äitijuttuja

Normipäivä

maaliskuuta 29, 2015


Koska E oli kipeänä niin ei ehditty metsästää pajunoksia, joten tästä tuli vain ihan tavallinen sunnuntai. Tai ei nyt ihan tavallinenkaan kun koko päivän mallailtiin kotiin uutta järjestystä. Mä kyllä keskistyin enemmän tarjoamaan murkinaa kahdelle ahkeralle siistijälle.

Meikämartasta kehkeytyy tätä menoa ihan kunnon marttaihminen. Ensimmäisen mammalomaviikon aikana keritty herkuttelemaan jo vohveleilla, pullalla, kinkkupiirakalla ja peräti pariin otteeseen sämpylöillä. Ja kyllä se harjoitus vaan tekee - no jos ei nyt ihan mestaria - niin välttävän leipurin ainakin. Mun heikkous keittiössä ja nimenomaan leivonnassa on soveltaminen. En ole varmaan ikinä tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan. Silti jollain ihmekonstilla niistä tulee kuitenkin aina ihan syötäviä. Huomasinpa jopa haaveleivani yleiskoneesta. O-ou! (Se ei vaan mahtuisi tässä kämpässä mihinkään.)


Nyt voidaan herkutella lakupötköillä, jotka jäivät kaappiin kun tänä vuonna ei kolkuttanutkaan yhtään trullia oven takana. Onneksi oma olo alkaa olla aika noitamainen kun viikot vähenee...

höpöt

Riimiparit

maaliskuuta 27, 2015

Jos nyt täysin yliväsyneenä skippaan koko aiheen vähäunisesta ensimmäisestä mammalomaviikosta ja kipeästä lapsesta, ja yritän edes kertoa jotain hieman hupaisampaa. Tuo poitsu on kova puhumaan ja sanavarasto on todella laaja. Mielestäni hänen kohdalla meni juuri niin kuin monesti sanotaan, että toiset kehittyvät kielellisesti ja toiset motorisesti. Tää jäbä oli nimittäin aika kömpelö vielä vuosi sitten.

Eevsku on jostain keksinyt käyttää termiä "riimipari" kasvattaakseen tuota sanaista arkkuaan. Vähintään kerran päivässä kuulemme näitä riimipareja, toisiinsa rimmaavia sanoja. Niitä, joita myös ainakin 4-vuotisneuvolassa kysellään. Jossain kohtaa tämä riimien keksiminen muuttui kuitenkin sanaväännösleikiksi, jossa jokaisesta sanasta vaihdetaan vain ensimmäinen kirjain p-kirjaimeksi.

Usein sanat ovat sellaisia epäsanoja kuin:
laatikko - paatikko
hiukset - piukset
ruukku - puukku

Sitten on myös niitä jokaisen neljäveen lemppareita, kuten:
Hylly - pylly (No okei onhan se aika hauska riimipari!)
Reppu - peppu
Tissi - pissi, myös variaationa hissi ja pissi
Ja jos ei muuten, niin alkuperäisenkin sanan voi keksiä, jotta riimi onnistuu, kuten hippeli ja pippeli.

Ihan miälenvikast läpändeerost. Ainakin herran omasta mielestä.


Erityisen hauskaa näistä "riimipareista" tai liimipaleista, tekee se, että lapsi itse monesti innostuessaan luulee jatkavan sitä mautonta epäsanojen linjaa, mutta me vanhemmat kuullaankin niissä jotain muuta. Riimiparien eliitti on myös tilannesidonnaista, eikä keksimällä keksittyjä.

Kalakeitto - palapeitto
Maasto - paasto
Jano - pano
Mummi - pummi
Halli - palli
Selfie - pelfie

En sitten leffateatterissa lähtenyt korjaamaan viimeisintä, riemunkiljahduksen saattelemaa, ahaa-elämystä. "Kultarakas, se on belfie eikä pelfie..."

P.s. R-kirjain ei vielä poitsulta suju ja se korvataan perinteisesti l-kirjaimelle. Tänään pelasimme lautapeliä olkkarin lattialla. Minä muhkeassa olomuodossani risti-istuntaan vaivalloisesti vääntäytyneenä. Jossain vaiheessa vahingossa varastin vuoron, johon E tietysti kiljaisi: "Heiiii, senkin valas!"

Isimies yritti hetken pitää pokkaansa, mutta turhaan...

arvonta

Liput Lapsimessuille? Jes pliis!

maaliskuuta 27, 2015

Joka perheblogi on nyt Lapsimessuja pullollaan. Lapsimessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 10.-12.4.2015. Vuoden hulvattomin viikonloppu!

Odotan tapahtumaa kyllä todella suurella mielenkiinnolla. Olen ollut viimeksi lapsimessuilla ennen esikoisen syntymää, Turussa "babyboomeilla". Näissä karkeloissa siis ihka ensimmäistä kertaa. Odotin messuja jo ennestäänkin kovasti, mutta laaja näkyvyys ja hehkutus niin blogeissa kuin erilaisissa fb-ryhmissäkin on saanut mielenkiinnon nousemaan entisestään. Mitä kaikkea siellä sitten onkaan tarjolla? Ilmeisesti hyviä tarjouksia ainakin.

Vauvan kannalta alkaa olla hankinnat kohta puoliin paketissa ja itse tärkeimmän paketinkin pitäisi kuitenkin saapua jo muutamien viikkojen päästä. Mutta olettaisin, että hyviä messutarjouksia saattaisi olla tiedossa sille saralle, jos jollakin on tarvetta. Ohjelmaa riittää myös aamusta iltaan varsin runsaasti, erilaisista esiintyjistä monenmuotoisiin työpajoihin, niin odottajille kuin eri ikäisille lapsille ja meille vanhemmillekin. Lapsimessujen ohjelmaan voit tutustua tarkemmin täällä


Olen yksi Lapsimessujen messubloggaajista ja sain blogiin arvottavaksi yhden lippupaketin, joka sisältää kaksi (2) pääsylippua Lapsimessuille. Samalla lipulla on oikeutettu myös neljään muuhun tapahtumaan (Model Expo, Outlet Expo, Kädentaito ja PetExpo).

Olet mukana lippupaketin arvonnassa (arvo 36€) kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla mitä kautta seuraat blogiani pääasiassa. Osallistumisaikaa on tiistaihin 31.3.2015 klo 24 saakka. Jos kommentoit anonyyminä, muista liittää mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jotta tavoitan voittajan mahdollisimman nopeasti!

Arpaonnea! (Ja nähdään ehkäpä siellä messuilla.)


Uusimmat Aaltoja-jutut saavutat siis parhaiten Facebookin ja Instagramin avulla tai sitten lisäämällä blogini lukulistallesi Bloglovinissa tai Blogilistalla.

leivonta

Pomminvarmat puustit

maaliskuuta 24, 2015

Minä, leipurin tytär, tempaisin itseni mukavuusalueen ulkopuolelle ja tein elämäni ensimmäisen kerran korvapuusteja. On himottanut tehdä pullaa jo pidemmän aikaa (vaikka pulla onkin jo uunissa, heh heh), mutta sen verran aikaavievää ja työlästä hommaa vaivaamisineen ja nostatuksineen, että oli pakko odottaa äitiysloman alkuun.

Edellisviikon Lapin reissulla luettu Kodin Kuvalehti tarjosi vieläpä oikotien onneen pomminvarmojen puustien ohjeella. Kaunis kansikuva ja otsikko, joka pönkittää itseluottamusta juuri sopivasti. "Korvapuusti, joka taatusti onnistuu." Ja kun eivät kerran testanneet ohjetta etukäteen Leipurintyttärellä, niin lupaus on hieman kyseenalainen... 

Lopputuloksena tuli erityisä, ellen sanoisi jopa omalaatuisia, pullia. Laitoin leipuriäidille kuvan ja varmuudelta saatteeksi vielä kerroin mitä kuvassa on. Ihan vaan jos ei muka muuten tunnista. Nämä alla näkyvät toisen pellin pullat olivatkin jo sangen puustimaiset verrattuna ensimmäisen satsin möykkyihin. (Jos näit ne Instagramissa, et ehkä lue tätä nyt kun niiden kauneus poltti verkkokalvosi...)



No mutta, en suinkaan luovuta kerrasta. Ruokalautaselta tarjoiltavat littanat ja leveät, pohjasta hieman mustat ja keskeltä taikinaiset puustit ovat tosi hyvä alku. Ja sitä paitsi, tiedän myös missä vika piilee - meillä on liian pieni pöytä. En pystynyt kaulimaan taikinaa tarpeeksi ohueksi levyksi. Joten parannusta on ihan varmasti luvassa ensi kerralla.

Pullat maistuivat kuitenkin ihan älyttömän hyviltä, joten en mä tätä epäonnistumiseksikaan sanoisi. Ja koska toisesta pellillisestä osan saattoi jopa tulkita ihan puustia muistuttavaksi, niin pakkohan se on jakaa tämä mainio ohje myös teille, jos et lehdestä sitä bongannut. Aion ehdottomasti tehdä näitä pian uudestaan.



Kodin Kuvalehden (5/2015) korvapuustit

40g hiivaa
5 dl haaleaa maitoa
2 munaa
1 keltuainen
2 dl sokeria
1-2 tl vaniljajauhetta
1,5 rkl kardemummaa
1,5 tl suolaa
13 dl vehnäjauhoja + 1-2 dl leivontaan
200g voita

Täyte:
125g voita
2,25 dl tomusokeria tai 1,5 dl hienoa sokeria
3 rkl kanelia
Voiteluun muna ja koristeluun raesokeria

Kuumenna uuni 225 asteesen. Liuota kulhossa hiiva haaleaan maitoon.
Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella vaahdoksi ja lisää nesteeseen. Mittaa sekaan mausteet ja suola.
Vatkaa sekaan osa jauhoista. Lisää loput jauhot. Alusta käsin ja lisää sekaan joko sulatettu tai vaahdotettu voi. Jatka alustamista vielä hetki. Taikina saa jäädä pehmeäksi.
Peitä taikina liinalla ja kohota 1,5 tuntia, kunnes taikina on kaksinkertainen.
Vaahdota täytteen voi joko tomusokerin tai hienon sokerin kanssa. heitä runsaasti jauhoja leivinpöydälle, puserra taikinasta ilmakuplat pois, venyttele taikinaa. Kauli taikina kaulimella levyksi. Levitä rasvaseos päälle ja ripota runsaasti kanelia pinnalle. Kääri rullaksi, liitoskohta päin pöydän pintaa.
Leikkaa rulla vinottain paloiksi, nosta pala pystyyn ja paina etusormilla keskeltä kapeammasta kohdasta alas.
Nosta puustit leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja kohota liinan alla huoneenlämmössä pulleiksi.
Voitele puustit punalla. Ripota päälle raesokeria ja paista noin 10 minuuttia.


(Ja anna apurin nuolla kulhot, ettei voisokerit mene vahingossa omaan suuhun...pullataikinaa kun ei vaan voi olla maistamatta, niin jää tilaa sitten itse pullallekin.)

P.s. Tämä muhku ei siis ollut pelkästään täynnä pullaa...

höpöt

Mamma lomailee

maaliskuuta 24, 2015

Makeasti nukuttuja öitä, pitkiä aamuja, tuoreen kahvin tuoksua, hitaita aamupaloja haudutettuine puuroineen ja hedelmineen. Herkkuja, lempilehtien selailua, sohvan nurkka, viltti ja hyvä kirja. Ehkä jokin rentouttava hieronta ja rauhallinen iltapäiväkävely kauniissa kevät auringossa. Raikkaat salaattidinnerit. Hiljaisuus. Pulahtaminen uima-alt...

Heeetkinen!



Mulla alkoi mammaloma! 

Luvassa siis unettomia öitä (seuraavat...öö, no pitkä aika joka tapauksessa), aikaisin herättävät lapset, kylmä aamupuuro ja haalea kahvi. Revittyjä aikakauslehtiä. Kaatuneita maitolaseja. Sateisia iltapäiviä leikkipuistossa. Kolotusta ja jomotusta. Itkua ja lohtujäätelöä. Neuvolakäyntejä. Tahtojen taistoa ja vaipanvaihtoa. Hormonimyrskyjä ja ihanaa vauvakuplaa.

Tätä mä olen odottanut!

P.s. Laitetaanko veikkaus pystyyn koska alkaa hohto kadota... Tai no aloittihan tuo esikoinen tän "loman" olemalla kipeä pitämällä hereillä öisin. Hyvää harjoitusta.

Muuten, semmoista vain, että kun blogini päivittyy hyvin epäsäännöllisesti, niin saavutat jutut parhaiten Facebookin ja Instagramin avulla tai sitten lisäämällä lukulistalle Bloglovinissa tai Blogilistalla.

Polarn O. Pyret

Muhku, muhkumpi, minä

maaliskuuta 23, 2015

No jooo, tiedetään. En käsittääkseni ole mahani kanssa sieltä suurimmasta päästä. Sf-mittakin huitelee samaa maltillista käyrää kuin esikoismasukin. Ja tälläkin kertaa kuulen usein päivittelyä vatsan pienuudesta viikkoihin nähden. Edellisellä kerralla se oli jopa ärsyttävää, kun samaan aikaan kävimme koko seurannassa ja käynnistykselläkin ehdittiin kerran uhkailla, vaikka ihan normaalin kokoinen vauva sieltä sitten lopulta tuli. Mutta meninpä sitten katsomaan jouluna otettua kuvaa ja mun mielestä tämä vatsa ei nyt niin kovin paljon ole kasvanut tässä reippaassa kymmenessä viikossa. Eiiikö?


Paidan värimuutos ei ole ainoa muutos, joka on talven aikana tapahtunut. Hetkittäin ihan unohdan, että tätä palloa on kasvatettu jo aivan alkusyksystä saakka. Nyt näkyy ja tuntuu, että raskaana ollaan. Ja onhan se aikakin kun 35. viikko tulee täyteen tällä viikolla. Hetkittäin iskee pakokauhu kun synnytys pompsahtaa mieleen. Asia, jota en erityisesti voi sanoa odottavani. Muisti palailee pätkittäin ja pahimmat hetket on kai unohdettu lopullisesti. (...Laittaa vaan mietityttämään, että miten hirveää se sitten olikaan). No, mutta ilon kautta, jos tämä kerta olisikin sellainen vuoristoratasynnytys, jonka jälkeen haluaa vaan huutaa, että "uudestaan". Vai voiko sellaista edes olla?


Tämä muhku on kyllä edeltäjänsä kokoinen, mutta silti aiheuttanut kaikki ne vaivat, jotka edellisestä raskaudesta puuttui. Eli siis lähinnä kaikki raskausvaivat. Olo on siis hieman muhkumpi kuin mitä ulkomuoto antaa ymmärtää. Terveydenhoitajan kauniit sanat "Mutta olethan sä aika paljon vanhempikin nyt" olisivat voineet aiheuttaa ikäkriisin, mutta kuka sellaista ehtii tässä kiireessä potemaan. 

(Vauva)pyykinpesu on aloitettu tänään ja olen hihkaissut lähestulkoon jokaisen bodyn kohdalla parhimman vauvakliseen ikinä:

Ovatko ne vauvat oikeesti näääääin pieniä?

Ovat ne. Onneksi.

kuvapostaus

Erikoinen lauantai

maaliskuuta 21, 2015

Yhtään blogikaunistelematta voin sanoa, että tämä päivä oli erikoinen, koska se oli niin erikoisen hyvä. En tiedä vaikuttiko siihen eilinen asunto-ohari (kaikki näytti vihreää valoa, kunnes myyjä painoi sen punaiselle) vai miksi tämä oli niin onnistunut.

Lauantai oli kuvina tällainen.












- Minä heräsin aikaisin. Siispä ennen kahdeksaa oli jo pyykit, tiskit ja aamupala laitettu, kun en keksinyt tekemistä.
- Rauhallinen aamupala.
- Lähtöä asuntokierrokselle. (Taas, sanonko monennen kerran!!)
- Ruokapaussi Ricossa.
- Myllyssä kun oltiin niin piti tehdä täsmäisku Popin outlettiin. (Taas! Jes!) Poitsulle välikausitakki. Itse valitsi värin ja se sopii ihan mielettömän hyvin. En olisi päätynyt samaan, mutta hullun hieno.
- Epätäsmempi isku Ikeaan, yllätysostosten lisäksi tuli tällä kertaa ostettua ne mitä mentiin hakemaankin. Eli viimeksi jääneet pinnasängyn patja sekä lipasto vauvanvaatteille.
- Kotona viilettää hyvän tuulinen Batman, joka on kaiken märinän jälkeen syönyt tänään paremmin kuin aikoihin. Ravintolassakin lautasen tyhjäksi. (Siis mitä?)
- Syksyllä täysin mahdottomalta tuntunut pyöräily onnistui lähes ensi yrittämällä. (Siis mitä vol 2.)
- Loppuilta iksuostosten kokoamista ja järkkäilyä. Ja lisää hyväntuulisuutta. Näitä päiviä lisää kiitos.

Kukaan ei kiukutellut. Edes minä. Paitsi vähän kun yritettiin ottaa kuvia ja yhdet roikkuu pää alaspäin.

brio go

Meininki on ihan let´s go!

maaliskuuta 19, 2015

Hetki sitten oli lähes paniikinomainen tila kun pohdittiin, että millaisissa kärryissä Pesonen sitten kulkee. Mun sydän sykkii Briolle. En ehkä olisi päässyt yli jos ei oltaisi tilattu näitä. Brion mallit on aika perinteisiä, vaunuiksi tunnistettavia, ei avaruusaluksia. Toisaalta juuri tässä Brio Go-mallissa löytyy myös sitä twistiä.

Valinta osui, ehkä myös hyvästä tarjouksesta johtuen, Brion Go -yhdistelmävaunuihin. Valitsin väriksi mustan, koska olisin viimeksi halunnut mustat (Hartanit). Silloin ajattelin, että se on huono kesävauvalle. Toisaalta oikein kuumana ja porottavana päivänä tuskin lähdemme tekemään pitkää vaunulenkkiä eikä ulkona nukkuessa kuitenkaan jätä vaunuja aurinkoon, niin onko tuolla sitten merkitystä. Näissä on  kuitenkin isokokoinen tuuletusaukkokin kuomussa.


Tuo peitto on mun äidin neuloma, mutta muistaakseni ei minulle vaan pikkuveljelle. Keltainen ei oikein istunut ruskeiden vaunujen peitoksi, mutta nyt se on kuin nenä päähän. Keltainen eli ihan tätä päivää vauvatarvikkeissa! Tyhjiä vaunuja en ole kehdannut mennä työntelemään ja esikoinen näyttäisi olevan hieman liian pitkä ratasosaan, joten käyttäjä itse pääsee testiajoihin sitten mukaan. 

Vaunukoppa tietysti voisi olla aina tilavampi eikä taida vetää vertoja vaikka Emmaljungan isoihin koppiin, mutta veikkaan, että varsin kilpailukykyinen tämä on moneen muuhun "moderniin" vaunukoppaan. Asiaa pähkäileville, Brio/Britax Go Next -vaunut ovat käytännössä samanlaiset. Kopassa on (kuulemma) hieman laadukkaampi kangas sekä kantohihnat, jotta kopan voi näppärästi nostaa mukaan, jos esimerkiksi vauva nukkuu eikä voi jättää ulos.

Kotona työnnellessä vaunut tuntuvat todella kevyiltä ja näppärästi kääntyviltä ja pienten etupyörien jousitus varmasti tasoittaa menoa. Iso tavarakori miellyttää myös, vaikka shoppailuhimolle se ei tietysti lupaa kovin hyvää. Vierastin tuota aisan mallia aluksi, mutta lopulta siitä tulikin juuri se asia johon tykästyin. Tyylikkään sporttinen! Otteita saa helposti vaihdeltua ja se tuntuu muutenkin ensikokeilulta ergonomiselta.


Koska yhdistelmän hinta oli mielestäni suht maltillinen, niin raaskimme ostaa lisäksi nuo Go Country -talvipyörät. Go-rattaissa on kovat pyörät (vrt. Go Next, joissa on ilmakumipyörät). Go Country -pyörillä voi helpottaa menoa loskassa tai maastossa. Ilmakumit olivat yksi tärkeimmistä kriteereistä, mutta koska rattailla on muuten todella vähän konkreettisia eroja, niin en halunnut maksaa pelkistä pyöristä satasia. Toivon, että näiden pyörien keveys ja hieman kompensoi työnnettävyydessä.


Jos vaunuosa tuntuu nyt tällä kokemuksella oikein kätevältä ja hyvältä ratkaisulta (olenko nyt tarpeeksi alleviivannut, että ei ole kokemusta, kunhan innostuksissani esittelen, hih!), niin ratasosasta löydän kyllä heti pari miinusta. Istuinosa näyttää reilun kokoiselta, mutta tuossa käännellessä ja väännellessä (saa muuten kasvot molempiin suuntiin) huomasin, että istuinosa ei ole kovin syvä ja jalkaosakin näyttää lyhyeltä. Toisaalta Brio Race -rattaissa on samantapainen ja siihen mahtuu tuollainen neljävuotias 110-senttinen jässikkäkin. Ja harvoinpa niin isoa lasta rattaissa enää työnnetäänkään. Meillä on Racet olleet hoitomatkoilla käytössä ihan vain nopeuttamassa kotiin pääsyä. Joten itseasiassa tämä ei taida ollakaan miinus.

Toinen oikeasti iso miinus on, että ratasosan selkänojaa ei saa ihan alas. Luin monesta tuotekuvauksesta, että menee makuuasentoon (ilmeisesti tämä onkin suhteellinen käsite eikä absoluuttinen, tosiaan nukkuuhan ihmiset autossakin istuen). Ihmettelin kun en löytänyt yhtään kuvaa rattaista täysin makuuasennossa ja joku sitten mainitsi tämän, mutta päätin sivuuttaa sen ja kokeilla miten sellainen melkein makuuasento toimii sitten käytännössä. 

Että nyt olisi sitten Pesoselle eripäheet kruiserit. Vaavi tänne ja let´s go! 
...no okei, ei ole vielä kiire.

(Sik sak -peitto on löytö Lindexin alesta joskus jo viime keväältä kun plussasin ensimmäisen kerran.)

perhe & suhteet

Onnen tyttö!

maaliskuuta 18, 2015

Se on aina jännittävää ja kutkuttavaa mennä tapamaan uutta ihmistä, vaikka kyseessä olisikin vasta pieni ihmistaimi. Joka kerta on yhtä ihmeellistä, että siellä pallon uumenissa on koko sen ajan majaillut ihan täydellinen pieni vauva. E:n syntymän jälkeen ei mennyt pitkää aikaa kun oli jo todella vaikea ymmärtää, että se sama vauva oli mahassani vielä hetki sitten.


Kävimme vielä tänään iltasella tekemässä tuttavuutta tämän pienen peikkotukan kanssa. Voi vitsit, että mua jännitti! Ja miksi? (Mä olen yleensä aika sukupuolisensitiivinen, joten pyydän etukäteen anteeksi seuraavaa...) Koska se on tyttö! En tiedä mitä odotin, mutta lähipiirissä melko harvinaista herkkua nämä tämän sorttiset vauvat. Meidän molempien suvuissakin on harrastettu vallan enemmän poikahommia.

Tänään on ollut taas kaikenpuolin melko ihmeellinen päivä, mutta kyllä kirsikkana kakun päällä on ilo ja kunnia saada toimia tämän ihanan pienen prinsessan kummina. Sorry guys, eli mun ihanat kummipojat, mutta kyllä nyt on täti ihmeissään. Sanoinko jo, että hän on niin suloinen!


Saatiinpa uunituoreen kummilapsen lisäksi vielä herkkupullaakin. Kyllä nyt kelpaa mennä taas masun viereen pötkölle. <3


raskaus

Viimeinen kolmannes

maaliskuuta 17, 2015

Aika hullua, etten ole pahemmin ehtinyt raskaudesta kirjoitella, eikä vaivojakaan valitella. (Kotona tosin saatetaan olla tästä eri mieltä.) Poitsukin on kiinnittänyt äiskän jatkuvaan kipuiluun huomiota ja iltaisin kyllä aika usein tuntuu jossain. Kerran istuessa hieman vaihdoin asentoa ja vaikkei mitään suurta vaivaa sillä hetkellä ollutkaan, sanoin kuitenkin hieman ehkä tottumuksestakin ääneen "Ai." Johon poitsu: "No mihin sua nyt sattuu?"


Olen päässyt kuitenkin aika vähällä raskausvaivoissani ja raskauden nälkävuoden pituiselta tuntunut alku menikin taas taaksepäin katsottuna nopeasti. Kuitenkin maagisen viimeisen kolmanneksen alkaessa, kroppakin alkoi yhtäkkiä muistuttelemaan, että loppua kohti mennään. 

Pahinta taitaa olla tällä hetkellä supistelut ja huonot yöt. En muista esikoisraskaudesta tällaista vaivaa ollenkaan. Pieni unettomuus vaivaa iltaisin ja vaikka vatsakin on aika kompaktia mallia, niin asennon vaihtaminen on yllättävän hankalaa. Vauva potkii paljon (positiivinen ongelma!) ja tekee siten nukkumisesta mahdotonta, vaikka muuten taas olisi planeetat kohdillaan.

Hieman kyllä jännittää, että tuleeko tästä vauvasta yökukkuja vol. 2. Ensimmäisen kanssahan tuon vielä kesti, vaikka muistot vauvavuodesta ovatkin hatarat. Nyt sitä unta kuitenkin pitäisi saada, että jaksaa päivät viihdyttää myös esikoista.

Kaiken kaikkiaan koko raskaudessa on yllättänyt tämä ajankulu. Olin varautunut pitkältä tuntuvaan talveen. Alan olla pian kauhuissani, että mihin junaan sitä onkaan tullut hypättyä. Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän tuntuu, että muistan esikoisen vauva-ajasta. Vaikka onkin pitäny verestää muistia vauva-ajan pikkuhärpäkkeiden tarpeesta, niin ei ole mielessä kuitenkaan saman luokan varustelua kuin viimeksi vaan nyt tiedän, että kaupat on auki vielä vauvan syntymän jälkeenkin.

Mammaloma häämöttää ja syksyn murheet tuntuvat kaukaiselta. Olisiko jo meidän junan vuoro pysähtyä vähän iloisemmilla asemilla. Tästä tulee niin jännä kevät!

arkivinkki

Reissussa rähjääntyjyt

maaliskuuta 16, 2015

Laitan muutamia reissukuvia hieman myöhemmin, mutta pakko esitellä tämä Papun haalari, josta on tullut ihan lemppari. Noiden jumppiksien (vai haalarien?) käyttö isommalla lapsella oli mulle vähän arvoitus aiemmin. Mitä sinne puetaan alle ja missä sitä pidetään? Nyt tiedän. Reissussa ihan lyömätön asu. Lähdettiin ajamaan lentokentälle aikaisin lauantaiaamuna, joten oli kätevä laittaa lapsi nukkumaan pitkiksissä, aamulla vain pukea haalari päälle ja autoon. 

Tämä Papun alesta haalittu haalari on mielestäni hauskan näköinen kun siinä on suht slimmit lahkeet vaikka muuten aika löysä ja taskuissa sekä hupussa on piristävät raidat. Ostin tulevalle pikkupapusellekin samanlaisen, niin nämä meidän suuren ikäeron kaksoset pääsevät vielä myöhemmin samistelemaan.


Kuvat napattiin mummin pihassa rähjäisen reissun jälkeen. (Onneksi kuvista ei hahmotu niin hyvin se viikon ruokalista, joka haalareista oli luettavissa.) Ja joka kevät, Lapin reissun jälkeen, ihmetyttää kuinka isot sääerot tämän meidän pienen maamme sisällä voikaan olla. Kittilässä 90cm lunta ja kotona vihreä nurmikko ja leskenlehdet!

Ääk ja kääk, kohta tulee uusia Papuja myyntiin, vaatekiintiön kun piti olla jo pian täynnä tältä keväältä!

arkirealismi

6 koneellista pyykkiä

maaliskuuta 15, 2015


Kuusi koneellista pyykkiä ja muita tarinoita arkeenpaluusta. Loma on siis ohi ja pieni reality check on tietysti ihan paikallaan. Kotimatkaa taitettiin siis vatsataudin kanssa, ei mikään miellyttävin matkakumppani. Toistaiseksi minä ja poika olemme kuitenkin säästyneet pöpöltä ja toiveet on korkealla, että kehon suojamekanismit toimii jatkossakin yhtä hyvin. Ehkä varoiksi koputan omaa päätäni kuitenkin.

Nyt olen toista päivää putkeen käyttänyt pyykkikonetta lähes taukoamatta. Kaiken muun pyykin lisäksi saa pestä pois myös talvikamppeet. Lapinreissu on ihana toteuttaa aina tähän aikaan kun kotona alkaa sillä välin leskenlehdet kukkia. En muistanutkaan miten puhdistavaa tuollainen viikon loma on kaiken kaikkiaan. Vaikka reissu oli osaltaan myös raskas, mutta on ihan mahtavaa, että monen asian voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ajatukset on taas koottu kasaan, kelomökin pölyt huuhtoutuvat viemäriin, tyhjän jääkaapin hyllyt tuli putsattua ja täytettyä pitkästä aikaa järkevillä asioilla. Eikä tätä tavallista arkeakaan niin pitkään ehdi lusia kun jo opetellaan uuteen sellaiseen. Hieman päälle toista viikkoa töitä jäljellä. Mieletöntä. Jännittävää ja jopa vähän pelottavaakin. 

Mihin soppaan sitä onkaan itsensä taas laittanut?

lastenhuone

Pari tiikerimäistä vinkkiä

maaliskuuta 09, 2015

Ei mitään kovin härskejä vinkkejä ole tiedossa otsikosta huolimatta. Vaan on jo muodostunut suorastaan tavaksi jakaa parhaimmat Tigerin ostosvinkit. Kuvan vaneriset hyllyköt ovat aivan hurmaavat, ja yllätyksekseni huomasin, että ne ovat niin äidin kuin pojankin mieleen. Harmittikin, että en ostanut samalla enemmän.

Suunnittelin nämä hoitopöydän yläpuolelle tarvikehyllyiksi. Mutta toisaalta näyttävät kivoilta myös ihan hyllyn päällä. Eevelin mielestä ne ovat kuitenkin täydelliset kodit pupuille. Sanoisin, että 4 euron hinta tulee varmasti hyödynnettyä koko rahan edestä.


Suloinen ostoskori on kuulunut kaupan valikoimiin pitkään, tosin niissä oli ensin punaiset kantokahvat. Silloin kori päätyi lahjapakettiin, mutta nyt en voinut enää vastustaa vaan innokas kauppaleikkijä sai nyt ihan oikean ostoskorin. Myös 4 euron hintaan näitä raaskisi ostaa kauppaan vaikka parikin kappaletta. 

Toisin sanoen siis leluja, jotka miellyttävät myös visuaalisesti vaativan mutsin silmää. Vaikka ainakin tuossa meidän lastenhuoneen krääsäkonkurssissa nämä nyt eivät paljon tunnu missään.


Star Wars -paketista taas kuoriutui ihan huikeat kengät kesäksi, mutta hullu pahvilaatikkosäästäjä kun olen, niin en varsinkaan raaskinut tuhota tätä yksilöä. 

arkirealismi

Loman tarpeessa

maaliskuuta 08, 2015

Mulla alkaa talviloma. Palkallinen sellainen. Niin aikuista! Kuten rakas ystäväni suloisesti totesi. Jo alkuviikosta kun aloin miettiä kuinka loppuviikon siirtymiset ja pakkailut suoritetaan, iski hirveä lomastressi. Sehän vasta aikuita onkin.


Pakkaaminen on tosi helppoa kun toinen pojista on täysin uppoutunut oman rinkkansa sisältöön ja toinen keskittyy levittämään lelunsa tasaisesti ympäri huushollia. Aina välillä pakaten mukaan kaikkea tarpeellista, kuten nyrkin kokoisia kreikkalaisia kiviä, soppakauhan, lähes täyden säästöpossun ja 60 pikkuautoa. "Olisitko kulta niin kiltti, että siivoisit jälkesi ja et varmaan tarvitse ihan kaikkia autoja mukaan?" Täytyy myöntää, että hieman jännittää miltä reppu näyttää läpivalaisussa.

Edellisenä iltana yhden ihmiset tavarat ovat vielä täysin pakkaamatta. Yksi lähti salille. Pyykkikone pyöri pikaohjelmalla vielä nukkumaan mennessä. Ja yksi konttaa lattialla pikkuautoja keräiten ja parkuu. 

Mämitäälomantarpeessaole.

(Psst. Mökin sohvannurkka on eristetty ulkomaailmasta, kui mä selviin?)

arkirealismi

Iltasirkus

maaliskuuta 04, 2015

No nyt kun tähän reality-vauhtiin päästiin, niin kerrottakoon, että meillä on iltaisin täällä sellainen yhden miehen show. Tuossa edellisessä jo mainitsin tästä todella yllättävästä takaiskusta, joka iskee aina juuri ennen nukkumaan menoa. Ettei jaksa millään kävellä. Siis millään! Sillä ei ole merkitystä, että on jaksanut juuri sekuntia aiemmin juosta huoneesta toiseen. Tai sillä kun kysyy, että ne menetkö mieluummin kottikärrykävelyä, niin vastaus on yleensä yhtään miettimättä "Joo!"



Hetkittäin ihan todella raivostuttavaa asioiden venyttämistä. "Ensin mun pitää tehdä tää ja tää, ja sitten vielä tää ja ai niin tää ja tämäkin..." Tai sitten: "Joojoo! Mä syön koko ajan." Ja samalla haukaten mikroskooppisen palan leipää, jota mussuttaa sitten kolme varttia.

Mutta vielä ärsyttävämpää on se, että se sirkus on toisinaan myös ihan liian hauskaa, eikä oma pokka pidä yhtään vaikka pitäisi olla johdonmukainen, jämpti ja määrätietoinen vanhempi. Muuten menee ihan hervottamaksi.



Sirkustelijan bravuureihin kuuluu mm. kaikenlainen hupaisa riimittely, mutta edellisiltana sirkuksen pääesiintyjänä oli Jari Sillanpää -imitaattori, hittibiisillä Sinä ansaitset kultaa. Hampaiden pesuun liitetty esitys oli jymymenestys.

"Hei rakas älä ikinä enää! ...mä sua loukkasin, loukkasin ja haavoitin. Mutta sinä ansaitset multaaaa!"

arkirealismi

Via Dolorosa

maaliskuuta 03, 2015

Minityyppi ei yleensä iltaisin jaksa kävellä olohuoneesta kylppäriin pesulle. Mutta kun sataa vettä, on kylmä ja muutenkin päivä venähti vähän pidemmäksi, niin tämä tahtoo rattaiden sijaan kävellä päiväkodilta kotiin. Koko matkan. Pidempää reittiä. Jalkakäytävän ruutu kerrallaan. Tasaisesti maristen, että "Miksi et kävele mun vauhtia?" Mun! Korostaen käden liikkeellä, että hartialinjojen pitää kulkea täysin rinnakkain. Heti kuvien oton jälkeen puhelimesta loppui akku. Se siitä pelastajan hätiin soitosta.


Siitä kotimatkaräpätyksen määrästä en ole ylpeimmilläni. Oma moka, mitäs en ole hommannut itselle kunnon Gore-Tex-housuja. Tai mitäs en laittanut itselle lämpimämpää paitaa takin alle. Hupun alta pilkottavat hiukset ovat litimärät. "Äiti mikä tää auto on?" Räkä valuu jo suuhun saakka. "Äiti, miks tää auto on tässä?" Kivirekeä perässä vetäen ja rattaita työntäen. "Äiti, kenen auto tää on? - Tiiätpäs!"



Otsaan kasvaneesta elimestä on tipahtamassa vesitippa keskelle naamaa. Ihan just. Kävelemme kreikkalaisen ravintolan ohi, jonka terassimarkiisin alla ravintolan omistaja on röökillä ja juo myöhäistä iltapäiväkahviaan. "Sataa vettä, hallelujah!" Mies huutaa.

Mitä?

"Vettä sataa. Se tarkoita, että kesä on jo tulosa. Halleluja!"

Aurinko alkoi kieltämättä hieman paistaa. Ehkä äiti hetkeksi unohti, että tuo lapsiraasu oli jo ollut siellä pihalla jo kun itse olin vielä toimiston lämmössä. Ja, että se 10 minuuttia myöhempi aikataulu saattoi oikeasti tuntua ihan jokaisen minuutin verran.




Olin noin 10 minuuttia normaalia myöhemmin päiväkodin pihalla ja kun tähän lisätään muksun "ruutu kerrallaan vaikka koko ilta menisi", niin kotona oltiinkin vasta lähes tuntia tavanomaista myöhemmin. Vaikka viime aikoina illat eivät ole enää olleet niin aikataulutettuja kun omat harrastukset ovat minimissä, niin yllättävän paljon lyhyemmältä tuntui tämä ilta näinkin pienen poikkeuksen vuoksi.

Kotiin päästyämme en silti voinut uskoa, että matkaa on vain kilometri...mikä Via Dolorosa!

Pitäskö vähän höllätä pipoa.

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset