Sulle ei kelpaa mikään

huhtikuuta 23, 2015

House Doctorin kori pitää purkit ja sipulit ojennuksessa keittiön pöydällä. Mutta mikä talotohtori pitäisi ajatukset koossa? Asunnon metsästäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, eikä paranisi turhia hötkyillä. Mutta lähes 1,5 vuoden etsintä jo alkaa turhauttaa. Sen huomasin viimeistään eilen kun R tuhahti mulle, että "Höh, sulle ei kans kelpaa mikään". Ei kelpaakaan. Mitkään huonot. Olen hyvin vahvasti intuitioon pohjautuva ihminen. Vaikka toisaalta pohdin aina kaiken lattiasta kattoon ja postilaatikolta pihan perälle ja takaisin. Tiettyjen kriteerien on oltava kohdallaan, mutta myös se jokin tietty tunne pitää myös löytyä. Mun pitää pystyä heti näkemään itseni siinä kodissa.




Siinä missä toiselle riittää sauna, autokatos ja grilli, ja näistäkin vain ensimmäinen on vaikea saada taloon jälkeen päin, niin kyllä minun listani on kieltämättä aika paljon turhauttavampi. Yksitasoinen talo, kodinhoitohuone, josta kulku ulos, avara keittiö, kiva pihapiiri, hyvä pohjaratkaisu, valoisa koti ja vieläpä vähäisellä remonttitarpeella. Haluaisin valita myös naapuritkin.

Onhan nämä kriteerit sitten kuitenkin yhteisesti suunniteltu ja sumplittu, että mitkä ne meidän perheen tarpeet ovat. Toinen on vain hieman lepsumpi näissä. Minun arkeni keskittyy lähitulevaisuudessa nimenomaan siihen kotiin ja pihapiiriin, joten sen merkitys korostuu entisestään. Tosin tällä vauhdilla olen jo palannut työelämään ja lapsetkin pian yliopistossa ennen kuin talo löytyy. Voinpahan ainakin sitten vaihtaa kriteerejä. Hyvät kulkuyhteydet, kattohuoneisto, merinäköala, mitänäitänyton.



On yllättävän rankkaa ravata asuntonäytöissä. Ja tarjouksen hylkäämistäkin ärsyttävämpää on se jos valikoimaan ei tule edes potentiaalista vaihtoehtoa. Toivo hiipuu. Olen alusta asti pitänyt meidän väliaikaisasunnosta, mutta jostain syystä nyt näen vain ne huonot puolet. Edessä häämöttävä kesä on saanut malttamattomaksi. Oma takapiha olisi lasten kanssa ihan unelma. Tuo maahan upotettu parveke, johon tuuli pöllyttää hiekkaa, ei anna sitä samaa fiilistä kuin oman pihan terassi. Toisaalta, kesäfiilistä voisi nostattaa viemällä juhannukseen mennessä tuon joulukuusen parvekkeelta pois.

Olemme ehtineet miettiä useita eri asumisen vaihtoehtoja. Kerrostaloasunnosta, rivitalo-osakkeeseen ja räjäytysvalmiista rintamamiestalosta uuden rakentamiseen. Laajentaneet aluetta, sitten taas rajanneet, ja taas pohdittu uudelleen - jos sittenkin vaikka tuo?

Mjääh. Liian punainen.

You Might Also Like

11 kommenttia

  1. Tiedän niin tuon tunteen.. Nykyistä kotiamme etsimme yli vuoden. Siinäkin ajassa kerkee jo menettä hermot, suunnitella rakentamista, vuokraamista, muuttamista maalle jne. Jossain on kuitenkin hyvä ja (ainakin lähes) täydellinen koti teitäkin varten. Tärkeintähän on se tunne kun asuntoon astuu sisälle "tästä mä voisin tehdä kotini".. Kun se tunne valtaa, ei sittenkään ehkä haittaa jos siinä ei ole kodinhoitohuonetta tms. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, tässä alkaa mennä ihan pyörälle päästään näistä vaihtoehdoista ja vaikeista valinnoista. :/ Mutta juuri tuota fiilistä mä odottelen ja tiedostankin, että kaikki muu on siihen asti vain tekosyytä. ;)

      Poista
  2. Täysin ymmärrettävää. Me oltiin milloin ostamassa omakotitaloa jostain pöndeltä, milloin vuokraamassa isoa keskustayksiötä ja jossain välissä taidettiin ihan tosissaan miettiä lähiökämpänkin ostamista. Ei oo helppoa. Vuokralle päädyttiin ja katsotaan sit mihin maailma meidät vie ;)

    Sirkushuveissa olis sulle haaste tarjolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ai teilläkin oli sellainen taustatarina siinä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hetkeksi. ;)

      Kiitos, kävinkin kurkkaamassa sen.

      Poista
  3. Hmm. Me ajettiin koko ajan tän talon ohi mökille. Yhtenä päivänä se tuli uudelleen myyntiin, aateltiin käydä kattomassa, tehtiin tarjous ja tadaa! Tästä tuli meidän. Yhtään ainutta toista ei käyty katsomassa, yhtään kertaa edes mietitty aikaisemmin, että ostetaanko talo, se oli vaan tämä talo ja tunne. Paljon ollaan tehty, paljon tullaan tekemään, mutta mitään ei olla kaduttu. Vaikka välillä on tullu vilkuiltua tarjontaa, samalla rahalla saatu uudempaa ja varmasti parempaakin, mutta se oli vaan tää. Koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota odotan ja kyllä se tunne sieltä vielä tuleekin. Ja silloin ei tosiaan sitten enää sitä kriteerilistaa tuijoteta kun se oikea tulee vastaan. Mut tulis jo!! :P

      Poista
  4. Kyllä se sieltä löytyy! Kokemuksen syvällä rintaäänellä, hyvää kannattaa odottaa. :) Yhtäkkiä vaan palaset loksahtaa kohdilleen. Mutta tiedän että tuo vaihe on turhauttava ja ärsyttävä... Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot ennenkin tsempannu tässä ja muistan sitä teidänkin projektia blogista lukeneeni. Eiköhän se palat jossain kohtaa löydä paikkansa. Toivottavasti!

      Kiitos! <3

      Poista
  5. Meillä ei edes ole ostaminen ajankohtaista, mutta kyllä nelihenkisen perheen äitinä kerrostalokolmiosta väljemmille, pihaisille vesille olisi kaipuu! Säännöllisen epäsäännöllisesti kyllä tarkkaan alueen tarjonnan ja omat prioriteetit vaihtuu aika tiuhaan, koska lista on loputon ja ehkä joltain osin jopa mahdoton :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, uskon. Mutta se lista on vaikea. Mut sit mä luulen kuten edelläkin todettu, että kun se oikea vaan tulee niin sen kriteerilistankaan ei ole sitten niin paljo väliä. Kyllä me vielä joskus, eiks niin!

      Poista
  6. Täällä ihan sama homma!! Tosi turhauttavaa, usko ja toivo meinaa mennä.. Tosin eipä ole vielä tämän hetkinen asuntokaan vielä myyty ja siihenkin varmasti menee oma aikansa... Mutta kun vuokrakämppään ei haluais edes väliaikaisesti.

    VastaaPoista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset