Joukkohysteriaa vai väkipakkoa?

Saavuimme perheen kanssa Messukeskukseen, ensimmäistä kertaa Lapsimessuille. Paikalla ei ollutkaan triljoona muuta, kuten olin etukäteen ajatellut. Vaan hallissa kaikui tyhjyys. Lastenvaatteita myyvät osastot olivat autioita. Käytävillä astellessa popparit ja ryttyiset esitteet rapisivat kenkien alla. Rekeissä roikkui muutamia hajakappaleita, osa vaatteista oli pudonnut lattialle ja likaiseksi tallottu. Myyjiäkään ei näkynyt missään. Me myöhästyttiin!

Sitten heräsin.

Heräsin eilen aamulla klo 6.50 - varttia ennen kellonsoittoa - hirveään materialistin painajaiseen.  (Ja kyllä, mulla oli kello soittamassa viisi yli 7, en koskaan halua herätä minuuttiakaan liian aikaisin.) Ensin mietin, että mitä kettua mä juuri näin ja sitten alkoi naurattaa. Meni hieman liikaa tunteisiin tällä mammalla. Sitten nousin pirteänä aamupalan laittoon ja aloin herätellä jätkät mukaan reissuun. Lähtö myöhästyi, mutta ei se enää haitannut kun pahin tuli jo unessa nähtyä.



Eikös se menekin niin, että parhaimmista hetkistä ei ikinä ole niitä kuvia. Kameran käyttö unohtui lähes kokonaan ja eilisen kuvasaldo on yksi säälittävimmistä aikoihin. Päivä oli hektinen, kävimme messut läpi aika nopeasti. Pelkäsin etukäteen, että messutarjousten odotus ja hehkutus aiheuttaisi minussa joukkohysteriaa, mutta hälinä aiheutti ennemmin pientä väkipakkoa. Yksin haahuillessa olisin varmasti viihtynyt osastoilla paljon pidempään, vaikkei perheen miehet mitään valittaneetkaan.

Vaatimattomat tavoitteeni olivat Mini Rodinin delfiinipöksyjen löytäminen vauvalle ja nähdä Papun uutuudet livenä (ja ostaakin ehkä joku kiva paita tai leggarit E:lle). Molemmat tavoitteet täyttyivät kun Papun ständikin ihan viimeisenä vihdoin löytyi. 



Messujen heräteostoksena mukaan lähti turvakaukalo. Mielestäni lähes naurettavan edulliseen hintaan. Meille oli tulossa lainakaukalo ja vaikka monen vauvatarvikkeen ostaminen tuntuukin lyhyen käyttöiän vuoksi turhalta, olen todella huono lainaamaan arvokkaita...tai no oikeastaan mitään tavaroita. Olimme matkalla ostamaan uutta rintapumppua, sekin hyvään messutarjoushintaan, mutta vasta kotimatkalla muistin, että turvakaukalo onnistui harhauttamaan ja pumppu unohtui.

Lapsille olisi ollut ohjelmaa vaikka millä mitalla, mutta poliisiautoon tutustuminen, muutamat pallonheitot ja Darth Vaderin kanssa yhteiskuvaan pääseminen sekä vaalikeksi tuntuivat riittävän ohjelmaksi. Nälän yltyessä koko poppoolla, alkoi kotiinlähtökin nopeasti houkutella. Loppuraskaus tietysti toi päivään oman raskaan lisänsä. Molempiin suuntiin tehdyt varikkopysähdykset helpottivat matkantekoa.



Lapsimessut oli kyllä kiva ja monipuolinen tapahtuma. Tuttuja naamoja en bongannut kuin kaksi ja niistäkin toinen bongasi minut (Villa Foxin Satu pääsi yllättämään Papun pisteellä). Huikea ja hulvaton tapahtumahan tuo oli ja seuraavia messuja odotellessa! Ensi kerralla menisin kuitenkin kaikkein mieluiten jo perjantaina. Toisaalta myös kahden täsmäiskun vaihtoehto voisi toimia, ensin yksin tutustumaan uutuuksiin ja tekemään ostoksia rauhassa, sitten lasten kanssa hauskanpitoon.

Kävitkö Lapsimessuilla vai aiheuttaako joukkohysteria lähinnä pahoinvointia?

Kommentit

  1. Mä haluun kyllä uudestaan ensi vuonna!
    No löysitte teki sitten kivasti messuostoja. Minkä kaukalon ostitte, oliko niissä hyviä messutarjouksia? Mä tajusin eilen illalla etten katsellut mitään vaunuja, rattaita tai autonistuimia siellä. Tosin ei meillä ollut niille millekkään tarvetta niin johtuiskohan siitä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nuo mitä lähdettiin hakemaan ja sitten tuo turvakaukalo vielä kaupanpäälle. :D Kotimatkalla muistin kaikenlaista kun piti vielä kiertää uudestaan, mutta sitten kun oli koko kierroksen jo tehnyt niin tuntui hölmöltä lähteä uudestaan.

      Poista

Lähetä kommentti