Aaltoja-blogi on nyt yksivuotias!
Monen vuoden ja monen blogin jälkeen vihdoin paikka, joka tuntuu omalta. Tämä on luovuuden leikkikenttä ja arjen aallokon tyynnyttäjä. Vuosi sitten kirjoitin mistä Aaltoja sai alkunsa blogitauon jälkeen. ”Pojan kanssa maalatessa se yhtäkkiä ponnahti päähäni. Kun en keksinyt mitä maalaisin, aloin vain tehdä aaltokuviota. Pidän arjesta sellaisena kuin se on. Joskus tyyntä, joskus myrskyää. Pidän kerroksellisuudessa, niin elämässä kuin sisustuksessakin.” Niin kuin mainoksessakin sanotaan, siitä se ajatus sitten taas lähti.


Millainen emäntä, sellainen blogi
Kuitenkin ajoittain olen kärsinyt identiteettikriisistä. Siitä mitä lukijat kaipaisivat blogiltani. Täältä löytyy kaikkea sekaisin. Sisustusta, lastenvaatteita, käsitöitä, ruokaa, valokuvausta sekä muuta hömppää ja äitiyshöpinää.

Tykkään kirjoittaa arkisista asioista, mutta keskityn mieluummin kuitenkin löytämään arjesta ne pienet ja iloiset asiat. Ensi keväänä, palatessani työarjesta kotiarkeen, blogi tulee varmasti olemaan myös se kanava löytää huumoria niistäkin päivistä kun muuten olisi voinut hypätä yli. Odottakaahan vaan! Niksipirkka-tason ruokareseptien, kopioitujen DIY-ideoiden ja keskeneräisten neuletöiden sekä aaltoilevan arjen luvattu blogi tulee taas enemmän olemaan myös se perinteinen mammablogi.


Mut kui?
Tämä blogi on ollut tämän vuoden ainakin todella pintaraapaisua meidän elämästä, joten en ole kohdannut mitään sellaista ihmettelyä julkisen blogin pitämisestä. Enkä ole sitä viime aikoina edes miettinyt. Tämä on ollut harrastukseni pitkään, ainakin jollain tavalla. Ja ei oikein ilmankaan osaa olla. Kun ei ole aikaa tai inspiraatiota, päivitän harvemmin.

Nyt kun olen viettänyt enemmän aikaa kotona, olen viettänyt tämän parissa enemmän myös aikaa. Tämä on paikka, johon on kiva jakaa ilon aiheita, inspiraatio sekä toisinaan myös niitä varjopuolia. Joskus pieni (ja sopivasti pinnallinen) vaatepostaus vie ajatukset pois jostain oikean elämän ahdistuksesta.

Blogin tavoitteet?
Bloggaustyylini vaihtelevat kuvapostauksista pohdiskelevampiin postauksiin. Toivoisin itse blogiin enemmän tekstipainotteisuutta, on se sitten vakavampaa tai ihan liirumlaarumia (kuten tämä :D) ja otankin arjesta tälle hömppäkirjoittamiselle taas enemmän aikaa. Moni tietää kuvaustaustani, mutta se on yksi asia, josta olen oppinut päästämään irti. Kaikkea ei tarvitse tehdä työkseen tai edes työtä muistuttavana harrastuksena.

En tee blogille kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia, moni postauksista on tullut mieleen edellisenä tai samana päivänä. Osa ideoista hakee paikkaansa pidempään. Joskus kun yritän tehdä ”oikein ajoitetun postauksen”, niin jälkeen päin tulee olo, että postaus vaikuttaa yliyrittämiseltä. Blogi elää omaa elämäänsä koko ajan...tai siis kulkee minun ja meidän elämän mukana.


Bloggaaja vai bloggari vaiko kumpikaan?
Joskus blogia kirjoittavat pohtivat ovatko he bloggaajia. ”Tämähän on vain minun pieni hengentuotokseni.” Vaikka olisi vain yksi lukija, niin on mielestäni bloggaaja. Ihan kuin säännöllisesti, vaikka ei tavoitteellisesti, salilla käyvä henkilökin on treenaaja.

Miellän itseni ehdottomasti bloggaajaksi. Harrastelija. Henkilö, joka nyt sattuu tällä hetkellä pitämään blogia. Vaikka onkin toisinaan yhteistyöpostauksia, niin bloggaisin ihan samalla tavalla ilmankin. Toisaalta niin varmasti tekesivät ne ammatikseen bloggaavatkin eli bloggaritkin, mutta omaan korvaan bloggari on nimenomaan työkseen tai vahvasti sivutyökseen bloggaava henkilö. Tätä voi verrata esimerkiksi termeihin maalaaja ja maalari.

Kiitos teille tästä ensimmäisestä vuodesta!
Ihanaa, että siellä on lukijoita, jo muutamankin blogini takaa, ja paljon myös uusia tullut seuraamaan tätä sekametelisoppaa. Kiitos myös aktivoituneesta kommentoinnista, se on minulle koko tämän jutun juju. Katsotaan millainen blogi ja millaiset mietteet on taas vuoden päästä (kahden lapsen äitinä, hui!).

Miksi sinä bloggaat tai seuraat blogeja - tai jopa tätä blogia?