juhlat

Kaunista ja kuplivaa

heinäkuuta 27, 2015

Salaisuus piilee aina yksityiskohdissa. Rakastan kaikessa suunnittelussa detaljien hiomista. Suunnitellessani vauvan ristiäisiä sain ehdotuksen Finn Spring -yhteistyöstä. Tiesin heti, että sitä olisi oivallista hyödyntää kastejuhlassa. Vaikka juhlisi vain pienimuotoisesti, on ihana panostaa tarjoiluun ja koristeluun. Asettelin juhlalliset Spring Aqua Premium -lähdevedet suuren juhlan tyyliin sinkkiämpäriin. Kun juhlallisuuksien ja vauvan hoitotoimenpiteiden jälkeen pääsin itse kahvipöytään, huomasin lähdevesien tehneen hyvin kauppansa.

Juhlapäivästä oli odotettavissa niin lämmin kuin tänä kesänä nyt saattoi odottaa. Pienessä kodissa taisimme kuitenkin päästä jopa sinne hellelukemiin saakka, joten virvokkeille oli kysyntää. Olin ensin ajatellut laittaa kivennäisvettä tarjolle karahvissa, mutta nämä pullot ovat niin kauniita, että käyvät juhlapöytään tai kattaukseen hyvin sellaisenaan. Spring Aqua on vesien shampanja ja luonnollisesti kotimainen. Vesi pulppuaa Multilan luonnonlähteestä.




Finn Spring Oy on suomalainen perheyritys, joka panostaa ympäristötietoisen ja aikaansa seuraavan kuluttajan tarpeisiin. SPRING-tuotteiden valmistus on suunniteltu vastuullisesti niin, että tuotteista syntyvä hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni. Valmistusmenetelmiä myös kehitetään jatkuvasti päästöttömämpään suuntaan. Yritys myös hyvittää syntyneen hiilijalanjäljen investoimalla päästöjen verran rahaa päästöttömiin energiahankkeisiin.

Tällä hetkellä Finn Spring Oy lahjoittaa LifeStraw-vedenpuhdistuslaitteita Keniaan. Yksi laite tuottaa 18 000 litraa puhdasta vettä. (Lue lisää vastuullisesta tuottamisesta ja hiilijalanjäljen hyvittämisestä, finnspring.fi.) Spring Aqua Premium ei ole pelkästään kaunis kuori. Suomalainen lähdevesi on tutkitusti (UNESCO) maailman parhainta laatua.  SPRING-tuotteissa yhdistyy oikeastaan kaikki mitä itsekin suosimiltani tuotteilta toivon. Laatu, design ja vastuullisuus.




Ihan pelkkää vettä ei kuitenkaan juhlissa nautittu, vaan loihdimme vauvan kummitädin ja äitini avustuksella pienen pöydän täyteen herkkuja. Tarjoilupöydässä oli täytekakun lisäksi mm. voileipäkakkua, suolaisia minipiirakoita ja mansikoita sekä juhliin suunnittelemani minttu-suklaakakku. Tarjoilupöydästä tuli kivan näköinen - leikkisä, mutta juhlallinen, ihan kuin nuo kuplat lähdevesipulloissa.




Yhteistyössä Finn Spring

ajatuksia

Äidillinen äiti

heinäkuuta 25, 2015

Heti mammaloman alussa jo huomasin, että olin mammautunut toisen raskauden aikana. Ei sillä, että nyt olisin nyt toisella kierroksella sen enempää äiti, mutta jotenkin äidillisempi. Olin 23-vuotias kun esikoinen syntyi. En silti laittaisi tätä iän piikkiin. Minusta siinä kohtaa kun ensimmäinen lapsi syntyy, kaikki ovat kuitenkin yhtä pihalla ja yhdenveroisia äitejä iästä huolimatta. (Toki voidaan olettaa, että mitä vanhempi on, sitä vakaampi ehkä muu elämä myös on, esimerkiksi taloudellisesti, mutta absoluuttinen fakta se ei ole.) Sitä paitsi, nuori äitihän mäkin edelleenkin olen. (Muahaha!)

Olin kaveripiirini ensimmäinen äiti, joten ei ollut oikein mitään tarttumapintaa millainen on tämän päivän kotiäiti. Mielikuvissani se oli kai lähinnä jokin 50-luvun jäänne. Olin jo valmistunut ammattikorkeasta, mutta en ollut löytänyt sitä omaa juttuani. Aika esikoisen kanssa kotona ollessa meni enemmän tai vähemmän myös sen miettimiseen, että mikä minusta tulisi isona. Reilun vuoden jälkeen pääsinkin yllätyksekseni kouluun, jossa yksi solmu alkoi avautua.


Äitiys oli pitkäaikainen haaveeni, mutta päässäni olinkin asettanut äitiydelleni reunaehdot. En halunnut mammautua. Enkä missään nimessä kutsunut itseäni vahingossakaan kotiäidiksi. Halusin ammatti-identiteetin. Ehdin opiskella toista amk-tutkintoa vuoden, kun pääsin koulutusta vastaavaan työhön ja jäin sille tielle. Pari vuotta myöhemmin alkoi tuntua siltä, että olisin valmis heittäytymään äitiyteen. Nyt olenkin antanut itseni upota vauvakuplaan. Kokemus on tuonut varmuutta. En ole enää määritellyt itseäni äitinä. Olen sellainen kun itsestä tuntuu hyvältä. 

Joskus on ihanaa olla pullantuoksuinen kotiäiti, joka ottaa lapsen mukaan keittiöön eikä huolehdi sotkuista. Koska äiti siivoaa. Toisinaan taas joskus vauvan uniaikaan on ihana antaa isomman katsoa piirrettyä, keittää itselle kahvit ja avata tietokone. Välillä päivät poikien kanssa juoksevat ihan hullun nopeasti. Joskus taas lasken minuutteja ja toivon, että voin illalla laittaa napit korville ja polkaista pyörälenkin.


Oma aika on edelleen minulle elintärkeää. En ole mammautumisessani vielä siinä "unohdan itseni" -tasolla. Ja tuskin tulen olemaankaan. Osaan kyllä ottaa oman aikani mikäli sitä ei muuten päivärytmiin tule. Usein se on kuitenkin pois yöunista, mutta ei se haittaa kun harvemmin minua päivisin väsyttää.

Ei minulla ollut esikoisen vauva-aikana käsitystäkään kuinka siistiä kotiäitiys voi parhaimmillaan olla. Yksi syy on kyllä mahtavissa mammakamuissani. Yhteisinä puistopäivisin mietin, että voiko tämä olla näin helppoa. (Yöherätykset, neuvolarokotukset ja oksennusten saaminen päälle monta kertaa päivässä kyllä tasoittavat euforian tunnetta mukavasti.) Ehkä myös pelkän vauvan kanssa oleminen oli minulle liian tylsää. Kahden lapsen kanssa taas ei voi olla hiljaista tai yksinäistä. Ei edes siellä missä kuninkaatkin käyvät yksin. Vaikka joskus meinaa pää hajota kun toinen puhua pälpättää taukoamatta vieressä ja kaikki aamulähdöt on yhtä kaaosta, niin silti pidän siitä sekametelistä ympärillä. Sellainen (melko) hallittu kaaos! 


Kaikesta tästä huolimatta en sanoisi olevani nyt äitinä parempi, vähän erilaisempi ehkä. Esikoinen meni aikaisin hoitoon, nyt toivon, että taloudellinen tilanne sallii olla lasten kanssa pidempään kotona. Viime kerralla haikailin sen oikean ammatin ja työn perään, niin nyt nautin tästä työstä senkin edestä. Ja onhan se paras mahdollinen ylennys, kun tälle pienemmälle en ole edes pelkästään äiti - vaan koko maailma.

Kuvat on *nyyh* jo kahden kuukauden takaa. Voi mun Ropponen, mikä rakas pieni rääpäle! <3

juhlat

Kaksoskakku

heinäkuuta 22, 2015


Eilen juhlittiin miehen ja hänen kaksoissiskonsa syntymäpäivää. Ristiäisistä lähtien on himottanut kokeilla ruusupursotusta uudelleen, mutta kun vähän pitäisi katsoa mitä sinne suuhun laittaa, niin ei ole tullut väsättyä kakkua pelkästään harjoituksen ilosta. Olen aika innostunut leipomisesta, erityisesti tällaisesta näpertämisestä. Mutta pakko hieman rajoittaa, koska söisin kaiken mitä tekisin. (Lisäksi syön aina kuormasta!)

Tämä kaksivärinen pursotus tuli vastaan kun suunnittelin minttu-suklaakakkua ja nyt mikäs sen oivallisempi tilanne kuin noiden "meidän" kaksosten kakku. Mutta kuten aina keksin värityksen taas ihan lennosta ja tuli vieläpä ihan karsea kiire tuon koristelun. Vihreää väri löytyi hyllystä ja punaista varten keksin sulattaa pakkasesta mansikoita. (Siksi väri ei ole niin kirkas kuin tuo vihreä, kun on ihan aito väri.) Yllättävästi tuli myös mansikan makua vaikka aika vähän laitoin. En ehtinyt hyydytellä kuorrutetta, joten se pääsi ikävästi lässähtämään ja piti korjailla. Ruusuja...tai siis noita epämääräisiä kiekuroita piti tulla myös sivuille, mutta kakusta tuli sittenkin ajateltua isompi, joten menin hieman matalamman aidan kautta.

Pohjan tein levykakkupohjista leikkaamalla. Siellä myös kahta väriä, vaalea sekä kaakaopohja. Välissä on mansikkamoussea, vaniljakreemiä ja mansikkakermavaahtoa. Ihanan ällömakeaa! Jotenkin tuo pastellivärinen kakku erottui kahvipöydässä. Haha! Vieraat kehuivat makua, ja itseasiassa olihan sen oltava hyvää kun pelkässä kuorrutteessa on jo 300g voita ja 1,5 purkkia tomusokeria!

Sisko on myös vauvan kummitäti ja asuu nyt iloksemme paaaljon lähempänä kuin aiemmin. Siellä diggaillaan kovasti mustavalkoisesta sisustuksesta. Ja tatuoinneista! (Hih!)

Nyt pitää keksiä joku kissanristiäinen vielä, että voin harjoitella lisää ja tuo ruusukiekuran teko menisi selkärankaan! Nämä kiekurat meni suoraan takapuoleen...











kesä

Meduusat, mustekalat ja Libero (video)

heinäkuuta 21, 2015

Äiti, mitä eroa on meduusalla ja mustekalalla? 

Öööö..no siis...


Esikoinen on mielestäni aika "kirjaviisas" ikäisekseen. Kyselee todella paljon ja muistaa hyvin kaikkea nippelitietoa. Ei hyväksy en tiedä -vastausta. Itsekin kyllä rakastan sellaisia nice to know -tärppejä ja jos muistini olisi yhtään parempi, ärsyttäisin ystäviäni viljelemällä niitä "Tiesittekö muuten, että...hai menettää joka viikko yhden hampaan."

E:llä menee jostain syystä aina meduusa ja mustekala sekaisin. Kumpi olikaan kumpi ja mitä vaikka se meduusa sitten tekee tai syö. Ja hengittääkö se? Onneksi näissä luontoasioissa ollaan kuitenkin aika lähellä äidin mukavuusaluetta, mutta tyhjentävän vastauksen antaminen on joissakin aihepiireissä hankalaa. Usein jopa mahdotonta. Kuten meduusoissa. Isi lopettaa (tai jopa aloittaa) vastaamalla, että kysy äidiltä. Mä joudun toteamaan, että etsitään huomenna netistä ja toivoa, että asia unohtuu. Mutta onpa käynyt niinkin, että antamani informaatio on kestänyt niin pitkään, että kysyjä on kadonnut jo puolessa välissä vastausta. Kun selitetään, selitetään sitten kunnolla.

Eläimet olivat kysymyksissä jo vahvasti pinnalla aiemminkin, mutta tämän Liberon Ocean Adventures -kampanjan, ja sen kautta tulleiden kylpyviittojen, myötä keskustelumme johtivat toistuvasti mereneläviin. No, Valistaja-äiti katsoi tietenkin tilaisuuden tulleen ja alkoi kertoa miten huonossa kunnossa - meidänkin perheen kovasti rakastama elementti - meri on ja miksi sitä pitäisi suojella ja...ja...

"Joo, mut äiti...nyt mua ei kiinnosta enää."







Tänä kesänä Libero-vaipoissa seikkailevat suloiset meren asukkaat, mm. Maisa Mustekala, Ville Valas ja Meeri Meduusa. Liberon Ocean Collection -kampanja tukee Ruotsin Lysekilissä sijaitsevaa Havets Husia taistellakseen luonnon monimuotoisuuden sekä elävän meren puolesta. Ostamalla joutsenmerkittyjä Limited Edition -vaippoja (Libero UP&GO ja Libero Comfort) edesauttaa kasvatusaltaiden rakentamista Pohjanmeren uhanalaisille lajeille. 

Libero antaa jokaisesta Ocean Collection -vaippapaketista sekä kampanjavideon katselukerrasta lahjoituksen kasvatusaltaiden rakentamiseen uhanalaisille kalalajeille. Sinun avullasi pistepunahain, okarauskun sekä merikissan poikaset saavat turvallisen kasvupaikan. 

Ja kasvamisesta puheenollen. Kampanjan aikana liberokerholaiset voivat kerätä vaipoista merkkejä ja saada tuollaiset ihanat kylpyviitat, joihin meidän lapsista toinen on kyllä liian iso ja toinen vielä liian pieni. E kuitenkin varasi innoissaan itselleen tuon mustekalan ja pikkuveljen osaksi jäi olla kilpparivauva. Söpö ku mikä! Kylpyviitat pääsivät oikein edukseen mökillä ollessa, mutta eräänkin leikin jälkeen rantaan myttyyn jäänyt mustekalapyyhe oli kuin tribuutti huonosti voiville merten asukeille.

Voit myös saada hauskan kylpyviitan osallistumalla arvontaan Instagramissa. Ohjeet arvontaan:
  1. Ota kesäinen kuva itsestäsi, lapsestasi, lemmikistäsi tai miksei vaikka mummosta ja vaarista.
  2. Kerro muutamalla sanalla miksi sinusta on tärkeää, että huolehdimme merten kunnosta.
  3. Tägää kuvaan #LiberoMeri2015 ja minut @sonja_aaltoja.

Osallistumisaikaa on viikko eli ensi viikon tiistaihin (28.7.) klo 10 saakka. Kilpailu on avoin kaikille, mutta muistathan, että tilisi täytyy olla julkinen, jotta kuvasi näkyy.




Kuvasimme mökillä myös videon, jossa kysyin E:ltä teemaan liittyviä käsitteitä ja pyysin selittämään mitä ne tarkoittavat. Pahoittelut merellisistä järviolosuhteista, video pitikin kuvata loppuun mökin etuterassilla kun tuuli vain yltyi.


Yhteistyössä Libero

ajatuksia

Asiakaspalvelussa, kuinka voin auttaa?

heinäkuuta 20, 2015

Voisi ajatella, että alan haukkumaan tässä puhelinasiakaspalvelussa työskenteleviä. Etenkin näin kesähessujen aikaan kun tyypit vastaavat ympäripyöreyksiä ja odottavat vain siellä, että pääsevät terassille. Ei, se olisi liian helppoa! Tyydyn vain ihmettelemään, että onko oikeasti kaikki asiakaspalvelut keskitetty Lappiin. Musta tuntuu, että oli asia mikä vaan, niin aina vastaa Tommi Rovaniemeltä. Joku foliohattu voisi vielä luulla tässä olevan jokin salaliitto. Mutta eipä sillä, onhan ne lupsakoita aspoja!

Muutto! Ah, niin ihana muutto. Se on kuin synnytys. Välttämätön välitila, aivan hirveää alusta loppuun saakka. Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa ja sitten ei kuitenkaan haluta. Halutaan, että se on ohi jo. Tuntuu epämiellyttävältä jo ennen edes alkaakaan. Ihmiset kyselevät, että jokojokojokoJOKO te muutatte? Ai, ettekö muuttaneetkaan vielä? Ehkä te jäättekin sinne... No ei kai. Paitsi, että juu-u, vähän kyselevät kuitenkin.

Asuntokaupat on tehty ja yläfemmat heitetty. Ehkä vähän kilisteltykin oman kodin kunniaksi. Voi p(nii just sen)n suti! No mitä? Asunnon irtisanominen, uusi sähkösopimus, vesisopimus, muuttoilmoitus, osoitteenmuutokset, jätesopimus, neuvola-asiat...mitä vielä, ai niin netti. Se saakutin netti!

Etsi asiakaspalvelun numero. Laita lapselle piirretyt. Soita aspaan. Paina yksi. Paina kaksi. Kerro asiasi robotille. Ole jonossa. Ole vieläkin jonossa. Soita uudestaan. Älä hermostu. Kuuntele sen robotin asia. Lopeta puhelu. Mene sinne nettiin. Omille asiakassivuille. Etsi käyttäjätunnus. Unohda salasana. Resetoi salasana. Yritä uudelleen. Aktivoi aspan chat. Odota, että joku vastaa. Ole epäjohdonmukainen. Selitä asiasi. Vähintään kahdesti. Kerro henkilötunnus. Oma henkilötunnus. Hyssyttele vauvaa ja ole kaikinpuolin epäselvä. "Voinko soittaa?" Kiitos mielellään!

Nettiä ei voida siirtää. Irtosano sopimus ja soita toiselle palveluntarjoajalle. "Asiakaspalvelussa, kuinka voin auttaa?" Aloita alusta. Onneksi peräpohjalainen murre laskee kierroksia.

No nyt mä ymmärrän.



featured

Totepack No 1 | Laukkujen ykkönen

heinäkuuta 19, 2015

Joitakin lukijoita on ehkäpä vaivannut blogin yhteistyökuviot. Toisia ne kiinnostavat ja toisia taas eivät, osalle on se ja sama. Toteutan jatkossakin mahdollisuuksien mukaan yhteistöitä, pääasiassa kuitenkin Blogiringin kautta. Osa on aikataulutettu jo keväällä ja monet sattuvat nyt osumaan tähän kesän loppupuolelle. Blogin äärellä tulee vietettyä sen verran aikaa, että on mukava saada myös konkreettista kiitosta tekemäni työn eteen. Toivottavasti blogi tarjoaa teille lukijoille iloja, oli ne sitten yhteistyöpostauksia tai eivät.

Tästä aasinsiltana pieni ostosvinkki, joka ei ole yhteistyö. Kävimme kiertelemässä Liedon Vanhalinnassa ja mukana oli myös jo koko kesän mukana roikkunut - maailman paras - kassi! Fjällräven Totepack No 1.


Raskauden jälkeen oli aika kuluttaa lahjoiksi saamiani lahjakortteja. (Ne kerääntyvät aina kun mietin tarkkaan mitä niillä hankkisin.) Oli kiva ostaa pitkästä aikaa itselle jotain mieluisaa. Fjällrävenin laukku on osoittaunut vieläkin paremmaksi kuin etukäteen kuvittelin. Laukku on malliltaan Totepack No 1, eikä nimi valehtele yhtään. Se on ihan ykkönen! Laukku on siis tote bag, josta saa tehtyä myös repun. Toinen laukkuhihnoista muuntautuu nerokkaalla ja älyttömän yksinkertaisella tavalla repun olkaimiksi.

Harkitsin vakavasti varsinaisen hoitolaukun hankkimista, kun kangaskassi alkoi tuntua todella epäkäytännölliseltä. Olenkin käyttänyt tätä Fjällrävenin kassia nyt hoitolaukkuna ja ainakin näin pienen vauvan äidillehän se tarkoittaa sitä laukkua, jonka on oltava aina ja joka paikassa mukana. Tilava laukku, jossa on mukavasti pari sisätaskua ja vetoketjullinen sivutasku on passeli siihen hommaan. Ja sitten kun kauppareissulla tavarat eivät enää mahdukaan vaunujen alle, saa lisää tilaa heittämällä laukun selkään.

Yksi mahtijuttu on myös avainrengas ja avainhihna. Avainnippu on se, jonka takia joudun aina laskemaan kotiovella kaikki tavarat ja kääntämään koko laukun ympäri. Enää ne kirotut kakkiaiset eivät enää pääse katoamaan laukun syöveriin. Laukun materiaalina on Fjällrävenin G-1000. Ei hiosta, on kestävä ja hylkii vettä ja tuulta.

Sen lisäksi, että laukku on todella käytännöllinen, se on myös suunnattoman kaunis! Ensin olin hankkimassa Kånkenia samoilla värityksillä, mutta tämän kiilasi ohi heti kun näin sen. No 1! Takuulla loistava Kånkenin haastaja, mutta harva taitaa kuitenkaan tietää tästä laukusta repuksi -ominaisuudesta. Suosittelen lämpimästä jos olet hankkimasta monikäyttöistä laukkua!


esikoinen

5-vuotias

heinäkuuta 16, 2015

Ystäväni kysyi eilen, että olenko tänä vuonna miettinyt mitä synnärillä tapahtui viisi vuotta sitten tähän aikaan. Yllätyin itsekin, enpä ole ajatellut. Hän oli huomannut, että nyt oli ensimmäinen kerta kun esikoisen synttäripäivä ei tuonut mieleen syntymähetkeä. Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että viidessä vuodessa trauma hellittää?

Olen tätä esikoisen ikäasiaa päivitellyt jo koko tämän vuoden, jotenkin tuo pikkuveljen syntymä vielä korostaa sitä. Tästähän saisi vaikka millaisen itkuvirren, kun muistelisi mitä kaikkea tähän aikaan mahtuu ja miten eri elämältä tuo viiden vuoden takainen tuntuu. Mutta jostain syystä ajatukset ovatkin vahvasti tulevassa. Tajusin, että omat ensimmäiset muistoni ovat siltä ajalta kun olen noin viisi vuotta vanha. Siksi tuntuukin kivalta, että asiat joita lapsen kanssa nyt teemme, voivat paljon todennäköisemmin jäädä hänen mieleensä pysyvinä muistoina. Vaikka onkin todella tärkeää antaa lapsuusmuistoja myös ennen tätä aikaa, eikä välttämättä jättää jotain tekemättä "siksi kun ei kuitenkaan mitään siitä muista". 


Lapselle itselleenkin on tullut tähän syntymäpäivään myös syvällisempi merkitys. Kun parina aiempana synttärit tarkoittivat lahjoja. (Ja parina ensimmäisenä se varmaan mietti, että mitä nuo urpot tuossa nyt hihkuu). Toki nytkin niitä synttärilahjatoiveita vekslattiin ja pohdittiin ihan stressiin saakka, mutta myös se itse vanhenemisen käsite kiinnostaa. Eilen E pohti mm. mahtuuko juoksulenkkarit jalkaan vielä huomennakin kun on jo niin vanha, että tarvitaan koko käden sormet näyttämään ikävuodet. Ja parhaan ystävän täytettyä reilu kuukausi sitten sen täyden viisi, meillä on laskettu päiviä omiin synttäreihin. "Sit me molemmat ollaan viis. Yhtä isoja taas."

Paljon onnea muru! <3

P.s. Aamuisista lahjapaketeista kuoriutui jalkapallo, pallopumppu ja uimalasit.

maalla

Uusi tuttavuus, Liedon Vanhalinna

heinäkuuta 15, 2015

Kävimme viime perjantaina, ennen Helsinki-reissua, Liedon Vanhalinnassa. Poikkesimme kauppareissulla kesäkahvila-kyltin houkuttelemana, emme tienneet sen johtavan Vanhalinnan kartanolle. Itse kahvilan tarjonta oli pieni pettymys kun odotin saavani jotain kesäherkkuja, mutta jätskitkin maistuivat kahvin kaverina ihan loistavasti. 

Harmi, ettei meillä ollut matkassa rattaita tai kantoreppua. Itseasiassa jälkimmäinen olisi ollut kaikkein paras ottaa Vanhalinnaan mukaan. Aivan kartanon kupeessa on suuri kallio, Linnavuori, jonne voi kiivetä. Urakkaa helpottamaan on tehty loivat, parin sadan askelman, portaat. E kiipesi ne helposti, mutta onnistuu varmasti myös pienemmiltä lapsilta. Näkymät oli aika huikeat ja matkalla ylös on merkattu myös merenpinnan korkeudet jääkauden jälkeen. (Lisää Vanhalinnasta ja Linnavuoren muinaislinnasta.)

Vanhalinna sijaitsee vanhan Härkätien varrella. (Hämeen Härkätie on tiettävästi syntynyt Aurajoen varrelle jo 800-luvulla, mutta varmoja todisteita on vasta keskiajalta.) Härkätien varrella matkalla Vanhalinnaan on Kuninkaan lähde. Pieni lähde, jonka kerrotaan olleen 1500-luvulla Kustaa Vaasan hevosten juottopaikka, kun kuningas kävi tarkastusmatkoilla. Härkätie kulkee myös mun kotipaikkakunnan läpi, mutta Vanhalinnan tieosuus on toinen lyhyistä Härkätien osista, joka on soratietä. Muutoin tie on päällystetty.

Härkätien historiaa olen jonkin verran lukenut, kun Koskella töissä ollessa matkailijat kysyivät. Jos kotimaan matkailu kiinnostaa niin Härkätien ajaminen päästä päähän voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Ja Liedon Vanhalinnassa poikkeaminen on helppoa, mutta kannattaa varata hetki kuitenkin aikaa museoon ja päärakennukseen tutustumiseen. Meillä jäi niin paljon näkemättä tuolla, että pitääkin tehdä uusintakierros vielä joku kerta.

Historian tuntien hikari kuittaa!

P.s. "Ohhoh! Oikeen porukkavene!" Kiljaisi E kun vanhan kirkkoveneen näki.

kesä

Lapsiperheet Helsingissä, päivä 2

heinäkuuta 14, 2015

Muutama kuva reissun toisesta päivästä (eka päivä). Vaihtoehtoina meillä oli toiseksi kohteeksi joko lintsi tai Heureka. Sunnuntaille luvattiin vähän lauantaina nätimpää päivää, joten päätimme mennä lintsille. Heurekassa olisi kyllä säästynyt kuivempana. Päivä alkoi pienellä odottelulla autoissa, kun taivas repesi juuri huvipuiston aukeamisaikaan. Ei se mitään, hauskaa sekin oli. Postauksen lopusta näette kuinka hauskaa se oikein oli.

Niin ikään Lintsikin oli meidän pojalle uusi kokemus (tai pojille kun yllättäin vauvakin oli ensimmäistä kertaa). Enkä itsekään muistanut kunnolla Linnanmäen tarjontaa kun edellistä kerrasta on monia vuosia. Linnanmäki saa meiltä kymmenen pistettä ja papukaija merkin monista maksuttomista laitteista. Kolusimme kaikki maksuttomat laitteet, emme siis ostaneet siis lippuja tai rannekkeita ollenkaan. Aika kului pääasiassa kolmessa laitteessa merirosvolaivassa, miniautoissa (törmäilyautot) ja autokarusellissa. Sadepäivä mahdollisti sen, että autokarusellissa ei olisi tarvinnut edes nousta laitteesta kierrosten välillä, mutta toki pojat kävivät läpi kaikki karusellista löytyneet ajoneuvot.

Muutaman kunnon sadekuuron saimme niskaamme, mutta oma viehätyksensä siinäkin. Ja autossa odotti kuitenkin kuivat varavaatteet. Kun mukana on viisi alle 5-vuotiasta lasta niin itkun määrä on koko ajan vakio. Tosin vauvat nukkuivat tyytyväisinä rattaissaan, kuivassa ja lämpimässä eivätkä edes tiedä käyneensä missään. Mutta kaikesta huolimatta meillä oli ihan älyttömän mukava reissu. On helppoa reissata perheen kanssa, joissa on saman ikäisiä lapsia kun rytmi on aikalailla sama.

Paluumatkalla kohti Turkua teimme vielä pysähdyksen kunnon kurmeen äärelle, Lohjan apsille. Kuulimme Turun kutsun ja pysähdyimme nauttimaan heseateriat. Paitsi allekirjoittanut otti taas pitsaa ja sehän näkyy naamasta tänään! E söi lihapullat ja muusin ja antoi aikuisille kunnon piston sydämeen ilmoittaessaan, että "Nam, tämä on kunnon ruokaa!"





Ja sitten se loppuhuipennus. Lintsin edessä odotellessa naapuriautosta kilahti whatsapp-ryhmäämme video. Totaalinen naurukuolema. Laitanpa tämän kieli poskessa tehdyn insideläppävideon teillekin. Ei varmaan avaudu, mutta kertonee, että hauskaa oli! 


INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset