Kiirekiirekiire

tammikuuta 26, 2015

Nyt sitä zeniä tänne kiitos!
Mun suurin paheeni taitaa olla se sinne omituiseen kiireen tunteen mustaan aukkoon uppoaminen. Vaikka blogista on ylimääräistä työtä, niin sen aiheuttama vaiva on vain positiivista. Ainakin keskityn siihen mitä teen ja tulee pohdittua, että mitä olen tehnyt.



Viikonloppu tuntui sujahtavan ohi niin nopeasti. "Mitään en taaskaan ehtinyt tehdä." Vaikka totuus on se, että yksi ommeltu pilvityyny, tuunattu pinnasängyn pehmuste, lastentarvikeliikkeissä kiertely ja uintireissukin on kuitenkin jotain. Ehkä aika paljonkin, ehkä juuri sopivasti yhteen viikonloppuun. Pitäisi osata rentoutua, mutta mä rentoudun parhaiten tekemällä jotain. Ja se jotain voi olla melkein mitä tahansa kakun leipomisesta hikiseen salitreeniin tai vauvasukkien neulomisesta seinien maalaamiseen.

Kalenteriinkin merkitsin, että enää 8 viikkoa töitä. Iski paniikki. Mitä pitäisi hommata, ettei kaikki jäisi viime tippaan. Me kun ollaan suht lähtöpisteessä hankintojen kanssa. Vaatteita kaapista löytyy kyllä löytyy niin, että pärjää. Jotain on hävinnyt matkan varrella ja todellisen tilanteen näkee vasta kun pesee vaatteet. Mutta sitten ne isoimmat eli v-a-u-n-u-t sekä kaikki pienet vauvan hoitoon tarvittavat tilpehöörit. En edes muista mitä pitää olla. Ou mai. Mutta, sitten tajusin, että onhan tässä nyt kuitenkin vielä ihan ruhtinaallisesti aikaa panikoida tätä vielä vaikka kuinka monta kertaa.

Ehkä zeniä toisi jos tuolta yläpalkista sulkisi pari välilehteä. Tai jopa selaimen kokonaan. Tuntuu, että töissäkin paljon menee aikaa siihen, että tarkistelee töiden lomassa kaikkia mahdollisia some-kanavia, uutisvirtoja, sähköpostilaatikoita ja tietysti sitä Facebookia. (Meillä on siis jo pelkästään työpaikan sisäisiäkin tiedostuskanavia ihan liikaa.) Pienemmälläkin tiedon määrällä pärjää, miksi kuormittaa itseään ihan turhaan.

Jos tästä tajunnanvirrasta pääsee johonkin lopputulemaan, niin ehkä siihen, että en halua yhtään enempää aikaa. Enkä edes päästä tuohon sohvalle oikaisemaan. Tahdon oppia paremmaksi oman arjen hallitsijaksi (mahtipontista!) ja pois siitä kiireentunnusta. Ei kiireestä. Koska harvoin minulla mikään oikea kiire on.

Tosin kohta on ellen nyt nouse tästä ja pakkaa tykötarpeet valmiiksi huomiselle minityöreissulle.



(Vanha kolumni, mutta sattuipa tulemaan googlesta vastaan. Kiire on saavutettu etu. )

Syyllistytkö "kiireeseen"?

P.s. Olisi hirveä kiire tietenkin päästä päivänvalossa kuvaamaan tuo viikonloppuna aikaan saatu reunapehmuste. Koska se on iik-ihana! Mutta ehkä jaksatte odottaa sinne seuraavaan viikonloppuun.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Hei, mä en vieläkään oo ihan varma mitkä ne parhaat vaunut olis!! Ostettiin eka ne hartanit joita kauan halusin esikolle, no neidillä niitä käytettiin ja käytän edelleen. Mutta ostettiin briot myös ne on kyllä niin ihanat. Mutta nyt mä tahtoisin toisen rungon noihin happyihin vähän niinku matkakäyttöön.. Taidan olla vaunuhullukin!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei juu mä huomasin kyl, mutta ne kommentoinu mitään. :DD Teen tästä vielä varmana oman postauksen kun tää analysointi on menny nyt niin yli. En haluis tehdä hutiostosta, mutta totuushan on se, että täydellisiä vaunuja ei vaan oo. Koska aina joko vaunut ja vallitseva olotila on väärä. :D Mut luulen keksineeni yhden kompromissin, joka saattais olla aika hyväkin sellainen. Mut öööh, nii mikä budjetti?

      Poista
    2. Musta tuntuu et mä keksin aina uusia, millaset olis hyvät ja apua kun nään ne jollain tutulla niin oon ihan kadena. Nyt mua jännittää tuleeko sulle sellaset mihin mä oon taas ihastunu. ;) Vaikka siis nuo briot on kyllä ihanat että tuskin mä enää uusia... mutta mutta...

      Poista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset