Neljävuotias keijukriitikko (sis. arvonnan)

huhtikuuta 24, 2015





Meillä katsotaan paljon elokuvia. Niin meidän aikuisten kesken kuin sitten lapsenkin kanssa. Moni lauantai-ilta menee samalla kaavalla. Tehdään yhdessä jotain simppeliä ruokaa, saunotaan, jonka jälkeen katsotaan perheleffa ja herkutellaan. Elokuva on yleensä joko viihdepalvelun kautta vuokrattu, kaupasta ostettu DVD, kanavapaketin viihdepalvelun kautta vuokrattu, Netflixistä tai ohjelmakirjastosta löydetty tai kaverilta lainattu. Meille ostetut lasten DVD:t ovat käytännössä aina Muumeja tai Disneyn klassikkoita.

Kuvittelen, että lapsi saa meillä ruutuaikaa, jotenkin "normaalia" enemmän. Kuitenkin kun kuuntelen äitiystävien mietteitä, niin aika samanlaista se taitaa silti olla. En pidä sitä pahana, niin kauan kuin lapsi touhuaa paljon muutakin. (Vaikka myönnän, että viime päivinä on oma jaksaminen viihdyttämisen  ja leikkiin rohkaisemisen suhteen on ollut aika alhaalla ja se iPad on löytynyt lapsen kädestä useammin.)

Olen tietyllä tavalla itse tv:n kasvatti. Sori vaan äiti! Vaikka muistan toki lapsuudesta paljon muutakin, kuten niitä perinteisiä pihaleikkejä naapurinlasten kanssa (naapuriin muuten fillaroitiin tai juostiin peltojen poikki). Mutta yksiä vahvimpia lapsuusmuistoja ovat juuri ne Muumit ja elokuvista erityisesti Leijonakuningas. Katsoin niitä aina uudelleen ja uudelleen, nauhoitetut Muumi-kasetit ihan puhki asti. Elokuvat katsottiin tietenkin kotona VHS:ltä. Ensimmäiset oikeat elokuvateatterimuistoni kun ovat vasta ala-asteen ylimmiltä luokilta. Edelleen muuten Leijonakuningas itkettää ja naurattaa, ja samalla palaan myös siihen hetkeen kun ensimmäisen kerran sen näin.





Saimme yhteistyössä Blogiringin ja Disneyn kanssa Helinä-Keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus -elokuvan katsottavaksi. Elokuvan DVD ja Blu-ray julkaistaan tänään (24.4.2015).  katsottavaksi ennakkoon. Mikä-mikä-hirvion arvoitus on jo kuudes Helinä-keiju-elokuvien sarjassa, mutta meille tämä oli lajinsa ensimmäinen. En ole itse tuntenut mitään varsinaista vetovoimaa tätä elokuva-sarjaa kohtaa ja ehkä hieman stereotyyppisesti olen ajatellut, ettei se kiinnosta myöskään poikaa. Joskus harvoin pääsee kuitenkin sellainen lipsahdus tapahtumaan, että äitikin voi olla väärässä.





Sen perinteisen lauantaikombon - pitsa, sauna ja leffa sekä poikkeuksellisesti tällä kertaa vähän runsaammat herkut - jälkeen kysyin mielipidettä elokuvasta. Ensimmäinen vastakysymys oli, että saako heti katsoa uudestaan. (Ei saa.) Jos lapselta haluaa vastauksesi muutakin kuin "emmätiäsanosä", niin pitäisi välttää avoimia kysymyksiä. Niinpä keijukritiikkimme meni näin:

- No oliko hyvä leffa?
- Oli.
- Katsoisit siis uudestaankin?
- Joo.
- Oliko se hauska?
- Oli.
- Oliko se pelottava?
- Vähän.
- Oliko liian pelottava?
- Ei. 
...mä syön vielä poppaleita?

Siinäpä ne tärkeimmät. Äidin mielestä elokuva oli viihdyttävä ja tuntui juuri sopivan pituiselta. Oli ihan kiinnostavaa jännitellä, että miten arvoitus ratkeaa, vaikka se pääpiirteissään olikin helposti aikuisen logiikalla arvattavissa. Elokuva oli jotenkin jaksomainen, kuin tv-sarjan osa, siinä mielessä huomasi, että kuuluu johonkin elokuvasarjaan. Kuitenkin sillä erotuksella, että muita sarjan elokuvia näkemättä pääsi hyvin kärryille, vaikka Helinä-keijua lukuunottamatta keijuhahmot olivatkin meille ihan uusia tuttavuuksia. Tämän innoittamana voisimme hyvin katsoa muitakin Helinä-keiju-elokuvia.


Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus


Taitava eläintenhoitajakeiju Fawn ystävystyy valtavan, mystisen otuksen kanssa, jonka nimi on Mikä-mikä-hirviö. Helinä ja muut keijut eivät ole yhtä varmoja siitä, kuuluuko tämä pelottava otus Keijupoukamaan, he lähettävät Vartijakeijut ottamaan hirviön kiinni. Fawnin täytyy tehdä kaikkensa saadakseen muut keijut luottamaan uuteen, mystiseen ystäväänsä ja pelastamaan sen. Suomenkielisissä äänirooleissa kuullaan muun muassa Maria Ylipää (Fawn), Paula Vesala (Helinä), Amira Khalifa (Nix), Johanna Kurkela (Iridessa/Kertoja) sekä Pamela Tola (Rosetta). Elokuva on saanut ensi-iltansa joulukuussa 2014.

 

Niin ja se arvonta!


Mikäli jaksoit lukea postauksen tänne saakka, niin voit osallistua arvontaan, jossa voit voittaa Helinä-keiju-tuotepaketin. Palkintopakettiin kuuluvat:

  • Disneyn Helinä-keiju ja Merirosvokeiju -kirja
  • Disney Fairies -avaimenperäkynä (x2)
  • Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus -juliste (50x70 cm)
Osallistu arvontaan vastaamalla kommenttiboksiin, millainen on sinun lapsuuden elokuvamuistosi? Osallistumisaikaa on torstaihin 30.4.2015 klo 24 saakka. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. (Muista laittaa kommentin yhteyteen nimimerkki ja sähköpostiosoite.)


Yhteistyössä Blogirinki ja  Disney

You Might Also Like

26 kommenttia

  1. Meidän 6v rakastaa Helinä-keijua. Mun lapsuuden lempielokuvat oli Disneyn leffat. Pieni merenneito, kaunotar ja hirviö, Aladdin. Katsoimme vhs:t lähes puhki. Osaan yhä (36vuotiaana) kyseisten elokuvien laulut ulkoa. Se kertoo jotain. 😉 Mukana arvonnassa.

    VastaaPoista
  2. meilläkin poika tykkää noista keiju-leffoista! mun eka leffa leffateatterissa oli Bambi, ja olihan se ihan sikajännää, olin ehkä 4 tms. :) ja kaikki Disney-leffat on katottu siitä eteenpäinkin..

    VastaaPoista
  3. ja sähköpostiosoite on lumppari(at)hotmail.com :)

    VastaaPoista
  4. Kaikenlaiset piirretyt filmit olivat hauskoja. Mukana arvonnassa.
    karhuoja@gmail.com

    VastaaPoista
  5. Muistelen, että elokuvia (Leijonakuningasta muun muassa) on katseltu synttäreillä ja samalla naposteltu herkkuja.
    Mukana arvonnassa.
    s.kansakoski(at)luukku.com

    VastaaPoista
  6. Muistan katsoneeni Kaunotar ja Hirviä elokuvan kymmeniä kertoja :)
    mmyheartishere@gmail.com

    VastaaPoista
  7. Mun lapsuuden suosikkielokuvat oli ylivoimaisesti vanhat klassikkomusikaalit kuten Sound of Music, Maija Poppanen ja My Fair Lady. Niihin ei kyllästynyt koskaan ja pakko myöntää - tykkään vieläkin! :)

    VastaaPoista
  8. Elokuviin pääseminen oli aina yhtä juhlaa, pienellä paikkakunnalla lasten elokuvia tuntui näytettävän melko harvasti =). Mukaan arvontaan!
    siinatar@gmail.com

    VastaaPoista
  9. Naapurin tyttö sai lahjaksi Arielin ja jostain kumman syystä saimme päähämme että ariel tulee vapauttaa VHS:n sisältä ja uitettiin kasettia ammeessa. syvalta.sanna@gmail.com

    VastaaPoista
  10. Ensimmäinen leffamuistoni oli kun parhaan ystävän kanssa käytiin katsomassa Ariel, ensimmäistä kertaa ikinä elokuvissa ja jännitys oli suuri! Ostin itse karkkini sinne ja valitisin tikkareita jotka oli niin kirpeitä ettei niitä voinut syödä. Kotimatka käveltiin ja pakkasta oli niin paljon että ei puhumaan pystynyt :D
    Kiva leffapostaus. (ja ihana tuo bannerikuva :)

    VastaaPoista
  11. Muistan käyneeni isäni kanssa katsonassa Uunoja. Joistain Disney-elokuvistakin on muistikuvia. Videoita meillä ei ollut. Joskus isä toi videot töistä lainaan viikonlopuksi ja silloin katsottiin useampikin leffa viikonlopun aikana.
    minnakn@hotmail.com

    VastaaPoista
  12. Isä vei minut katsomaan Topin ja Tessun elokuviin :)

    vaatehuttuja(@)gmail.com

    VastaaPoista
  13. Disney-elokuvista on kyllä paljon muistoja. Ja Uunoa muistan minäkin oikein jonottaneeni elokuvateatteriin äidin kanssa =)

    VastaaPoista
  14. Oikein odotan, että lapseni hieman kasvavat, jotta saamme alkaa järjestää perheen yhteisiä leffailtoja ja pääsen vuosien tauon jälkeen katsomaan Disneyn iki-ihanat klassikkoelokuvat uudelleen! Uusimmista elokuvista minulla ei ole hajuakaan, joten mielelläni myös niitä katson tulevaisuudessa :) Leijonakuningas taitaa olla viimeisin, jonka tämä mamma on katsonut, eli aika vanhoja sitä jo ollaan ;) Sini.Pitkanen@student.oulu.fi

    VastaaPoista
  15. Meillä tällä hetkellä todella in Jake & merirosvojutut, joten veikkaan, että Helinä-keijukin menisi samaan syssyyn, kun seikkailee myös noissa Jakeissa :) Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että varsinaisia leffailtoja ei meillä ole harrastettu, mutta ehkäpä jo ensi vuonna...äiti taitaa odotella eniten, että pääsee nysväämään oikein luvan kanssa sohvan nurkkaan yhdessä lasten kanssa :) speuhkur@hotmail.com

    VastaaPoista
  16. Muistan, miten katsoin KAIKKI Disneyn klassikot, suosikkini taisi olla Ariel ja myöhemmin myös Leijonakuningas <3 Oi niitä aikoja! myymeri@hotmail.com

    VastaaPoista
  17. Omasta lapsuusajasta on kyllä niin kauan aikaa, että joskohan silloin edes elokuvia katsottiin :) Mutta muistan kyllä, miten tyttärieni kanssa katsoimme kaikki uusimmat Disneyn klassikot. Jouluna aina jokin uusimmista elokuvista pyörimään.
    leena.kaasila@arkjr.fi

    VastaaPoista
  18. Disneyn prinsessa-elokuvat ovat jääneet mieleeni. Kaunotar ja Hirviö oli suosikkini! VirtaHenna@gmail.com

    VastaaPoista
  19. Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli suosikkini! paivi.pitkanen5@luukku.com

    VastaaPoista
  20. Leijonakuningas on jäänyt lapsuusajoilta mieleeni. Se oli jotenkin niin ihana <3 Muistan, että sen kävin katsomassa ihan elokuvateatterissa ja elokuva oli tuolloin mielestäni todella vaikuttava! sinipit@gmail.com

    VastaaPoista
  21. Lapsuuden yksi vahva elokuvamuisto on serkkujen luota kesälomalla. Meillä oli usein tapana pukeutua prinsessoiksi (ja pojat saivat olla prinssejä). Näissä kauniissa vaatteissa vietimme sateisena kesäpäivänä elokuvailtaa. Yksi mieleen jäänyt elokuva oli Sound of music. T.Henni Hoo. H-mh(at)netti.fi

    VastaaPoista
  22. Helinä-keiju on meillä suuri suosikki. Mukana kivassa arvonnassa. Disney-leffat on useimmat ihania.
    nelliina @ yahoo.com

    VastaaPoista
  23. Kävin katsomassa Babe-elokuvaa teatterissa isän kanssa :) Voi olla, että se oli ensimmäinen kertani elokuvateatterissa. Se oli ehkä vähän liian vauhdikas ja äänekäs elokuva minun makuuni, tykkäsin lapsena paljon rauhallisemmasta menosta. killikis@gmail.com

    VastaaPoista
  24. Eka elokuva oikeassa leffateatterissa, koko perhe katsomassa Uuno Turhapuro, herra Helsingin herra.
    -minttu47-
    minttu47@gmail.com

    VastaaPoista
  25. Vielä ehtii! :) Alkuun ajattelin että ei mul oo kuin yksi elokuvamuisto lapsuudesta mutta onhan niitä kun aloin muistella... Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Kaunotar ja Hirviö-elokuvat muistan käyneeni katsomassa oikeen leffateatterissa. Pieni merenneito- elokuva vuokrattiin kerran kun olin kipeä. (Se oli harvinaista se, enkä muista että ikinä sen jälkeen oltais vuokrattu mitään.) Jonkun Beethoven-leffan sain kerran joululahjaksi ja se oli niin hauska. :D

    Rakkaimmat lapsuuteni elokuvamuistot ovat kuitenkin mustavalkoisia ja niitä muistelen vieläkin usein lämmöllä. <3 Meillä oli tapana katsoa joka sunnuntai telkkarista mustavalkoinen suomifilmielokuva. Samalla syötiin aina litra vaniljajäätelöä tai suklaa-banaanijäätelöä. Jos äitikin halusi meni litra kolmeen osaan, mut jos hän ei syönyt, syötiin litra pikkusiskon kanssa puoliksi. Joskus näin aikuisenakin olen pysähtynyt telkkarin ääreen vanhaa kunnon suomifilmiä katsomaan, kun vieläkin niitä välillä tulee. Joku niissä vaan viehättää. Samalla naureskellen ajattelen, että jos tänä päivänä joku tekisi tuollaisella juonella elokuvan niin sitä ei kyllä katsoisi ketään. :D

    VastaaPoista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset