia ja pikkuveljeä. Mies on ehdottanu tätä järjestelyä jo vuosia, mutta mulle oli tärkeää mennä lapsuuden kotiin. Nyt kun tarvitaan silläkin saralla neutraalimpi maaperä niin tämä meillä olo on jokaiselle osapuolelle hyvä ratkaisu. :P Sama juttu, nyt tässä on enää se reilu viikko. Kääk!

      Poista
  4. Odottaminen on se paras juttu. Joskus jopa ihanampaa kuin itse aatto. Se kun kuluu niin nopeaan. Olen itsekin aikamoinen joulupöhkö. Ja tunnelma onkin se ihanin juttu ♡. Oikein rentoa ja leppoisaa ensimmäistä omaa joulua! Kuulostaa kyllä mahtavalta, että kaikki ei oo niin justiinsa. Oikea resepti jouluun ☆☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Haha, musta tuntuu, että aika moni bloggaaja taitaa olla vähän semmoinen joulupöhkö. xD Ja se on ihan kiva, kerrankin saa hössöttää ja kotoilla ilman, että kukaan kyseenalaistaa. Ja nimenomaan, kunhan siitä ei ota liian isoa stressiä. ;)

      Poista
  5. Kuulostaa kivalta.
    Mä en ole mikään mieletön jouluihminen (ja tosi laiska koristelemaan yms), mutta mun jouluhullu mutsi on tartuttanut tän taudin esikoiseen ja niinpä munkin on pakko vähän tsempata. :)

    Kadehdin jollain tapaa niitä, joilla on energiaa, intoa ja silmää laittaa koti jouluisaksi, koska viihdyn kyllä sitten muiden joulutunnelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meillä on kans tuo lapsonen vähän toinen joulupöhkö. Vaikka en tosiaan oo kyllä paljon varsinaisia joulukoristeita viljellyt niin hän on saanut päähänsä, että niitä joulupalloja pitäis jo olla. Niinpä niitä roikkuu nyt kaikissa ovenkahvoissa ja sälekaihtimien naruissa. :D No, mutta parastahan tuo on, että jos on paikka johon voi mennä tunnelmoimaan ja viihtymään. Anna mennä vaan ja nauti rennosta joulusta ilman hössötystä.

      Poista
  6. Itse olen valmistumisen jälkeen ollut kaikki jouluaatot töissä (terveydenhoitoala) äitiyslomaa lukuunottamatta. Nytkin olen aaton töissä. Olen ajatellut niin, että olen nyt (lapsen ollessa liian pieni ymmärtämään jouluaaton olevan tiettynä päivänä) vapaaehtoisena töissä, jotta sitten muutaman vuoden päästä, kun lapsi päivistä jotain ymmärtää, voin hyvällä omatunnolla toivoa päivän vapaaksi. Meillä ei ikiomaa, vain oman perheen, joulua vielä ole ollut, enkä tiedä, koska sellainen edes tulee. Joulupyhinä vieraillaan molempien vanhemmilla ja yritetään joku päivä pystyä olemaan rauhassa oman perheen kanssa (ettei ole joulun jälkeen väsyneempi kuin ennen joulua). Tänä vuonna joulunpyhien jälkeen on onneksi vielä viikonloppu, joten saa ottaa rauhallisesti yksi paikka per päivä. Omaa jouluruokaa ei yleensä olla tehty, kun vanhempien luona kuitenkin syödään maha ääriä myöte täyteen. Pieni joululiha ("kinkku") meillä on ollut ja savukalaa ostettu (saa helposti iltapalaa salaatti/leivän päälle tms.), lisäksi olen töihin tehnyt pienen porkkanalaatikon mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä tosi hyvä taktiikka! Sitten voi rauhassa ottaa sitä vapaata. Se olisi kyllä tärkeempi, että se joulu olisi tosiaan loma ja niin rauhallinen, ettei sitten olisi ihan poikki ja haluaisi jo töihin lepäämään. ;) Meilläkin on nyt tänä vuonna ekaa kertaa oma kinkku. Apua! Mitähän siitä tulee.

      Poista

Lähetä kommentti