Ne hitaat aamut
huhtikuuta 08, 2015
Miten muutetaan iltavirkku aamuihmiseksi? Tarvitaan vain äitiysloma, osittain päivähoitoileva lapsonen ja sanomalehtitilaus. Tietysti myös raskaus on edesauttanut omituisen aamuilmiön syntymistä. Kun ei nuku öisin, niin aamuherääminenkin on paljon helpompaa. Kun ei tarvitse...noh, herätä.
Kun päivän aikana ei tarvitse ajatella, ellei välttämättä halua, on aamuherätys jopa mukavaa. Näinä viikon parina päivänä kun E on hoidossa (ei hirveästi vielä ehtinyt saada kokemusta kun iski tautipaholainen) voin halutessani lukea sen lehden vaikka etu- ja takaperin. Toistaiseksi aivotoiminta on fakkiutunut siihen tilaan, että päivisin hortoilen huoneesta toiseen. Kamalasti olisi tekemistä, mutta joko ei vaan saa aikaiseksi tai sitten supistelu rajoittaa riehumista.
Kovasti suositellaan lepäämään, mutta mitään-tekemättömyys on taitolaji ja en ole vielä kovin hyvä siinä. Makoillessa kun tuntuu, että keksii vain koko ajan lisää tehtävää listan hännille. Mikäli vauva viihtyy vatsassa hyvin, niin on tässä vielä aikaa opetella relaamaan.
Kovasti suositellaan lepäämään, mutta mitään-tekemättömyys on taitolaji ja en ole vielä kovin hyvä siinä. Makoillessa kun tuntuu, että keksii vain koko ajan lisää tehtävää listan hännille. Mikäli vauva viihtyy vatsassa hyvin, niin on tässä vielä aikaa opetella relaamaan.
Mutta kyllä, aamut ovat ihania! Ja nyt toisella kierroksella osaan erilailla arvostaa tätä hiljaisuutta ja odotuksen tuomaa jännitystä.
6 kommenttia
voih, ihania aamuja ja loppuodotusta! Lepää, kun vielä voit! ;)
VastaaPoistaTäällä meinaa valvottiin viime yönä hyssytellen vuorotellen molempia poikia. Mies vielä aamulla kehtasi sanoa olevansa väsynyt, kun oli herännyt YHDEN kerran vauvan itkuun. Tai noh, heräsin minäkin kerran, mutta sen jälkeen en enää nukkunutkaan koko yönä. :/
Joo, olen kyllä ottanut löysät pois niin sanotusti ja aika menee ihan siivillä. Huomenna on taas jo perjantai. Ihan hullua! Itseasiassa kyllä sitä valvomista on ollut täälläkin eikä se tunnu loppuvan edes näiden isojen lasten kanssa. -_- Huooooh.
PoistaNimenomaan, ihanat aamut on (myös) asennekysymys!
VastaaPoistaJa voi veljet että osaankin samaistua tuohon ympäri kämppää haahuiluun - en vaan saa mitään aikaan. Ja ahdistaa ettei koti oo valmis Muikuille, vaikka eihän niitä meidän verhot kiinnosta tippaakaan :D
Niin on! Mä olen kyllä aina ollut huono asennoitumaan aamuihin, mutta nyt on ihan eri fiilis kun erilainen vapaus taas tehdä asioita. Toisaalta sitten se menee niin helposti siihen haahuiluun. :D Ja mulla ei oo nyt tarvetta pedata vauvan sänkyä valmiiksi niinkuin viimeksi se oli jo vissiin 12 viikkoa ennen syntymää valmis. Mutta moni sellainen kun tiedän, että on sitten haastavampi toteuttaa, odottaa kyllä toimeen tarttumista tässä vielä.
PoistaMitään-tekemättömyys on tosiaan taitolaji, joka ei onnistu multakaan. Paitsi sillon kun oikeesti heitti joka kerta päässä kun nousi. Mutta näin pääsääntöisesti mun riuhtominen ja riehuminen on vaan lisääntyny raskauden edetessä ja joka kerta uhoa, että "tää oli sit vika kerta, kun.." ja taas mä oon kiipeemäs ja kantamas ja ryömimäs :D
VastaaPoistaSe on ja aika harva kai sen sitten kuitenkaan osaa. Kai joku facettaminenkin lasketaan sitten tekemiseksi. :D Ja joo kyllä mullakin se on vaan kasvanut vaikka hieman onkin tuota supistelua, mutta sitten vaan odotellaan hetki ja taas jatkuu. Onneksi ollaan jo hyvillä viikoilla niin lääkäri oli sitä mieltä, ettei ihan kamalasti tarvii sen puolesta rajoittaa. Mutta mä en usko et tämä pieni kiristely edes aiheuttaisi mitään syntymään viittaavaa. Tulee sitten kun kerkiää. :P
Poista