Joko grillataan?

tammikuuta 06, 2015


Tämä on nyt vähän tämmöistä ihanan överiä blogihehkutusta siitä miten ihanaa, että joululoma sai näin ihanan päätöksen. Okei, no pari mokaa, mutta enhän täydelliseksi päiväksi väittänytkään.

Käytiin Teijolla harjoittelemassa laskemista. Kotona on treenattu ahkerasti niitä numeroita, mutta tämä taas on tämmöistä paljon hauskempaa laskua. En kestä miten nopeasti nuo lapset oppivat. Ensimmäisiä kertoja lautailevat aikuiset naureskelevat hermostuneesti jalat tutisten ja housut märkinä (lumesta tai liristä, who knows) kun nämä pienet reikäpäät vaan huutavat vieressä "Päästä isi irti, än yy tee nyt!"

Ehtiihän sitä jarruttelua harjoitella sitten rinteen alapuolellakin.


No kuvissa ja videoissa (instasta löytyy yksi tyylinäyte) saa näyttämään niin helpolta ja hyvin sujuvalta, vaikka todellisuudessahan se näyttää tuolta kuin tuossa yläpuolella näkyy. Nostopalvelun pitää pelata, muuten homma ei toimi. Ja jos hänestä ottaa vähänkin kiinni, ihan vain vähän tukea antaakseen, hän ulkoistaa kaiken tasapainon ja lihastyön ja valahtaa ihan spagettina mäkeen.

Olemme opettaneet sellaisilla metodeilla kuin hyvältä tuntuu, mutta pitää ehkä vähän tutkia, että mikä olisi paras. Olisiko se jopa hiihtokoulu, jossa opit antaisi jokin perheen ulkopuolinen. Koska äidin ja isin neuvot menevät tuonne kypärän alle vähän vaihtelevalla menestyksellä.

Timanttisin aika kestää noin 10 minuuttia (= yhden laskun). Sitten keskittyminen on aika ameebamaista.

"Polvet koukkuun, ja lähdet heti kääntämään kun isi irroittaa."
"Joo, joojoo. Koska grillataan?"
"No kohta. Nyt keskity. Eli polvet koukkuun..."
"Jooo. Mikä toi mökki on?"
"Emmä tiiä. No, nyt mä päästän, heti sit kanttaat."
"Joko grillataan?"

"Joo nyt grillataan."


Mukaan oli pakattu kuumaa kaakaota ja tietenkin sitä makkaraa. En edes kesäisin oikein ikinä syö grillimakkaraa, mutta tuolla rinteen juurella niitä voisi syödä vaikka miten paljon. Onneksi oli niin kylmä, että piti lämpimikseen mennä lastenrinnettä ylös ja alas, niin kelpasi syödäkin.

Toivoisin, että lautailusta tulisi meille sellainen perhejuttu, kun tämä oheistoimintakin on niin maukasta...mukavaa. Mutta jos lapset tahtovatkin laskea suksilla, niin ovat silti perheen täysivaltaisia jäseniä, korkeintaan jätetään hiihtohississä pari ankkuria välistä. Tämän talven ensimmäinen laskuyrityskin päättyi lyhyeen kun Turun Hirvensalon vuokraamosta ei löytynyt tarpeeksi pientä lautaa eikä sukset millään kelvanneet.

Joko isin suksiallergia periytyvää tai sitten on altistunut liialle propagrandalle...

P.s. Toistaiseksi nautin lautailua mieluummin näistä pienistä hennoista Pesosen potkuista, mutta loppua kohden jos olo on tukala, niin hiihtolomalla Levillä saatan pienen marttyyrin kyynelen päästää.

P.p.s. Ai niin ja ne mokat. Ensimmäinen huomattiin kun päästiin Teijolle, että kypärä jäi kotiin (onneksi voi vuokrata) ja kotiin päästyä huomasimme, että lauta jäi sinne (hyvä syy mennä pian uudestaan).

Ai niin ja vielä pieni menovinkki, jos ei laskettelu maita, niin hiihtokeskuksiin voi mennä vaikka vain laskemaan pulkkamäkeä tai grillaamaan sitä makkaraa ja fiilistelemään.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Hahaa niin paras toi koska grillataan!! :) toki se on odotetuinta! Hieman meilläkin E oli tänään innoissaan kun paistettiin pihagrillissä nakkeja! Uusi loppiaisperinne.. Iih, ihania kuvia! Mua vähän harmittaakin, kun me ei olla lainkaan käyty laskemassa E:n kanssa.. Mä jotenkin kai pelkään et mitä siitä tulee.. Se on niin arka ja sitten tosi ankara itselleen jos pelottaa liikaa eikä onnistu, tai ei uskallakaan laskea.. Et sitten menee kaikki panokset siihen sen rauhoitteluun ja tsemppaamiseen, rohkaisuun.. (jos nyt vertaan vaikka pyörälläajon opetteluun, jossa sille tuli ihan hirveä rimakauhu, vaikka edellissyksynä oli mennyt tosi hyvin..) Noo, katsotaan josko kävisi Hirvensalossa koittamassa, miten hän siihen suhtautuu, voihan olla että innostuu ihan hirveästi ja saa siitä paljon itsevarmuutta muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hauska uusi perinne, loppiaisen grillinakit! :D No siis tuo on juuri tuota, että se keskittyminen on niiiiin minimaalista ja tuntuu, että me itse välillä kannustetaan vähän liikaa ja sitten hän ahdistuu. On niin vaikeaa kun haluaisi toisen oppivan, mutta kyllä sen palon täytyy tulla itseltä, jotta se todellinen oppimisen ahaa-elämys löytyy. Ja siis pyörälläajo on meilläkin ihan lapsen...tai lähes vauvankengissä, kun yhteistyö ei oikein pelitä siinä. Meistä on käsittämätöntä, että osaa ajaa niin hienosti tasapainossa potkupyörällä, mutta kun on polkimet ei edes ohjaaminen onnistu. Voi noita! :D

      Poista
  2. Voi, ihan huippua! Teijolla pitää päästäkin käymään, tosin meidän perhe viilettää mäkiä pulkat ja kelkat alla. :D Olisi kyllä mahtava opettaa lapsia laskettelemaan, mutta kun en itsekään ole koskaan edes koittanut. Yhdessä vaan siis opettelemaan. Meidän esikoinen taitaa olla melko samanlainen tapaus, kuin Katrilla - ei välttämättä menisi harjoittelu noin reippaissa merkeissä. Tai sitten yllättäisi! :) Makkara maistuu pakkasilmassa tosi hyvältä, se tuli meilläkin todettua loppiaisena. Mukavia päiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sinne on kuitenkin ihan mukava matka. No sehän olisikin mennä sitten yhdessä lasten kanssa hiihtokouluun. :) Ja meilläkin tuo lautailun opettelu on vielä siedettävää, mutta pyörällä nounou. Eli riippuu myös vähän mitä pitää opettaa/opetella.

      Ja todellakin, makkara maistuu pakkasella niiiin hyvältä!

      Poista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset