Arkiruokailun ytimessä

huhtikuuta 29, 2015

Yksi asia on käynyt selväksi jo tässä äitiysvapaan alkuviikoilla. Yksi isommista rooleista on toimia ruoanlaittajana. Tai miten ihmeessä se tuntuu jo kolmihenkisessä perheessä suurtalouskokin pestiltä? Lapsena rakastin tehdä kuraveteen keitoksia, joihin heitettiin mitä sattui käsien ulottuvilla olemaan. Samat ainekset, mutta nimi vain oli eri, tai toisinpäin. Ja tätä samaa kaavaa olen pyrkinyt noudattamaan edelleen. En käytä reseptejä vaan teen fiiliksen mukaan. Joskus onnistuu, joskus ei.

Arkiruoat toistavat samaa oravanpyörää, mikä on toisaalta aika helppoa. Se alkaa aina siitä makaronilaatikosta. Joskus se silti vain iskee. Mitä me tänään syötäisiin? Eräs maanantaina olimme poitsun kanssa arkiruokailun ytimessä, kun tein elämäni ensimmäistä kertaa makkarakastiketta. (Kuvaamisen jälkeen mietin, että otinko mä just kuvan makkarakastikkeesta? Ja heti sen jälkeen mietin, että tää ei kyllä edes näytä makkarakastikkeelta - mutta maistui kyllä.) Meillä ei ole syöty ruskeaa kastiketta eikä liioin makkaraa vuosikausiin, satunnaisia kesän grillimakkaroita lukuunottamatta. 



E on ollut jo pidempään huono syömään. Siis kotona, päiväkodissa kyllä maistuu, jopa ne, ah niin kamalat tomaatit! Muutenkin tuntuu, että tosi usein siellä tarjotaan lapsen "lempiruokaa", mutta kun kysyn, että mitä se oli niin "Emmätiä." Mutta osaa se yllättääkin. Toisinaan hän viettää sellaisia tankkauspäiviä. Ensin syödään pari lautasellista ruokaa, sitten kaksi ruisleipää ja omena ja vielä pitäisi keksiä kaapista jotain tarjottavaa. Mikä kultainen keskitie? 

Lapselle kelpaa yllättävän huonosti pikaruoka. Ja jopa kotona tehty pitsa. Parhaiten uppoaa juuri nämä kaikista perinteisimmät kotiruoat. Perunamuusi, uunilohi, makaroni ja jauheliha ketsupilla. Kyl te tiiätte. Mutta silti makkarakastikkeen menekki yllätti tämän mutsin täysin. Koska ruokailu on välillä sellaista neuvottelua, tarjoamista, tinkimistä ja haarukallisten laskemista, niin spontaanit kehut ruoan mausta ovat jääneet vähemmälle. Nyt oli kuulemma niin hyvää. Jes! Jos se kerran kelpaa, niin ehkä pitää taas kerran heittää yksi periaate roskiin ja laittaa se makkarapaketti ostoskoriin toistekin.



Seuraavana päivänä lapsonen oli nauttimassa taas "lempiruokiaan" päiväkodissa ja äiskäkin sai omaansa. Wok-vihannekset pakkasesta pannulle, kylkeen täysjyvänuudelit  ja vähän liian kuivaa kanaa.

Ja sit taas maistuu makaronilaatikko...

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. No pöh, näyttäähän se ihan maggarakastikkeelle! Mulla teki alkuraskaudesta usein mieli muussia ja nakkikastiketta, ai vitsi se oliki hyvää. Pitäisköhän tehdä taas :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sä sanot noin, niin sen todellakin täytyy näyttää mankurakastikkeelta. ;) Todellaki tarvii, mun listalla on seuraavaks nakkikeitto. En oo varmaan sitäkään koskaan tehny. :D

      Poista
  2. mä oon kyllä niin mielikuvitukseton kokki että meidän lapset pääsee varmasti paremmille ruuille syksyllä päiväkotiin, vaikka päiväkodin ruokia aina parjataankin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. :D Sama vika. Kyl mä yritän, että tulis sitä lihaa, kanaa ja kalaa viikottain, mut samat siinä kiertää.

      Poista
  3. Mä oon niin kyllästynyt samoihin ruokiin! Aina sama ympyrä uudestaan, välillä toisinki päin. Oon ottanu nyt käyttöön hellapoliisin viikon ruokalistat, eipähän tarvi siellä lihatiskillä ruveta miettimään et mitä syötäis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki! Kiitos. Täytyy tosiaan käydä kurkkimassa kun se pienikin vaihtelu tuntuu siinä arkiruoassa niin suurelta.

      Poista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset