lapset

Arkistojen aarteita | Asukuvat

elokuuta 30, 2015

En tiedä onko tästä arkistojen aarteista ihan juttusarjaksi asti, mutta löysinpähän asukuvia kahden kuukauden takaa. Oltiin (varmaan ihan tosi sattumalta otettu kaapista mitä löytyy) poikien kanssa niin matchy matchy, että piti ottaa ihan virallisia asukuvia. Löysin kesällä alesta itsellekin kivan mekkosen. Mustan tietenkin, koska mä oon niin villi pukeutuja. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue.

Mun vaatteet: Huivi Kaino // Mekko Vero Moda // Legsut Papu // Lenkkarit Nike 
Eevelin vaatteet: Lippis Nike // Jumppis Papu // Lenkkarit Nike 
Robben vaatteet: Pipo Pikkuset // Jumppis Papu // "Lenkkarisukat" Newbie

ajatuksia

Kotiäidin suuret saappaat

elokuuta 28, 2015



Olen lukenut varmaan tsiljoona kirjoitusta siitä miten kaksi lasta ei todellakaan mene siinä missä yksikin. Ensimmäiset kolme kuukautta kohautin hieman olkiani. Phah, ei tämä nyt niiin vaikeaa ole. Mutta vuorokauden tunnit vähenee sitä myöden kun vauva on enemmän hereillä. No, ei tämä nyt ylitsepääsemätöntä ole ollut missään vaiheesa, mutta on hetkiä, jotka antavat välähdyksiä siitä, että tilanne ei ole ainakaan työmäärän kannalta keventymässä.

Kotiäidin saappaisiin astuessani, en osannut täysin huomioida sitä millä päivät tulevat täyttymään kahden näinkin eri ikäisen lapsen kanssa. Sen kun syödään, ulkoillaan, käydään kerhossa, hellitään vauvaa ja taas syödään ja ulkoillaan. Oh really? Jonkun pitää myös etsiä se kerhopaikka, käydä kaupassa, tehdä eväät, valmistaa ruokaa, vaihtaa vaipat, hankkia uudet välikausivaatteet ja hankkiutua vanhoista eroon...tiedättehän - ne kaikki, jotka sisältyvät niihin ensiksi mainittuihin. Ne, joista et haluaisi tehdä puolisolle erittelyä kun hän kotiin saapuessa ihmettelee, miksi kukaan ei olekaan siivonnut tänään.

Lukion matikan tunnilla en päässyt juuri loistamaan, joten enpä osannut laskea, ettei päivässä millään riitä minuutit jos vain istutaan lattialla ja odotetaan vauvan ensimmäistä hymyä tai kääntymisyritystä. Kotiäidin matematiikkaan kuuluvat muuttujat x ja y. 

Sekä z, å, ä, ö. 

Meidän x-muuttuja on varmasti tämä muutto. Ne muut muuttujat ovat sitten niitä pienempiä, kuten vauvan niskakakat ja ruuan pohjaan palaminen samaan aikaan, isomman hiljaisuudessa tehdyt tuhotyöt, maidon loppuminen kaapista tai piipun nuohoustarpeen toteaminen kokeilemalla sytyttää takkaan tuli. Tunnen savunhajun vieläkin nenässäni.

Koko ajan kuvittelen tilanteen tasaantuvan, mutta se tuskin on mahdollista. Erityisesti kun jos on samanlainen projektihamsteri kuin minä. Ei ole edellisen päätösbileitä (tuparit) edes juhlittu kun uusi, tai siis uudet, projektit on jo aloitettu.

Ei pidä kotiäitielämän tylsäksi käymän. Sanoo vanha lietolainen sananlasku.

Tai jotain sinne päin.

featured

Kokemuksia Brio Go -rattaista

elokuuta 25, 2015

Brio Go -yhdistelmävaunut ovat olleet meillä käytössä nyt melkein neljä kuukautta. Otin tästä vaunuasiasta aika suuren stressin. Kuopukselle hankitut ensimmäiset vaunut menivät vaihtoon jo ennen vauvan syntymää. Olin ajatellut, että mennään minimibudjetilla ja ostimme Brio Singit käytettynä. Sitten yritin etsiä Torista mieluisampaa vaihtoehtoa. Lopulta päätin unohtaa sen käytettyjen katselun kun muutenkin oli vaikea valita mitä ominaisuuksia haluaisin vaunuilta. Halusin koko repertuaarin siis käyttöön, joten aloin selata vain uusia. Vaunumietteitäni viime keväältä, ennen hankintaa, löytyy täältä.


Päädyimme pienen enttententtenin kautta Brio Go -rattaisiin. (Ensi-ihastukseni ennen käyttökokemusta löytyy tästä.) Brio on itselleni paitsi nostalginen, se on myös helposti lähestyttävä (sekä ihastuttava) merkki. Nykyään Briothan valmistetaan Britax-nimen alla, mutta sama kaunis ulkomuoto on säilynyt. Varsinaisia ongelmia en ole näiden rattaiden kanssa kohdannut ja olen yllättävän samaa mieltä tuon edellisen vaunupostauksen kanssa.


Brio Go -yhdistelmävaunut ovat mielestäni sellaiset mukavat peruskärryt, pienellä twistillä (mm. erilainen työntöaisa ja kääntyvät etupyörät). Erityiskiitosta jousituksesta, jonka ansiosta runko ei ole jäykkä, mutta rattaat tuntuvat silti vakailta. Myös etupyöristä löytyy pieni jousto. Siitä on iloa esimerkiksi tilanteissa, joissa rattaat osuvat kivenmurikoihin tai matalaan asfaltin reunaan. Vaunut eivät töksähdä niin lujasti kun renkaat joustavat hieman taaksepäin.

Eturenkaat ovat pienehköt, mutta juuri jousituksen ansiosta meno on suhteellisen tasaista. Leikkipuistojen ja rantojen hiekka-alueilla rattaat eivät meinaa kulkea muuten kuin vetämällä. Pienten kääntyvien etupyörien ansiosta rattaat menevät kevyesti - lähes paikallaan - ympäri. Kerrostalossa rattaat sai käännettyä näppärästi käytävällä oven edessä ja kaupoissa meno on luonnollisesti todella vaivatonta. Go-rattaita on mielestäni todella kevyt työntää.



Ihastuin aluksi juuri kuomun moderniin malliin. Esikoisella oli Hartanit, joissa oli iso kuomu, sellainen pussimainen. Olen alkanut kuitenkin kaivata kuomua, joka tulisi hieman alemmas suojaamaan esimerkiksi auringonpaisteelta. Vaunuverho on ollut oiva apu, mutta pidempi kuomu olisi nopeampi ja helpompi ratkaisu monissa tilanteissa. Ulkonäöllisesti hieman häiritsee, että kuomu ei ole "kireä" vaan jää paikoin hieman lörpöttämään. 

Tänä kesänä ei liikaa tarvinnut vaunuja tuulettaa, mutta hellekeleillä plussaa vetoketjun alta paljastuvasta tuuletusaukosta.





Brio Go -vaunujen vaunukoppa on hyvän kokoinen, ei toki voita esimerkiksi isompia Emmaljungan koppia, mutta neljän kuukauden ikäinen mahtuu vielä oikein mainiosti koppaan. Ainakin näin kesätamineissa. Mutta rungon koon huomioiden se voisi olla kyllä pari senttiä isompi molempiin suuntiin. (Alla olevasta kuvasta näkee hieman, että runkoon nähden kopan sivuille jää "tyhjää tilaa".) Kevät- ja kesävauvalla voi tulla ahtaanpuoleista vähän liian nopeasti kun talven tullen lisätään vaatekerroksia ja makuupussia.

Kopassa on sisäpuolella ihanat taskut, joihin menee helposti puhelimen, avaimet ja kukkaro. Ei tarvitse erityistä organizeria niitä varten. Mulla tosin vauvan jalkatilassa matkaa usein myös ainakin kamera ja juomapullo. Yritin tällä verukkeella myydä ideaa uusien rattaiden hankinnasta, mutta pelkästään se ei riittänyt vakuuttamaan tuota miestä, joka meillä asuu. Buaha!


Maastopyörät ovat ehdoton lisävaruste! Toki jos rattaita käyttää vain kaupungin keskustassa ja kaupoilla, niin Go Country -pyörät ovat turhat, mutta meidän käytössä nämä ovat olleet mukava lisä. Lenkkeily sujuu vakaammin. Vaikka kääntyvät etupyörät saakin lukittua, Country-pyörät tekevät menosta tasaisempaa hiekkatielläkin. Maastopyörät ovat helposti ja nopeasti vaihdettavissa.



Go -rattaiden tavaratila on huikea! (Huom. Ei tavarakori vaan mielestäni tämä on enemminkin tavaratila. Haha!) Koska se on leveä ja matala, se nielee älyttömän määrän tavaraa. Kaksi kauppakassia menee helposti ja rannalle mennessä helposti piknik-viltin, uimavarusteet, eväät ja hoitolaukun. Mutta kaikella on varjopuolensa. Koska tavaratilassa on matalat reunat, avonainen kassi voi helposti töyssyssä kaatua ja levittää sisällön ympäriinsä. Been there! Hyödyt kuitenkin voittavat haitan.

Työntöaisa näytti ja tuntui liian erikoiselta. Työnnettäessä se on kuitenkin pelkkää plussaa. Pidän siitä, että työntöotetta saa vaihdettua niin sanottuun vasaraotteeseen. Pientä miinusta aisan pituudesta. Rattaat ovat aika pitkät, mutta toisaalta reippaassakaan menossa työntäjän jalat eivät sohi renkaisiin tai runkoon kun on välimatkaa. 

Aisan korkeutta on myös helppo muuttaa ja vaikka ratas on malliltaan leveähkö (60 cm, yhtä leveä kuin moni muukin ratasmalli) niin aisan saa laitettua ihan ala-asentoon ja siten ne mahtuvat näppärästi eteiseen säilytykseen. Rattaista löytyy myös jarru molemmin puolin. Jarru on kevyt painaa päälle. (Meidän vanhoissa rattaissa on aika raskas jarru, mutta johtunee vain huollon puutteesta.)


Vaunujen kasaaminen on aika simppeli toimenpide. Toisaalta tästä ei ole käytännön kokemusta ratasosan ollessa paikassa, taitaa olla vielä helpompaa silloin. Koppa irtoaa helposti sivussa olevista napeista, joita painaa "automaattisesti" koppaa nostaessa. Aisan sivuilla on kasausmekanismi, josta rattaan taipuvat nättiin pakkaan. En huomannut ottaa kuvaa rattaista kasattuna, mutta vievät yllättävän paljon tilaa farmaauton takapaksissa.

Ratasosa tuntuu minun kokemukseni perusteella tilavalta (= pitkäikäiseltä) ja sen saa käännettyä helposti molempiin suuntiin. 









Alussa jo totesin, että varsinaisia ongelmia ei ole ilmennyt ja kokonaisuutena nämä hipovat täydellisyyttä. Mutta olenhan vain ihminen (äiti-ihminen) ja pohdin, että olisiko se ruoho sittenkin vihreämpää aidan toisella puolen... Vaunuhulluus, here I come.

arkirealismi

GAME ON

elokuuta 23, 2015

Ihanaa kun joku jo ehti kommenttiboksissa huhuilla. Hirveä ikävä blogia, mutta ihanat helteet tulivat sotkemaan tätä pakkaa entisestään. (Meillä on vieläkin muuttolaatikoita purkamatta!) Mutta n y t vihdoin täällä taas. Parin viikon blogitauon jälkeen on hyvä avata tili pienellä itsensä kehumisella. Tai oikeastaan koko meidän mahtavan perheen.

Arkihaasteita riittä, eikä parisuhteessakaan olla (aika isoilta) karikoiltakaan vältytty. Meidän "seukkaaminen" on jatkunut jo niin pitkään, että jos olisimme heti saaneet lapsen, niin se menisi nyt yläasteelle. Tsiisös! Me ollaan aika rentoja tyyppejä, mutta sitten kun joudumme toistemme kanssa risteykseen, niin pois alta oksat ja männynkävyt. Toinen on sellainen, että on vaikea päästää vit...ärsytyksestä irti ja toinen (eli minä, haha!) on sellainen, että räjähtää nopeasti - joskus sanoo myös pahasti - ja sitten se on ohi. Kumpikin tyyli kuitenkin varmistaa sen, että myös se osapuoli, jolla vielä hetki sitten oli kivaa - ei ole enää.

Eiku niin kehua piti.




Loppupäivästä menimme temppuilemaan trampalle. Kyllä, koko perhe. (Tai no ei kokokoko, vauva jäi vaunuihin.) Naapurin mies, jota en ole tavannut on monesti nähnyt minut muutenkin siellä ja aina moikannut. Tietääköhän edes moikkaavansa perheen äidille eikä naapuruston uudelle teinille. Seuraavaksi piti harjoitella esikoisen kanssa nappulakisoihin. Olin näyttämässä kuinka pituushyppy tapahtuu, mutta mies löysi maasta vesipyssyn ja alkoi ruiskia.

Hetken päästä sotatanner jo tömisi. Kaksi aikuista ja lapsi juoksevat päättömästi ympäri pihaa. Ruiskien toinen toisiaan Super Shootereilla. Huutaen tietenkin, kun niskaan sataa kylmää vettä. Yksi oli selvästi voitolla ja oli otettava vankilasäännöt ja hakea ämpäri, jotta saamme hieman tasoitusta ja myös isi kasteltua. Puoli tuntia myöhemmin ainakin minä olin jo läpimärkä. Huomenna kenties vähän sattuu vatsalihakset kaikesta nauramisesta.

Että terve vaan uudet naapurit! Ehkä ne ajatteli, että vitsi miten rentoja tyyppejä. Tai sitten ne alkoi varoitella lapsiaan...

Näin jälkeen (takapuoli märkänä) ajateltuna, toivottavasti nämä ovat sellaisia hetkiä, jotka lapset muistavat lopun ikänsä. Ja toivottavasti näitä ex tempore hassutuksia on edessä vielä paljon lisää. Takana on juuri muutto ja paljon stressiä kertynyt. Vesisota rentoutti varmasti kaikkia. Siinä kun hiivit talon nurkalla peläten, että kohta tulee kylmää kyytiä, niin ei paljon arkihuolet paina.

Meillä on niin ihana perhe. Paras!

Game over.

vauva

3 kuukautta

elokuuta 04, 2015

Yksi merkkipaalu pienen ihmisen elämässä jäi muuttohommien jalkoihin. Meidän pieni Ropponen täytti kolme kuukautta juuri varsinaista muuttopäivää ennen. Neuvola on vasta ensi viikolla, mutta näppituntuma sanoo, että jäbä on kaksinkertaistanut syntymäpainonsa tässä kolmen kuukauden aikana. 

Siihen kasvuun aina havahtuu merkkipäivinä. Niin itsensä näköinen, silti ihan erilainen kuin vaikkapa kaksi kuukautta sitten. Rimpulasta on tullut ihana pullaposki. Muiden silmin hän on kuulemma ihan isoveljen näköinen. Ja sitä hän oli minunkin mielestäni siinä alle kuukauden ikäisenä. Nyt näen hänessä kuitenkin myös omia piirteitäni.

Ensimmäiset kaksi kuukautta oli yöherätysten kanssa todella rankkoja. Nyt olemme ihan ihmeissämme siitä, että tämä osaakin nukkua jo 3-5 tunnin pätkiä. Yön ensimmäinen unipätkä on jo lähes joka yö yli 4 tuntia. Päivisin hän on aika helppo, eikä ihan turhia kitise. Mutta jos ääni nousee, sen rinnalla kalpenee moni palosireeni. 

Se on varmaan aika helpon vauvan merkki, kun toinen on poissa niin se tuntuu ihan omalta ajalta. Eräs lauantai halusin hirveästi lähteä elokuviin ja suunnittelin, että isoveli voisi mennä mummille hoitoon, jotta pääsisimme vähän rentoutumaan leffateatterin hämyyn.

Eiku hetkinen...





arki

Kotona ollaan

elokuuta 02, 2015


Istun keittiössä aamupalalla ja katson ikkunasta kun vanhempi pariskunta on sunnuntaisella aamukävelyllä. Nyt on päivä kolme uudessa kodissamme. Keittiö ja olohuone on järjestetty ja läppärin laturikin täten löytynyt. Ette ehkä edes uskoisi vaikka miten yrittäisin kertoa kuinka monta laatikollista tavaraa tänne kannettiin. Tuntui, että sitä mukaan kun kuorma-autoa täytettiin, sisällä laatikkopinot vain kasvoivat. 

Nyt aion käydä joka ikisen kipon, kupin ja rätin roikaleen läpi ja jos tuntuu vähänkin tarpeettomalta, osoitan sille ovea. Tupakeittiössä tavaroiden alta paljastui alta koti. Iltaisin tuntuu uskomattomalta mennä nukkumaan. Me löydettiin se! Toivottavasti tämä tunne säilyisi vielä pitkään. Vähän kuin olisi jossain kylässä, mutta ei sitten kuitenkaan. Tänään on vuorossa vielä tuo talon toisen pään raivaus loppuun. Sitten voi alkaa varsinaisesti sisustushommat. 

Mutta jos nyt nautin vielä hetken tästä hiljaisuudesta kun kaikki mun pojat nukkuvat vielä. Ah.

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset