Onpa ihana päästä esittelemään viimeisimmät ompelut kun sormet ovat syyhynneet päästä ompelemaan. Maanantaina huollosta soitettiin, että koneen saa vihdoin noutaa ja piti tietenkin päästä mahdollisimman nopeasti testaamaan. Tiistaina Pesosen tuleva kummitäti pyysi E:n heille leikkimään, joten pääsin huristelemaan meille pitkään kaipaamani uudet sohvatyynyt.

Pesonen tuntuu aavistavan aina ne hetken kun erityisesti kaipaisin kahta kättä omaan käyttöön, eikä malttaisi sitten millään nukahtaa. Päädyin harjoittelemaan vetoketjun ompelua niin, että vuoroin painelin koneen poljinta ja vuoroin kiikuttelin vauvaa turvakaukalossa. (Sitteri on vieläkin työn alla lähinnä tuon koneen huollon takia.)

Olen ommellut vetoketjun viimeksi muistaakseni yläasteella. Enkä heti muistanut, että hommaan tarvitaan oma paininjalka. Työstövaiheessa se muistui kuitenkin nopeasti mieleen. Kaikenlaista ompelutarviketta varastosta löytyy, mutta sitä ei. Yllättävän hyvin onnistui tuolla tavallisellakin, mutta pieni persoonallinen tiplu tuli kumpaankin tyynyyn. Itseä ei kyllä koskaan varsinaisesti tuollaiset häiritse. Ja pitäähän niiden kuitenkin näyttää itsetehdyiltä! 

Vihreän ja turkoosin sävyinen Siirtolapuutarha tuo juuri sopivasti väriä olohuoneeseen. Ja pinkki vetoketju on mielestäni ihana ja hauska yksityiskohta. Vetoketju voisi itseasiassa olla jopa vieläkin ronskimpi. Ompeleminen on jotenkin niin rasittavaa (koneen kaivaminen esille, ompeluvirheet ja ongelmanratkaisut), mutta sitten kun on valmista niin se on innostavaa, inspiroivaa ja palkitsevaa. Tein itse, enkä varmaan edes säästänyt, mutta tyynyjen lisäksi sain taas rutkasti hyvää mieltä.