oma tyyli

Äitiysvaatteet | Ne ihanan kamalat

helmikuuta 27, 2015

Luinpa tässä juuri eräältä äitiysvaatteita kaupittelevalta mainossivustolta, että äitiysvaatteet ovat tyylikäs ja helppo pukeutumisvinkki XL-kokoiselle naiselle. Ei liene lainkaan yllättävää, että juttu oli miehen kirjoittama... Toki olen minäkin blogiläksyni lukenut ja tiedän, että samaa vinkkiä on jaettu kyllä ihan tyyliblogeissakin. Eikä minusta ole mitenkään noloa, että joku ostaisi äitiysvaateosastolta. Kuten ei sekään jos löytää lastenvaateosastolta ja miesten osastolta itselleen sopivia, kivoja vaatteita.

Rohkenen silti väittää, että moni raskaana ollut nainen kiittää sitä onnenpäivää kun on sen verran palautunut synnytyksestä, että voi taas pukea ne ihanan normaalit housut jalkaansa. Kokosin omat kokemukseni ja vinkkini äitiyspukeutumisesta.


Minulla on ollut koko näiden kahden raskauden väliajan (kyllä, sen neljä vuotta) edelleen yöpaitoina hennesin imetystopit. Rintaliivit päällä olisi omituista nukkua, mutta toisaalta ahdistaa myös olla kokonaan ilman "tukea". Pari vuotta tuo mies jaksoi asialle kuittailla, vaikka nykyään pieni sanominen olisi ehkä paikallaan ja voisi vaihtaa nuo nukkavierut (lue: ihan mielettömän pehmeät) topit uusiin.

Olen aika onnekas, että kroppani ei kerää ihan älyttömiä määriä ylimääräisiä kiloja raskausaikana. Vaikka tässä raskaudessa olikin suruliputuksen päivä kun ylitettiin sellainen kymmenluku, joka ei mennyt viimeksi rikki edes raskauden lopussa. Pystyn pukeutumaan raskaana ollessa omiin vaatteisiin aika pitkään. Käytän paljon legginsejä ja rentoja, pitkiä paitoja, joten mitään huonoja kokemuksia äitiysvaatteita kohtaan ei oikeastaan edes ehdi syntyä.

Kukkaleggarit ovat Silverjunglen naisten perusmallistosta, mutta niissä on todella joustava vyötärö ja niistä on tullut ihan lempparivaate Mamaliciouksen pitkän harmaan collegen kanssa. Taas voin kiittää onneani, että töissä ei tarvitse pukeutua vaikkapa housupukuun. Uskon, että juuri bisnesala on tässä vaikein ja raskausajan pukeutuminen aiheuttaa suurta päänvaivaa.


Äitiysvaatevalikoimani

Ehkä siis hyvien geenien ansiosta, tai vaihtoehtoisesti tylsän tyylini takia, pärjään siis todella suppealla "äitiysvaatekaapilla". Eevelin odotukseen ostin huutonetistä paketin mammahousuja ja taisin yhdet ostaa ihan kaupastakin, mutta hennesin äitiysfarkut eivät vain sovi mun kropalle. Tai ehkä sopisi jos olisi luonnetta ottaa se kaksi kokoa isommat kuin normaalisti. Olen kuullut, etten ole tässä yksin. Todella kieroutunutta huumorintajua suunnittelijoilta, kun odottavat äidit tuntevat itsensä monesti muutenkin valaiksi ja pukeutuminen on vaivalloista.

Tuolloin jotenkin edes tajunnut etsiä muita vaihtoehtoja. Nyt olin kuullut Mamaliciouksen housuja kehuttavan ja klikkasin ostoskoriin parit, housut, kun olin käyttänyt jo kolmatta kuukautta samoja leggingsejä. Molemmat housut olivat alehintaan, joten investointi ei ollut suuri. Äitiyshousuja minulla on siis neljät (kahdet farkut, siniset ja punaiset, äitiysleggarit ja löysät tavalliset leggarit) ja näillä ajattelin pärjätä vielä loputkin viikot. Korkeintaan tarvitsen uudet mammaleggarit, jos ne menevät rikki.

Housut myin viimeksi synnytyksen jälkeen pakettina eteenpäin ja lopullista hintaa niille jäi siis aika vähän. Äitiyspaitoja en ole tarvinnut, kuin tuon hupparin, joka on minusta kaikin puolin ihana ja sitä tulee ehkä vielä ikävä, mutta mallin vuoksi sitä ei oikein ilman masua viitsi käyttää. (Ja se masu ei toivottavasti jää tähän kroppaan. En mä sitä paitaa niin paljon rakasta!) Muutoin olen käyttänyt tavallisia trikootoppeja, löysiä paitoja ja neuleita. Paitsi onhan minulla tuo yksi hennesin trikoomekko, joka sopii hyvin niin raskaus- kuin imetysaikaankin.

Sen verran pihi olen, että äitiys- ja imetyspaitoja minulla on jäljellä vielä neljä. Kaksi t-paitaa ja kaksi toppia (sekä ne yöpaidat!) ja näitä tulee varmasti hankittua kyllä uusia. Esikoisen imetysajalta otetuissa kuvissa mulla on kaikissa aina sama musta-valkoraidallinen paita. Kerrospukeutuminen oli valttia siinäkin, että omillakin (ihan kuin ne imetysvaatteet eivät olisi omia) vaatteillä pärjää pitkälle. Liiviostoksille joudun myös, ne olivat viimeksi kyllä niin harmittavan huonoja kun ei muka raaskinut panostaa.

En siis ole kokenut äitiyspukeutumista mitenkään vaativaksi, eikä ole oikeastaan yhtään ikävä "omalle vaatekaapille". Käytän muutenkin niin paljon samoja vaatteita. Mutta töissä varmasti kuvitellaan, ettei minulla muita vaatteita olekan kuin tuo collari. Se on vain niin ihana ja käytännöllinen!

Painitaanko siellä raskausajan pukeutumien kanssa tai koitko sen helpoksi vai hankalaksi?

kirppis

Kirppiskeijun tuuri

helmikuuta 25, 2015

Kirppiskeiju...pyh ja pah! Mä olen ennemmin joku kirppiskoi. 
On jo ihan klassikko, että eräskin "Janni" nimeltään aina leijuu omilla kirppislöydöillään. Poppia pilkkahintaan, uudenveroista Marimekkoa halvalla ja sitä rataa. Vielä niin, että koko kirpputori on täynnä porukkaa, mutta ei ne muut vaan huomaa. (Vaikka semmoinen lähes ilmainen Tarumuumi-makuupussi onkin joo tosi huomaamaton. #aimitenniinkatkera)

Sitten menee meikämartta, ei muita saalistajia mailla halmeilla. Jes! Mutta eipä ole kirppispöydissäkään mitään. Paitsi ehkä joku nuhjaantunut sirkusraitapaita kiskurihintaan. Huonokuntoista vaatetta silmänkantamattomiin. Pinkkejä röyhelökasoja. 90% ongelmatapauksista vika on käyttäjässä. Niin tässäkin. Pitäisi ehtiä useammin kirppistelemään, että voisi niitä löytöjäkin tehdä. Ehkä myös strategiassa jokin mättää.


Kertokaahan nyt apinallekin, että miten se tehdään? Milloin on parhaat ajat tehdä löytöjä alkuviikosta, loppuviikosta, aamulla, illalla. Vai keskiyöllä fb-kirpulla? Karsastanko liikaa niitä röykkiöpöytiä. Jalostuuko ne timanttilöydöt siellä lumppupinojen paineen alla? Vai olenko mä vaan kokonaan väärässä kauppapaikassa?


Puhuin merkeistä, mutta parhaat löydöt voivat olla myös jotain muuta. Jotain mitä on suunnitellut ostavansa joka tapauksessa tai juuri etsinyt. Viimeksi se oli äitiyspakkauksen kietaisubody, jossa on käännettävät hihansuut. Ja harvoin sitä kuitenkaan kirpputorilta ihan tyhjin käsin lähtee. Mutta vaikka tuo kuvassa näkyvä bambi-body onkin suloinen ja maksoi vain euron, niin en tiedä oliko se kuitenkaan sen vajaan tunnin arvoinen suoritus... Kuvassa ovat myös muut vaatteet, ne ainoat, jotka olen parilta edelliseltä kirpparikierrokselta huolinut matkaan.

Niinpä! Ehkä mä olenkin vain nirso.

Kevät on pientä vaatteiden hamstrausaikaa. On mallistojen julkaisuja, kotikutsuja, vaatekaapin siivousta ja muuten vain uuteen vaatekauteen valmistautumista. Kaikenlaista on siis tullut jo lapsille (monikossa, hassua!) hankittua, mutta yksi on ylitse muiden - himoitsemani Papun body. Tuo Metsänpoikanen-kuosi on niin kaunis ja suloinen. Nyt jään odottelemaan milloin ensimmäiset uuden äitiyspakkauksen vaatteet eksyvät kirpparille saakka!

Kevätsiivouksen korvilla kirppispöydätkin varmasti taas täyttyvät, ja mäkin pääsen löytöihin kiinni. (Oikeasti nuo ei tarvitsisi yhtään enempää vaatteita.) Ostatko uutta, alea vai luotatko kirppishaukan katseeseen?


P.s. Jannin nimi muutettu, oikea nimi on Jenni. Haha! Tasan ei käy kirppiskeijun tuuri...

lastentarvikkeet

Äitiyspakkaus 2015 | Rakkauspakkaus

helmikuuta 24, 2015

Minussa asuu sellainen pieni "äp-lover". Se on niin hieno ja uniikki keksintö. Aivan kaikki eivät osaa nykypäivänä edes ajatella miten tärkeässä asemassa sen historia on meille suomalaisille naisille ja äideille yhteiskunnallisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se saisi herättää tunteita. Sen sisältöä kritisoidaan paljon, mikä on tietysti myös hyvä sen kehittymisen kannalta. Mutta ei mennä siihen tällä kertaa enempää, koska juttua riittää aiheesta muutenkin.

Tänään julkistettu äitiyspakkaus 2015 oli aikalailla rakkautta ensisilmäyksellä. Luonnollisesti aihe koskettaa itseäni tällä hetkellä, mutta erityisesti siksi, etten ole vielä tehnyt äitiysavustushakemusta, ja takaraja häämöttää. Äitiysavustus on haettava viimeistään 2 kuukautta ennen laskettua aikaa. Mulla tuo aika tulee täyteen tämän viikon lopussa.

Olin juuri päätymässä ratkaisuun ottaa äitiysavustuksen rahana, sillä viime vuoden pakkaus ei säväyttänyt, vaikka osa tuotteista olisivat tarpeellisia ollutkin. Kuitenkin uuden pakkauksen julkistus toi pienen äp-hypetyksen itsessäni takaisin ja päädyn kuitenkin valitsemaan rahan sijasta pakkauksen. Vaikka erittäin todennäköisesti saan vanhan.

Kuvat: Kela & Annika Söderblom / Nana Uitto

Vuoden 2015 äitiyspakkauksen makuupussi on omaan silmään hienoin aikoihin. Vaikka en livenä ole nähnytkään ja vihreän todellinen värisävy on varmasti hieman kuvista poikkeava, mutta kuosi näyttää omaan silmään todella hyvältä. Eikä ollenkaan ns. äitiyspakkausmaiselta. Sopivan rauhallinen sävymaailma.

Kuvat: Kela & Annika Söderblom / Nana Uitto

Aina paljon keskustelua herättävä haalari on tällä kertaa erityisesti minun mieleeni, koska se muistuttaa omasta lapsuudesta tuttua mintunvihreää äitiyspakkauksen haalaria, josta sai myös tehtyä makuupussin, kuten tästä uusimmastakin. En ole varma onko muistojeni haalari juuri oman vuosikertani puku vai neljä vuotta nuoremman pikkuveljeni. Eikä omasta käytöstä muistikuvia olisikaan, mutta nukkeleikeissä käytin sitä haalaria ahkerasti.

Kuvat: Kela & Annika Söderblom / Nana Uitto

Minusta oikein raikas kokonaisuus! Reilusti vaaleampi ja pirteämpi kuin vaikkapa kaksi edeltäjäänsä. Ei niin retrovihvahteinen, ja haalariuudistus (vai -toisinto) viittaa vahvasti siihen, että tuotteiden esikuvat ovat nyt vahvasti siellä kasarissa ja ysärissä. Eli aika nostalgista ikäisilleni odottajille. Vaatteiden mallit varmasti toistavat kirjaimellisesti samaa kaavaa kuin aiemmin. Esikoiselle ne olivat usein liian leveitä, mutta uskon, että tarkan syynin läpikäyvät vaatteet on suunniteltu niin, että sopisivat malliltaan mahdollisimman monelle vauvalle. Ja raatihan valitseekin tuotteita käytettävyyden mukaan. Hyvä Kela-Kertut!

Pöllöt ovat nyt kovasti pinnalla joka puolella ja se toistuu myös pakkauksessa. Äitiyspakkauksen vaatteet eivät voi kaikkia miellyttää, mutta mielestäni kiinnostava fakta kuitenkin, että yli 90% ensisynnyttäjistä valitsee yhä pakkauksen. Kritiikistä huolimatta. Pakkauksen tuotteet kilpailutetaan tilataan noin 1,5-2 vuotta ennen sen julkistamista, joten vaikka nuo pöllöt ovatkin jo melkolailla "nähty", niin ihan hyvin ennustettu trendiä kuitenkin.

Kuvat: Kela & Annika Söderblom / Nana Uitto
Pelkkä laatikkokin on todella hieno. Suloinen suorastaan! Esikoisen laatikkohan on ihan valkoinen. Pelkällä Kela-tekstillä ja -logolla varustettuna. Sukupuu-laatikossa oli hieno oivallus, mutta itselläni ei olisi kyllä tullut siihen laatikkoon kirjattua mitään. Minun on tarkoitus säilöä rakkaimmat vauvatarvikkeet äp-laatikkoon. (Tämäkin pikkuasia kyllä puoltaa omalla kohdalla sitä pakkauksen ottamista toisellekin lapselle.) Ja vaikka laatikko varastoon lopulta päätyykin, niin onhan se kiva, ettei ole ihan tylsän valkoinen, vaan ihanan lapsekas. 

Nyt jään jännittämään kävisikö tuurimunkki ja saisinkin tämän uuden! Uuden äitiyspakkauksen tuotteet näet yksittäin Kelan-sivuilta.

Miltä uusi pakkaus teidän silmään näyttää?

(Kuvalähde: Kela & Annika Söderblom / Nana Uitto)

P.s. Jos se äitiyspakkauksen historia jäi kiinnostamaan, niin tässä yksi opinnäytetyö aiheesta.

lapset

Let it go

helmikuuta 23, 2015

Sunnuntain aamupäiväksi (toisille se tosin taitaa olla puolipäivä, mutta meille aamupäivä...etenkin sunnuntaina) olimme varanneet mutsijengin ja lasten kanssa liput Risto Räppääjä -rainaan. Olimme juuri edellisenä iltana katsoneet megasuositun Frozenin. Se oli virhe! Vaikka toisaalta, RR-elokuvista tutut korvamadot eivät jääneet soimaan päähän, kun kovalevyllä oli jo Let it go.


Vaikka lapsellista ja aika tarpeetontakin verrata Disney-elokuvaa ja suomalaista perhe-elokuvaa, mutta olihan tuo Sevillan Saituri nyt, herranjestas, aika susi. Maallikonkin näkökulmasta dialogi (tai mikä dialogi?) oli todella latteaa, kuten myös se kaikki häslääminen ja kaatuilu, jotka nyt yleensä ovat takuuvarma keino naurattaa...siis lapsia tietenkin. Tarinan teemoihin kuuluivat mm. perinnön saaminen, kitsastelu ja papereiden väärentäminen. Ainakaan meillä nämä käsitteet eivät ole viime aikoina olleet ihan arkipäivää, joten elokuvan sanoma taisi mennä pojalta kyllä ihan yli hilseen.

E pyöri penkissään ja kävi kävelemässä pari kertaa ympyrää penkkinsä edessä. Elokuvan loputtua kuului kysymys "Mut...miksi se oli niiiin pitkä?" Kaikki kunnia herra Koivusalolle, mutta ei nämä uusimmat Räppääjät nyt ihan putkeen ole mennyt. Onneksi olin taas, niin hyvismutsi, että ostin lapselle sen isomman popkornikipon.

Jos tapituksen määrällä mitataan paremmuutta, niin muksu olisi tainnut katsoa mieluummin tunti ja viisitoista minuuttia, elokuvaa edeltänyttä Säästöpankin mainosta. Kohdeyleisöä kun on! Äidille paras kohta elokuvassa oli kun lopensa kyllästynyt poikanen halusi päätään paijattavan ja sanoi sitten "Äiti, mää tykkään susta." Ei sitten ehkä niin huono ollutkaan.

P.s. Onhan se Frozen aika Walt Disney eli ei mitään uutta, mutta takuuihana! Tai koitapa ainakin raskaana olla itkemättä tässä.

P.p.s. Tagina menovinkki. Tirsk! Ole aikuinen ja mene siis katsomaan Paddington tai Late Lammas.

lastentarvikkeet

Vaunuista viis | Vaunujen valinta

helmikuuta 21, 2015

Jos jotain on jäänyt mieleen esikoisen odotuksesta tarvikehankintoihin liittyen, niin vaunujen vaikea valinta. Eikä se tässä vuosien aikana ole yhtään helpottanut. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta ilmeisesti vaunut pitää. Toisaalta viimeksi vaunuvalintaa helpotti huomattavasti kodin sijainti. Oli alusta asti selvää, että kääntyvät ja pienet etupyörät ovat ihan nou nou.

Täydellisiä vaunuja tuskin on olemassakaan. Haaveissa olisi kuitenkaan metsästää se täydellinen kompromissi. Sellaiset, jotka toimivat niin kaupunkiolosuhteissa kuin lenkilläkin niin hyvin, että ylitsepääsemättömiä ärsytyksiä ei nousisi esiin. Haussa siis yhdistelmävaunut tälläkin kerralla. Silmää miellyttävä ulkonäkö sijaitsee kriteerien kärkikastissa, niin pöllöä kuin se onkin. Mun ei tarvitse kuitenkaan rakastaa niitä. Riittää, että en kyllästyisi niihin puolen vuoden päästä.

Valintaan vaikuttavat tekijät


Meillä käväisi jo käytettynä ostetut Brio Singit. Smile-vaunujen vanhempi malli. Mutta totesin, että sen vaunuyhdistelmän ominaisuudet eivät vastaa tarpeisiimme, vaikka se olikin hyvinkin lompakkoa syleilevä vaihtoehto. Olemme siis palanneet lähtöruutuun. Kaipaamme siis kipeästi vinkkejä vaunujen hankintaan! Tuntuu, että kokemuksesta on sekä haittaa että hyötyä. Tietää liikaa.




Niiden oikeiden löytämisestä tekee vaikeaa tarpeiden ja budjetin ristiriita. (Niin kuin kai vähän joka asiassa.) Sekä tietysti myös kristallipallon puuttuminen. Tämmöisiä talokuumeilijoita kun ollaan, ei voi oikein ennustaa, että millaiselta seudulta se koti sitten lopulta löytyykään. Edellä mainittu ristiriita kun haittaa sitäkin hankintaa.

Vaunuvalintaa helpottaa kuitenkin lasten ikäero. Isompi kun saa keksiä oman kulkupelinsä jo olemassa olevien fillareiden ja potkulautojen - ja mitä näitä nyt on - joukosta. Edellisistä vaunuista, Hartanin Topline X -mallista, ei ole mitään moitteen sanaa. (Eiku onpas, liian pieni ja epäkäytännöllinen tavarakori.) Mutta kokeileva luonteeni ei kyllä mitenkään taivu niin tylsään vaihtoehtoon kuin samojen vaunujen valitsemiseen. Eikä siis harmita ollenkaan, että myimme ne pari vuotta sitten. Todennäköisesti olisin halunnut myydä ne viimeistään tässä kohtaa.

Toivottavin ominaisuus meidän kompromissivaunuissa olisi kääntyvät etupyörät + vaihdettavat maasto-/talvipyörät tai vaihtoehtoisesti isot etupyörät. Tämä harras toiveeni tuntuu olevan se ominaisuus, joka ampuu budjetin katosta läpi. Ulkokultaisiin vaatimuksiin yhdistettynä, ei tarvisisi edes vilkaista muita kuin Brio Go Nextejä tai Bugaboo Buffaloja. Huoh.

Kriteerilistalta löytyvät myös ilmakumipyörät, hyvä jousitus (inhoan jos vaunut tärisevät), työntöaisan hyvät säätömahdollisuudet, iso tavarakori ja pieneen kokoon taittuminen. Luonnollisestikaan tilava vaunukoppa, rattaiden monikäyttöisuus, hyvä takuuaika ja kestävyys ei ole haitaksi.

Mitä vaihtoehtoja?


Mielessä ovat käyneet mm. Brio Go Next, Phil&Teds Navigator,  Brio Happy (ja Swivel-runko), Emmaljunga Viking, Britax Affinity kuin Bugaboon Buffalotkin. Toiset vähän vakavammin harkinnassa ja toiset sitä "Voi huokaus" -osastoa.

Olenkohan ihan hakoteillä tämän prosessin suhteen? Millaisia vaunukokemuksia sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy? 

lapset

Ee-veli

helmikuuta 20, 2015

"Onko se kasvanut?"
Vatsa siis. Kuuluu kysymys, lähes päivittäin kun tullaan töistä ja hoidosta kotiin ja otetaan ulkovaatteita pois päältä. Ja useimmiten se on. Tai siltä se ainakin tuntuu. Nyt taitaa ollakin se aika kun vauva kerää painoa suhteessa eniten. Meillä on täällä aikamoinen isovelikokelas kuumeisesti odottamassa vauvaa.



"Mä en, äiti,  j a k s a enää odottaa, et meidän vauva syntyy."
Itsestä taas tuntuu, että aika vain liittää eteenpäin. Viimeinen kymppi kuulostaa ihan älyttömän lyhyeltä ajalta valmistautua vauvan tuloon. Tuntuu, että tämä raskaus on esikoisraskautta kaksi kertaa nopeampi. Viimeksi pinnis oli tässä kohtaa jo pedattu valmiiksi ja nyt se kuulostaa ihan hullulta edes koota sitä vielä.

"Sit kun meidän vauva..."
Kieltämättä tämä toistuu omissakin ajatuksissa usein. Kuitenkin koko raskaus tuntuu jostain syystä todella absurdilta. Toisaalta mietin päivittäin paljon näitä "sit kun" -juttuja. Mutta toisaalta en osaa ajatella edes synnytystä. Esikoisen odotuksessa osasin jotenkuten kuvitella miltä tuntuu kun on yksi lapsi. Nyt en pääse siihen ajatukseen, että olisin kahden lapsen äiti. Raskaus tuntuu luonnolliselta, mutta jotenkin hassusti on sellainen olo, että kevään tullessa tämä raskaus vain loppuu, mutta mikään ei muutu.



"Koska lumet sulaa?"
On kevät. Ja vauva syntyy keväällä. Aikakäsitteitä opetellaan paljon. Ja E tietää kyllä, että kevät tulee talven jälkeen, mutta milloin se sitten oikein tapahtuu. Sitten kun lumet ovat sulanneet. Tuntuuko, että tämä talvi jatkuu ikuisesti? No 10 viikon päästä eletään jo toukokuuta. Uskomatonta.

"Liikkuuko se nyt...entä nyt?"
Olen ihan unohtanut etsiä jotain lastenkirjoja vauvan odotuksesta. Monia asioita on vaikea yksiselitteisesti kertoa. Kuvat voisivat auttaa sekä lasta hahmottamaan että aikuista selittämään asioita oikealla tavalla. Toisiin kysymyksiin on helppo vastata kyllä tai ei, ja asia on sillä selvä. Kuuleko se, voiko sitä pussata, istuuko se siellä, onko sen pää tässä kohtaa, itkeekö se, miksi se potkii? Sitten on toisaalta niitä haastavampia. Miltä se näyttää? Voisiko se välillä kurkata sieltä? Luojan kiitos, ei.



"Sit mä en enää riehu vaan vauva riehuu. / Sit mun pitää sanoo sille vauvalle, että..."
Isovelikäsite alkaa olla kuukausien itseharjoittelun jälkeen hyvällä mallilla. Voisin kuvitella, että vauvaa koulutetaan alusta asti hyvin kokemuksen syvällä rintaäänellä, niihin asioihin, jotka ovat kiellettyjen listalla. Tuntuu, että myös me vanhemmat saamme oman koulutuksen, josta esimakuna on jääkaapin oveen suurin, omintakeisin kirjaimin kirjoitettu vauvanhoito-ohje. Tärkeimpänä tietysti: Ei. Saa. Syödä. Legoja.



Täällä siis koko perhe hyvin odottavaisin mielin, mutta mahtaakohan tuo isoveli käsittää, että sieltä tuleekin huutava kinkku eikä hetivalmis leikkikaveri?

DIY

Lahjakas kakku

helmikuuta 16, 2015


Seuraa Mutsijuhla-postauksen jatko-osa eli vähän tarkempi kuvaus hilpeyttä herättäneestä (lähinnä siis kai allekirjoittaneessa) liivinsuoja-kakusta. Yksi luetuimmista postauksistani on vaippakakun resepti, toivottavasti etsivät ovat löytäneet hakemansa. Tämän kakun tein myös kakkuvuokaan. Vuoka tietysti vähän rajoittaa kakun kokoa, mutta kasaaminen on äärettömän helppoa tällä tyylillä.

Tämän kakun idea oli olla erityisesti äitiä varten, nyt kun odotus on loppusuoralla jo kolmannen kerran. Pohjalle rullailin pieniä vaippoja (vaikka edelleen harmittaa, että en keksinyt niitä maxisiteitä laittaa, sillä lahjan saaran huumorintaju olisi kyllä tämän kestänyt). Keskikerros ja yläosa on taiteiltu liivinsuojista. Huom, homma vaatii paljon kumilenkkejä. Tein liivinsuojista kolmen rullan nippuja, jotka yhdistin sitten isolla kumilenksulla.

Nämä kakut vaativat aina keskelle jonkin tukirakenteen. Se voi olla talouspaperin hylsy tai vastaava putki. Tähän käytin kuitenkin lahjaksi ostetun aikakauslehden, joka niin ikään oli rullattu ja kiinnitetty kumilenkein. Kaikki kumilenkit on helppo häivyttää satiininauhojen alle.

Kakkuun on piilotettu kaikkea "pikkukivaa" äidille vapaa hetkeä ajatellen tai mahdollisesti sellaisen saamiseen. Kuten lahjakortti kahvilaan (jossa on lapsiparkki!) ja Kismet-suklaa (vaikka sitten pitäisi sulkeutua vessaan nauttimaan se ylhäisessä yksinäisyydessä).

Kakku taipuu moneksi

Ennen kuin ehdin tätä postausta väsätä, törmäsin Instagramin puolella toiseen Blogirinkiläiseen joka oli hauskasti ihan saman teeman äärellä - jos on lahjaidean puutetta, niin kurkkaa Onnistain on puolet sinun -blogin Katrin vessapaperikakku!

Kakkulahjasta on vaikka mihin. Jotenkin oma ajatus ei riittänyt kuin näihin mammalahjoihin, mutta nämähän sopivat vaikka kenelle! Vaikka tällaiset vaativat myös saajan puolelta tiettyä pilkettä silmäkulmaan, niin lahjan oheistuotteet kuitenkin määrittävät sen arvon ja todellisen luonteen. Kakkulahjalla voidaan siis lahjustaa myös isompia juhlia. Yksi idea voisi olla vaikka pyyhekakku kylpyankoilla ja kylpylälahjakortilla.

Mielestäni monesti nämä kaikkein käytännöllisimmät lahjat ovat mitä parhaimpia. E muistaa aina tähtisukat nähdessään muistuttaa, että sai ne joulupukilta (oli siis erittäin mieluinen lahja jopa 4-vuotiaalle). Mieleen on jäänyt myös se ilme kun sama lapsonen sai yksivuotiaana paketista maissinaksupussin. Yksinkertaisuus siis kunniaan, myös lahjoissa!

Millaisia käytännön lahjoja sinä olet antanut?

perhe & suhteet

Kahdestaan

helmikuuta 15, 2015







Jos seurasit Instagramia tänään saatoit huomata, että meillä oli huippupäivä E:n kanssa kahdestaan. Kun isi ja kummit kävivät kokeilemassa pikkumäessä joutaako talvilomalla lähteä Leville laskemaan. Sunnuntai on viime aikoina ollut se päivä kun otetaan viikon "löysät pois", tämä oli siis siihen nähden melko toiminnan täyteinen päivä. Liekö johtui auringosta vai siitä, että saatiin ihan kahdestaan rellestää, vai molemmista.

Päiväkin alkoi jo pari tuntia normaalia aiemmin kun havahduttiin isin lähtöön. Tästä olisi saanut hauskan kuvapäivän, mutta on varmaan hyvä merkki jos dokumentointi unohtuu. Kävelylenkki tasoitettiin (puoliksi itsetehdyillä) laskiaispullilla ja kaksistaan chillailua piristettiin vierailulla hiekkalaatikolle. Siinä välissä kun minusta kasvoi tasapaksu pötkö, niin Uulasta on kasvanut melkoisen jäntevä ja suloinen pieni seuramies.

Kämppäkin on siistimpi touhukkaan päivän päätteeksi kuin mitä se oli aamulla, joten kaipa se kelpaa näillä eväillä lähteä uuteen viikkoon. Ei siis muuta kuin mahan viereen koisii!

hetkiä

Ystävänpäivätervehdys

helmikuuta 14, 2015


Iltaa, tässä vielä myöhäinen ja pikainen ystävänpäivätervehdys!

Täällä ollaan vaikka takana onkin raskas viikko. Ystävät ja ystävyys on selkästi ollut viikon teema, niin hyvässä kuin pahassa. Tällaisena päivänä ja hetkenä olen kiitollinen, että minulla on paljon ystäviä. Erilaisista elämäntilanteista, omanlaisia persoonia. Jokaiseen huoleen löytyy kyllä joku jolle puhua.

Muistakaahan vaalia niitä ystävyyssuhteita, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Tuskin voit liikaa kysyä toisen vointia ja kun huomaat jonkin olevan vinossa, tartu siihen!

Onneksi tällä kertaa ei vielä ollut liian myöhäistä. <3

hetkiä

Mutsijuhlat

helmikuuta 09, 2015






Olen kertonut meidän mutsikerhosta aiemminkin. Perjantaina oli tarkoitus viettää iltaa tällä mahti jengillä, nautiskellen aikuisesta seurasta. Niin railakkaasti kun sitä nyt voi ja jaksaa kun 4/6 on raskaana tai imettää. Illanviettoa suunniteltiin kuitenkin myös hieman keljusti yhden selän takana ja järjestimme babyshowerin sijaan "mutsijuhlan".

Koska juhlinnan kohteena on pian kolmen lapsi äiti, emme katsoneet tarpeelliseksi harjoitella nuken vaipattamista tai kiusata vatsan ympäryksen mittaamisella. Vaippakakun sijaankin tein mutsijuhlaan paremmin soveltuvan liivinsuojakakun. Ja täytyy kyllä itsekin sanoa, että olen ylpeä aikaansaannoksesta. Yllättävän kauniin ruusukkeen noista lappusista saa väsättyä! (Ei jäänyt harmittamaan muu kuin se kun tajusin vasta kotona, että tuon alimman kerroksen olisi voinut tehdä jostain maxisiteistä ja kakku olisi täydellinen.) Kakusta löytyy myös kaikkea pientä tarpeellista mieltä virkistämään kun kaikki lapset huutaa yhtä aikaa. (Eikä me vauvaakaan kuitenkaan ihan kokonaan unohdettu.)

Pöydän koristelu näytti ihan lastenkutsuilta, jonka kruunasi (alkoholittoman) alkumaljan jälkeen pöytään isketyt limpparit. Ihana väri-iloittelu, kaikki sointuu kuitenkin niin sekavan harmonisesti, jopa aiemmin hankkimaani kukkakimppua myöden. Aika kului ihan siivillä ja illan varsinainen ohjelma jäi syömisen ja imetysjuttujen jalkoihin. (Mutsijuhlassa olisi toki saanut puhua muustakin kuin rintamaidosta, mutta tilanteet huomioiden se aihe oli tyrkyllä kuin tarjouskahvi.)

Nyt jännitellään ehditäänkö treffailla vielä lastenkin kanssa, ennen kuin lapsikatraamme kasvaa jälleen yhdellä jäsenellä. Jännää!

P.s. Tietysti unohdin ottaa illan aikana kuvia. Nämä kuvat on otettu hetkeä ennen kuin yllätettävä saapui.

P.p.s. Voin lämpimästi suositella saksalaista Heim-merkkistä alkoholitonta kuohuviiniä.

ajatuksia

Sankarivanhemmat

helmikuuta 05, 2015

Blogeissa kuohuu tällä hetkellä erilaiset kasvatusasiat ja telkustakin alkaa Äitien sota. Ihan pelottaa ajatellakin mitä tästä vielä tulee. Vaikka paljon olen pohtinut äitiysasioita blogissakin, niin harvemmin olen ottanut kantaa mihinkään kasvatukseen liittyviin asioihin. Kotona pohdimme vanhempien kesken aina uuden tilanteen tullessa, että miten toimitaan. Usein tilanne on niin nopeasti edessä, että pitää improvisoida.

Toisinaan peilaan omia lapsuuden kokemuksia ja toisinaan nimenomaan pyrin välttämään virheen toistamista. Vaikka ei kyllä heti nyt tule sellaista edes mieleen. Joskus jokin asia tuntuu lipuvan sivuraiteille ja sitten pohditaan taas, että miten pääsemme back on track. Mikäli nettipalstoja, Facebookia ja blogeja on uskominen, kasvatusasiat tuntuvat olevan monelle todella sydämen asioita. Tästäkin voi tietysti vääntää vaikka ja mitä, mutta minulle ne ovat aika neutraali asia. Ei siis vähäpätöinen, vaan en koe tarvetta kertoa saati valistaa muita meidän perheen tavoilla. Jos jokin asia kummastuttaa jotakuta, niin mielelläni keskustelen miksi teemme niin, koska voi olla, että en ole edes osannut ajatella asiaa joltain toiselta kantilta.



Poimin tietysti vaikutteita ystäviltäni, vanhemmiltani, neuvolasta ja netistä - mistä milloinkin. Ja sitten sovellamme taas niitä omaan arkeen. Tietysti pohdin ja peilaan omaa käyttäytymistäni vanhempana muihin. Kuten annanko lapsen katsoa liikaa telkkaria verrattuna muihin? Toisaalta, enhän voi koskaan tietää totuutta toisen perheen takana, joten parempi loppupeleissä kuitenkin luottaa omaan arvostelukykyynsä.

Me ollaan yllättävän erilaisia miehen kanssa kasvattajina, mutta se on juuri meidän vahvuus. Meillä vallitsee usein Hyvä poliisi, paha poliisi -asetelma. Ja itseasiassa kun sanon, että minä olen liian usein se hyvä poliisi, enkä tunne siitä kovin suurta ylpeyttä. Mieluummin ottaisin sen auktoriteetin aseman. Sen, että ei tarvitsisi edes olla paha, ollakseen paha.

Olenkohan täällä kirjoittanut siitä, kun isänsä uhkaili poikaa sanomalla "Jos vielä jatkat, niin äiti suuttuu..." Lapsi katsoi hetken hämmästyneenä ensin isäänsä, sitten minua, taas isäänsä ja kysyi silmät uteliaan suurina, ehkä jopa hieman liian innokkaalla äänellä: "Mitäs sit? Mitä sit tapahtuu?"

Kyllä minä tarvittaessa suutun, mutta ehkä se ei ole ollut tarpeeksi johdonmukaista. Annan helposti tietyissä tilanteissa periksi. (Nämä perinteiset karkkihyllykeissit eivät muuten kuulu niihin.) Jos lapsi ei viitsi pukea itse, minä puen, jotta pääsemme ovesta ulos hikoilematta. Jos lapsi tahtoo vielä toisen töräyksen ketsuppia, jo valmiiksi samassa sokeriliemessä uivien makaronien päälle, niin menkööt jos se saa hänet syömään. Tai jos menin portaat liian nopeasti ja lapsi päättääkin, että minun pitää kiivetä takaisin samalle tasanteelle, niin kiroan hetken mielessäni ja otan ne askeleet taaksepäin, jotta pääsisimme vielä eteenpäinkin.

Kuitenkin meillä kasvatetaan hyvin tasapuolisesti. Joskus sitä ollaan niin mammanpoikaa ja joskus taas onkin "kaksi poikaa ja tyttö". Lapset ovat fiksuja, oppivat nopeasti tietämään missä joku antaa periksi, on se sitten isi, äiti, mummi tai päivähoitaja. Monessa asiassa palvelen liikaa, vaikka tiedän hänen osaavan. Luotan kuitenkin siihen, että iän karttuessa ja esimerkiksi vauvan tullessa osaksi arkea, nekin jäävät itsestään pois.

Vuosi sitten pojalla oli vielä vahva uhma ja usko omaan vanhemmuuteen oli koetuksella. Nyt kun se pahin tahtotila on tasaantunut, huomaan olevani monestikin ylpeä "saavutuksistamme" äitinä ja isänä. Olemme tehneet ainakin joskus jotain oikein. Oman elämämme sankarivanhemmat.


P.s. Yksi ehdottomista lempisarjoistani Modern Family pyöri koneen ruudulla viidennen kerran. Kumpia sieltä löytyy, hyviksiä vai pahiksia vai vaihtuuko teilläkin osat joskus lennossa?


arkijuttuja

Satunnaiset

helmikuuta 04, 2015





Ei se aiemmin mainitsemani tehtävälista tunnu lyhenevän, vaikka miten yrittäisi. Onko tämä vain minun subjektiivinen kokemus vai onko tässä nimenomaisessa vuodenajassa jotain merkillistä? Jotain mikä tuntuu pysättävän ajan, mutta toisaalta kiiruhtaa kelloa liikaa eteenpäin. Suoraan sanottuna työpäivät tuntuvat matelevan, kuten poikani sanoisi "aivan mahdottoman, ihan kerrostalon, pitkiltä" ja kun töistä kotiudutaan ja riisutaan ulkovaatteet, onkin mystisesti jo nukkumaanmenoaika. 

Kaikenlaista on touhuttu, sairasteltukin viime viikolla. Mutta jotenkin arki tuntuu tahmeata. Blogeissakin tuntuu olevan hiljaista...

Kertokaa ystäväiset mitä teille kuuluu?

Kuvituksena kuvia viime viikoilta. Yhtä vinksallaan kuin allekirjoittaneen aivotoimintakin.

arkijuttuja

Kukkulan kiistaton kuningas

helmikuuta 02, 2015


Erikoisen valoisaa tänään töiden jälkeen ja somesta huomasin, että tätä hämmästeli tänään moni muukin. Ei päivänvaloa, mutta sen verran valoisaa, että poikkeuksellisesti jäimme pihalle leikkimään vanhaa kunnon kukkulan kuningasta, vatsan kurnimisesta huolimatta.

Kevättä kohti! Vielä en odota yhtään lumien sulamista, mutta aurinkoa ja keväistä valoa kyllä senkin edestä. Onneksi isi saapui pian pelastamaan nälkäiset lumessa kahlaajat. Ja minäkin sain henkisen papukaijamerkin tästä uroteosta.

Pojalla on vieläkin posket punaisena ja mulla varmaan koko loppuillan kestävä iskiaskipu, mutta sanoisin silti kannattavaksi vaihtokaupaksi.

Hyvä alku viikolle! ...Aamuisen neuvolan unohtamisen jälkeen. Perfect is boring, vai miten se oli?

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset