Yksivuotias


Aaltoja-blogi on nyt yksivuotias!
Monen vuoden ja monen blogin jälkeen vihdoin paikka, joka tuntuu omalta. Tämä on luovuuden leikkikenttä ja arjen aallokon tyynnyttäjä. Vuosi sitten kirjoitin mistä Aaltoja sai alkunsa blogitauon jälkeen. ”Pojan kanssa maalatessa se yhtäkkiä ponnahti päähäni. Kun en keksinyt mitä maalaisin, aloin vain tehdä aaltokuviota. Pidän arjesta sellaisena kuin se on. Joskus tyyntä, joskus myrskyää. Pidän kerroksellisuudessa, niin elämässä kuin sisustuksessakin.” Niin kuin mainoksessakin sanotaan, siitä se ajatus sitten taas lähti.


Millainen emäntä, sellainen blogi
Kuitenkin ajoittain olen kärsinyt identiteettikriisistä. Siitä mitä lukijat kaipaisivat blogiltani. Täältä löytyy kaikkea sekaisin. Sisustusta, lastenvaatteita, käsitöitä, ruokaa, valokuvausta sekä muuta hömppää ja äitiyshöpinää.

Tykkään kirjoittaa arkisista asioista, mutta keskityn mieluummin kuitenkin löytämään arjesta ne pienet ja iloiset asiat. Ensi keväänä, palatessani työarjesta kotiarkeen, blogi tulee varmasti olemaan myös se kanava löytää huumoria niistäkin päivistä kun muuten olisi voinut hypätä yli. Odottakaahan vaan! Niksipirkka-tason ruokareseptien, kopioitujen DIY-ideoiden ja keskeneräisten neuletöiden sekä aaltoilevan arjen luvattu blogi tulee taas enemmän olemaan myös se perinteinen mammablogi.


Mut kui?
Tämä blogi on ollut tämän vuoden ainakin todella pintaraapaisua meidän elämästä, joten en ole kohdannut mitään sellaista ihmettelyä julkisen blogin pitämisestä. Enkä ole sitä viime aikoina edes miettinyt. Tämä on ollut harrastukseni pitkään, ainakin jollain tavalla. Ja ei oikein ilmankaan osaa olla. Kun ei ole aikaa tai inspiraatiota, päivitän harvemmin.

Nyt kun olen viettänyt enemmän aikaa kotona, olen viettänyt tämän parissa enemmän myös aikaa. Tämä on paikka, johon on kiva jakaa ilon aiheita, inspiraatio sekä toisinaan myös niitä varjopuolia. Joskus pieni (ja sopivasti pinnallinen) vaatepostaus vie ajatukset pois jostain oikean elämän ahdistuksesta.

Blogin tavoitteet?
Bloggaustyylini vaihtelevat kuvapostauksista pohdiskelevampiin postauksiin. Toivoisin itse blogiin enemmän tekstipainotteisuutta, on se sitten vakavampaa tai ihan liirumlaarumia (kuten tämä :D) ja otankin arjesta tälle hömppäkirjoittamiselle taas enemmän aikaa. Moni tietää kuvaustaustani, mutta se on yksi asia, josta olen oppinut päästämään irti. Kaikkea ei tarvitse tehdä työkseen tai edes työtä muistuttavana harrastuksena.

En tee blogille kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia, moni postauksista on tullut mieleen edellisenä tai samana päivänä. Osa ideoista hakee paikkaansa pidempään. Joskus kun yritän tehdä ”oikein ajoitetun postauksen”, niin jälkeen päin tulee olo, että postaus vaikuttaa yliyrittämiseltä. Blogi elää omaa elämäänsä koko ajan...tai siis kulkee minun ja meidän elämän mukana.


Bloggaaja vai bloggari vaiko kumpikaan?
Joskus blogia kirjoittavat pohtivat ovatko he bloggaajia. ”Tämähän on vain minun pieni hengentuotokseni.” Vaikka olisi vain yksi lukija, niin on mielestäni bloggaaja. Ihan kuin säännöllisesti, vaikka ei tavoitteellisesti, salilla käyvä henkilökin on treenaaja.

Miellän itseni ehdottomasti bloggaajaksi. Harrastelija. Henkilö, joka nyt sattuu tällä hetkellä pitämään blogia. Vaikka onkin toisinaan yhteistyöpostauksia, niin bloggaisin ihan samalla tavalla ilmankin. Toisaalta niin varmasti tekesivät ne ammatikseen bloggaavatkin eli bloggaritkin, mutta omaan korvaan bloggari on nimenomaan työkseen tai vahvasti sivutyökseen bloggaava henkilö. Tätä voi verrata esimerkiksi termeihin maalaaja ja maalari.

Kiitos teille tästä ensimmäisestä vuodesta!
Ihanaa, että siellä on lukijoita, jo muutamankin blogini takaa, ja paljon myös uusia tullut seuraamaan tätä sekametelisoppaa. Kiitos myös aktivoituneesta kommentoinnista, se on minulle koko tämän jutun juju. Katsotaan millainen blogi ja millaiset mietteet on taas vuoden päästä (kahden lapsen äitinä, hui!).

Miksi sinä bloggaat tai seuraat blogeja - tai jopa tätä blogia?

Kommentit

  1. Onnea blogille ja onnea sulle! <3 Tää on just paras blogi näin ja varmaan vaikka muuttuiskin johonkin suuntaan.
    Mullekkin karusellikodista on tullut se oma paikka, tosin viime aikoina oon alkanut kyllä miettimään, että kiinnostaako ketään ne mun jutut.. Miten sitä vaikka ensin aattelee, että tää on vaan mun harrastus ja se oma pieni henkireikä, niin silti miettii et kiinnostaako ketään... Mutta sun blogissa on kyllä aina mielenkiintoisia juttuja, vaikka en aina ehdikään kommentoimaan kaikkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Joo se on kyllä kiva, että blogi tuntuu omalta. Ne näkyy heti teksteistä läpi jos ei. Joo ei sitä oikein sitten ilman osaa olla, vaikka pystyy kyllä, mutta mikä jottei kun jos kerran tykkää. :)

      Poista
  2. Onnea, iloa! Bloggaaminen on hauskaa, uuden oppimista ja oma juttu, joka virkistää. Kuulumisiin! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Se on oma pieni maailma, ajatukset jonnekin muualle. Joko toisten arkielämään tai sitten johonkin ihan hömppään. :)

      Poista
  3. Onnea 1-vuotiaalle! Itse luen blogeja kännykällä samalla, kun imetän. Toki muulloinkin. Enkä enää imetä niin usein. Tarkoitus olisi jo lopetella. Onhaan lapsikin jo yli vuoden. Blogejen lukemista en lopeta. Omaa blogia kirjoitan ja siitä on tullut harrastus, jota varten ei tarvitse lähteä kotoa tai hommata lastenhoitajaa. Se on myös henkireikä, hetki omaa aikaa. Vähän samaa on muiden blogien lukeminenkin. Lisäävuosia taaperoblogillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksivee kiittää! No nimenomaan kätevä ja kehittävä harrastushan tämä on. Ja hauskaa molemmin puolin. Kiitos, samoin tsemppiä bloggailuun sinnekin. <3

      Poista
  4. Kuvat, kuvat! Suhtlyhyet, napakat tekstit. Sekametelisopat on parasta blogeissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, nyt on vaan hieman huonoa tämä kuvaaminen kun on niiiiiin pimeää kun tulen töistä. :D Mutta kyllä taas valon lisääntyessä. Nyt panostus selkeästi teksteissä, mutta ihanaa, että ollaan messissä puolin ja toisin. :)

      Poista
  5. Moikkelis ja onnea yksivuotiaalle! Paljon tunnistin tuttuja ajatuksia kirjoituksestasi. Itselläni tulee kohtapuoliin 6 vuotta bloggaamista täyteen ja pari kriisiä on tässä ajassa tosiaan koettu :) Onneksi pääasiassa kirjoittaminen on vain mukavaa! Tällä hetkellä mua vaivaa ajan puute (tai vaivannut jo pidempään) eikä millään aina jaksa saada langan päästä kiinni. Mutta odottelen parempia aikoja saapuvaksi :) Onnea sulle myös blogirinkiin siirtymisestä sekä perheenlisäyksestä! Monia uusia blogivuosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva, että tunnistit. Oho, säkin olet jo pitkään blogannut. Se on ihana kun oppii koko ajan tässäkin uutta, pysyy mielenkiinto. Ja välillä on aikaa, välillä ei. Nyt mulla on menossa tehokausi selkeästi. Ja kausittainhan se meneekin. Kiitos ja samoin sinne, monia kivoja blogivuosia!

      Poista

Lähetä kommentti