Pyykkinatsi, eiku mutsi

Jos joku kotityö pitäisi mainita, niin pyykkääminen on mun suuri rakkaus. Ihan ilman sarkasmia tällä kertaa. En ole ollenkaan innokas siivooja, imuroinkin vasta kun vieraat kysyvät, että mistä lähtien meillä on ollut villakoira.

Pyykinpesu on siirtynyt (tai olen ominut) sen käytännössä kokonaan minun vastuulleni. Eikä se haittaa, päinvastoin. Vaikka mieskin mielellään kotitöitä tekee ja sen pyykkikoneenkin pyörittää pyytämättäkin, niin kylppärin pyykkinurkkaus olkoon kuitenkin minun laboratorioni. Tästä tulikin tarkka kuvaus pyykkimetodeistani. Postauksesta voit bongata itsellesi jonkin pyykkihullun tärpin...tai sitten pidät minua vain umpikahelina.








Pyykin lajittelu ja tahranpoisto


Vaikka sanoin otsikossa olevani pyykkinatsi, niin miellän sen kuitenkin enemmän hullun tiedemiehen työksi. Vaatekaapeista löytyy joitakin vaatteita, joiden peseminen tuo aina pienen adrenaliinipiikin, erityisesti se ensimmäinen pesu. Kestääkö vai eikö kestä? Värjääntyykö, kutistuuko? Pesun onnistuminen on kuin läpimurto. On myös jännittävää tehdä kokeita esimerkiksi värinkerääjien toimivuudesta. Toistaiseksi empiiriset kokeeni osoittavat ainakin Dr. Beckmannin kertakäyttöisten värinkerääjäliinojen tehon täydelliseksi.

Aiemmin olen ollut todella tarkka vaatteiden lajittelusta, valkoiset ja vaalean harmaat, keskiharmaat, tummanharmaat ja mustat, punaiset, muut värit... Sana kirjopyykki oli outo, kun kuka hullu nyt laittaisi kaikki kirjavat sekaisin? Paitsi nyt - hullu tiedenainen värinkerääjäliinoineen (ja kuudenkympin pesuineen) laittaa valkoista ja jopa punaista sekaisin. Vaikka yleensä tulee myös kerättyä se punainen koneellinen erikseenkin. Tahranpoistoon käytän sappisaippuaa tai Vanishia, jonka tehon olen myös huomannut toimivaksi. Jopa viisi vuotta sitten keltaiseksi puklattu makuupussi tuli valkoiseksi pienellä Vanish-liotuksella ja värinkerääjäliinalla koneessa (keräävät myös likaa).

Joskus käytin Taborttia kun sitä käytettiin meillä kotonakotona, lähinnä varmaan isän työvaatteiden öljytahroihin. Jos valitin tahrasta vaatteilla niin sain äidiltä ohjeeksi, että "Laita sitä taaporttii siihen". Tabortista tuleekin lähinnä mieleen, että se on vähän sama kuin käyttäisi Bepanthenin tilalla Tummelia.



Pesuaine ja -lämpötilat


Olen siis kohtalaisen tarkka pyykkäri, mutta ehkä eri tavalla kuin ensin ajattelit. Pyykinpesutapani ovat kehittyneet paljon teiniajoista. (Joo äiti, mä tiedän, että sulla on aina ollut oikeitakin töitä sen sijaan, että olisit kytännyt pesuohjeita. Nimimerkillä Pesin-omat-pyykit-siitä-lähtien-kun-äiti-kutisti-pari-mun-villapaitaa.)

Mutta aika lyhyessäkin ajassa olen oppinut paljon, nykyään jopa ne kalliimmat vaatteet ostetaan meillä ihan sitä käyttöä varten. Kaiken avain on oikeanlainen pyykinpesu, joka säästää niin vaatteita kuin sitä pesukonettakin.

En tuijota valmistajien pesuohjeita orjallisesti vaan mieluummin tarkastan pesulapusta vaatteen materiaalin. Kestääkö se kuitenkin 60 asteen pesun sen 40 asteen sijaan. Usein pesusuohjeet ovat alhaisemmat käyttövirheiden ja reklamaation takia. Monessa vaatteessa ja materiaalissa säilyvät kirkkaat värit parhaiten kun ainakin ensimmäinen pesu tehdään kuudessakympissä. Tämän ohjeen kuulee ainakin Polarn O. Pyretin kassalla usein ja aloin käyttää tätä myös muihin vaatteisiin. Oman kokemukseni mukaan puuvilla, luomupuuvilla ja polyesteri kestävät hyvin kuudenkympin pesun.

60 asteen pesu irrottaa lian tehokkaammin, kiinnittää uuden tekstiilin värin kankaaseen ja tekee pyykistä hygieenisempää. Tehokkaamman pesun ansiosta voi pestä hieman täydemmän koneellisen ja lisäksi myös pesukone säilyy puhtaampana. Alhainen pesulämpötila yleensä vain kiinnittää lian kankaaseen tai jättää sen koneeseen pyörimään seuraavaankin pesukertaan. Pesuaineena käytän zeoliititonta ja fosfaatitonta pesuainetta (säästää konetta eikä harmaannuta vaaleaa pyykkiä). Käytän sekä jauhemaista että nestemäistäpesuainetta, vähän vuorotellen.






Pyykinkuivaus


Muuttaessamme tähän asuntoon vajaa kaksi vuotta sitten, laitoimme vanhan pyykkikoneen kiertoon. Koneen, joka ostettiin vuosia ensimmäiseen omaan kotiini - ensimmäiseen meidän kotiin. Samalla tuo kylpyhuoneen yksinäinen työn raskaan raataja sai seurakseen myös kuivausrummun. Tuo kaksikko on saanut minut pitämään, ellei jopa rakastamaan pyykkäämistä.

Kuivausrumpu on itselleni täysin käytännön tuote (ja ehkä myös sitä pientä arkiluksusta). Vaikka en käytä pesupähkinöitä tai koneen pitkiä eko-ohjelmia, niin koen olevani aika ekopyykkäri silti, edellämainituista syistä. Meillä ei pestä pyykkiä turhaan ja jos on paljon sellaista ei-likaista pyykkiä niin koneesta on kätevä säätää hyvin lyhyt pesu tai käsinpesuohjelma. Kuivausrumpu ei ole ehkä ekoteko, mutta sitäkin voi käyttää mielestäni fiksusti.

Rumpuun paiskaan huoletta vuodevaatteet ja pyyhkeet, koska silloin niistä tulee ihanan pehmeitä. Vaikka rummun nukkasihti kyllä kertoo karua kieltään. Tekstiilit kuluvat jonkun verran, mutta toisaalta nukun mieluummin puhtaissa valkeissa (ja pölyttömissä) lakanoissa. Rumpuun menevät myös suurinosa ns. perusvaatteista, kuten collarit ja t-paidat. Rummun hankkimisen myötä myös huonepölyn määrä on pienentynyt kun pieni kylppäri riittää hyvin pyykin kuivatukseen. Voin myös tarpeen tullen pestä pyykkiä tiheällä syklillä kun kuivuri kuivaa nopeasti. (Vaikka mieluiten kuivaisin pyykkiä kesällä omalla takapihalla.) Eikä ole juurikaan tarvetta huuhteluaineelle. Mitä alempi lämpötila, sitä enemmän se säästää tekstiilejä. Ja ottamalla pyykit pois heti ohjelman loputtua, ne eivät rypisty.

Rumpu jakaa mielipiteet. Toiset kertovat avoimesti käyttävänsä sitä, aina ja kaikkeen. Toiset eivät oikein kehtaisi myöntää omistavan sellaista. Joidenkin tekisi salaa mieli hankkia sellainen. Ja joillekin se on ihan kirosana. Kuivausrumpu on siis kodinkoneiden Seiska! Monesti tämä jako voi löytyä ihan perheen sisältäkin kun puoliso haluaisi hankkia kuivurin, mutta itse ei. Ystävän mies oli tullut töistä kotiin ja todennut, että "Nyt vihdoin meidän pitää hankkia kuivausrumpu - kun on niin noloa kun kaikilla muilla on sellainen, mutta meillä ei!"

Pyykkihullun teesit

Kaiken tämän olisi voinut myös tiivistää muutamaan riviin:
  • 60 asteen pesulämpötila
  • Värinkerääjäliinat
  • Zeoliititon ja fosfaatiton pesuaine
  • Pienet pesuaineannostelut
  • Huuhteluaineen vähäinen käyttö
  • Täydet koneelliset (tässä auttavat ne värinkerääjät kun ei tarvitse lajitella)
  • Koneen luukku auki kun ei käytä sitä (kone kuivuu eikä jää hajuja)
Niistä on meidän puhdas pyykki tehty! Pyykinpesu on kuitenkin sellainen arkinen kivireki, että jos se ei stressaa sinua nyt, niin älä hyvä ihminen lähdekään siihen rumbaan. Etenkin tässä vauva-arjessa tulee hetkiä kun on pääasia, että lapsilla on suurinpiirtein puhtaat vaatteet ja että itsellä on - no ylipäänsä vaatteet päällä.

Löytyykö ruudun toiselta puolelta muita hulluja pyykkimuijia tai -poikia?

Kommentit

  1. En oo pyykkihullu, mutta nyt vauvapyykkiä pestessä on kyllä mennyt hermo, kun johonkin uuteen vaatteeseen on tarttunut koneesta jotain tahraa ja välillä tuntuu, että osa vaatteista ei tule kunnolla edes puhtaaksi. Tässä oli kyllä hyviä vinkkejä kokeiltavaksi ja tämä natsi taitaa seuraavalla kauppareissulla ostaa heti noita värinkerääjiä ja ruveta pesemään pyykkiä 60 kympissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nyt pitää kyllä tulla kehumaan, kun heitin ekaa kertaa tuollaisen värinkerääjäliinan kirjopyykin sekaan koneeseen ja samalla myös testimielessä tahrasuolaa ja yhdet vauvan valkoiset sukat, jotka aiemmin sai rumia ruskeita raitoja meidän koneesta. Tahrat hävisi, sukat ei värjäytyneet punaiseksi, mutta värinkerääjäliina oli ihan musta :D Vähänkö tää pyykinpesu olikin kivaa!

      Poista
  2. Hehe, mun lempiaihe! =D
    Mä myös pidän pyykinpesusta, kuivumaan ripustamisesta ja paikoilleen laittamisesta ja nykyisin jopa silittämisestä. :O
    Muut kotityöt onkin sitten vähän vähemmän kivoja.
    Mä käytän hyvin vähän 60 asteen pesua, lähinnä pyyhkeille ja liinavaatteille vain. Tahrat on lähtenyt pienemmissäkin lämpötiloissa, eikä meille ole myöskään mitään tappajabakteereja kotiutunut siitä huolimatta. =D
    Huuhteluainetta en ole käyttänyt vuosikausiin ja rumpuun menee vain pyyhkeet ja liinavaatteet.
    Pitäisköhän itsekin kirjoittaa postaus aiheesta. ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana sinä! Täällä myöskin yksi aivan pyykkihullu! Just silleen söpösti :D (Voiko tätä perustella? Kannattaako edes...hih)

    Minusta on suorastaan terapeuttista saada pyykätä. Nykyisessä taloyhtiössä meillä on kaksi valtavaa pesukonetta varusteltuna nykyaikaisilla pesuohjelmilla, ekopesulla ym. Lisäksi valikoimista löytyy kuivausrumpu ja kuivaushuoneet. Minun tehtäväkseni jää vain kantaa pari Ikea-kassillista likaisia pyykkejä ja vähän sulloa koneeseen ja sitten kantaa ne puhtaana - joskus myös kuivana kotiin. Talvella hyödynnän pyykinkuivausta kotona: flunssa-aikaan saadaan lisättyä ilmankosteutta ja on helpompi hengittää. Kesäisin taas kuivaan terdellä auringossa. On meillä toki omakin kone minne mahtuu aivan liian vähän pyykkiä. Mahtavaa, kun saa keskittää pesut isoihin koneisiin ja kaksi kertaa viikossa riittää !

    Mutta voi sitä ärrinmurrinpurinaa, kun pesutuvassa jotkut länttää kaikki luukut kiinni pesun jälkeen! Mutisen, availen, tuuletan ja olen harkinnut jättäväni kirjeen naapureille, mikä varmaan saisi oman palstatilansa lehtien otsikoissa ;) Kun ne luukut pitää jättää auki, ei voi olla liikaa vaadittu ;)

    Mutta siis check check check: pesulämmön oikea valinta, zeoliititon ja fosfaatiton pesuaine (nimim. pilasin yhden pesukoneen noilla myrkkyhöttöaineilla ja koko vaatekaapin sisältö alkoi haista, buu!), pesuaineen sopiva annostelu, huuhteluaineen suunnitelmallinen käyttö, täydet koneelliset... Valinnoilla on väliä.

    Sitten se (hullu) hetki, kun raahaan pyykit kotiin ja menen yläkertaan niitä laittamaan kuivumaan. Laitan musiikkia ja kukaan perheenjäsenistä ei tule lähellekään, koska tietävät joutuvansa paitsi töihin, saavansa myös tarkat ohjeet siitä, kuinka pyykit laitetaan narulle kuivumaan :D Ehei, se ei ole ihan sama ja KYLLÄ sillä on merkitystä JA en voi sietää jos pyykit on siellä narulla väärin. Yritän kuitenkin nalkuttamisen sijaan salaapäin korjailla ne "oikein" :D Okei...nyt ne lääkkeet!!! No anyways, se ikiomat hetki, puhtaat pyykit, ihan omaa aikaa...Siinä on vaan jotain niin terapeuttista.

    Hyvää viikonloppua!

    ps. huomenna taas pyykkitupapäivä, en malta odottaa :D

    VastaaPoista
  4. Minunkin lempiaiheeni! Olen tarkka pesuohjeiden kanssa ja myöskin lajittelun suhteen. Pesuaine on aina hajusteetonta ja nestemäistä. Lisäksi joka koneeseen mukaan ruokasoodaa pari teelusikallista ja etikkaa. Tahranpoistoon käytän sappisaippuaa. Hajuttomuus on ihan ehdoton joten siksikään en huuhteluaineita voi sietää, mutta ennen kaikkea meidän perheen ihot ei niitä kestä. Kuivausrumpuun menee kaikki minkä pesuohje sallii. Viikonloppuna fiilistelin kun sain ekan kerran tälle keväälle pyykit kuivumaan parvekkeelle :)

    VastaaPoista
  5. Hei kiitos tästä postauksesta! Vaikken olekaan saanut mitään vaatekatastrofeja aikaiseksi pyykkäyksen kanssa, en silti ole siinä mikään taituri :D Tästä opin uusia juttuja, muun muassa tuo värinkerääjäliina on ihan uusi juttu!

    VastaaPoista
  6. Voi, tämä oli aivan ihana postaus! Luin sen heti tuoreeltaan mutta ehdin vasta nyt kommentoimaan. Muiden tapaan minäkin tunnustaudun pyykkihulluksi :) Esim imuroimisesta ja ruoanlaitosta en juurikaan nauti mutta kodinhoitohuone, se on mun terapiakeskus! Tosin silittämisestä en vieläkään piittaa mutta ehkä siinä on kyse henkisestä kehitysasteesta, jota en vielä ole saavuttanut? Mutta ajattelepa: nuo värinkeräysliinat ovat itselleni vielä tuntematon ilmiö! Ilmeisesti niiden käyttö kannattaa?

    VastaaPoista
  7. Mä oon ihan rakastunut pyykkäämiseen!!! Vihaan kaikkea siivoamista, mut pyykinpesu se on mun hommaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidän tuosta pyykinpesusta! Kyllä oi silittäminen ja mankelointi kanssa toisaalta mukavaa! Itse pesen pyykit vanhanaikaisella pulsaattoripesukoneella minusta mukavaa pestä sillä!

      Poista

Lähetä kommentti