Isä lapsenvahtina

syyskuuta 04, 2015

Vielä töissä ollessani istuskelin lounasravintolassa ja kuuntelin viereisen pöydän miesten keskustelua. He puhuivat koko lounaan lapsistaan ja vaimoistaan. Ei märinää ja marinaa vaan päinvastoin. Molemmilla taisi olla aika samanikäisiä pieniä, alle kouluikäisiä, lapsia. Olin korvat höröllä kun kerrankin pääsin näin makoisan tilanteen kuuloetäisyydelle. Ei puhetta lätkästä, ei työjuttuja, ei auton- saatika vaimonvaihtosuunnitelmia tai pohdintaa puhelimen vaihdosta vaan vaippojen.

Se oli sellaista, jonka itse tunnen paremmin äitikeskusteluna. Mutta en kuitenkaan äitien yksinoikeutena. Puhetta lapsen uhmasta, yöherätyksistä, päiväkotiin tutustumisesta ja aamuisesta lähtörumbasta. Siitä miten vaimo haluaa jatko-opiskella hoitovapaan jälkeen ja miten sen saisi onnistumaan.



Meidänkin perhe toimii todella tasavertaisena. Jokainen saa päätösvaltaa ja kaikki osallistuu. Lapsikin. Joskin hänen sopimuksessaan on tiukemmat reunaehdot päätöksenteon suhteen. Molemmilla vanhemmilla on omia menoja, joita sitten sumplitaan. Ei kysytä saanko mennä, vaan sovitaan mikä olisi paras aika mennä. No joskus saatetaan käydä kauppaa "jos sä meet tonne, ni mä meen sit sillon sillon". Mutta sellainen vaihdantatalous ei taida olla edes lapsellisten yksinoikeus.

Minun ollessa pois kotoa, ei ole koskaan tullut mieleen edes ajatella isää jonkinlaisena lapsenvahtina. Kyllä hän ihan isänä siellä on. Lähtiessäni minulla ei ole mitään syytä kerrata milloin syödään, mistä löytyy lapsen vaatteet ja paljonko ulkona on lämmintä. Ymmärrän toki, että on isiä, joiden työ vie heidät esimerkiksi kaikiksi arkipäiviksi kokonaan pois kotoa tai että aloitteleva yrittäjä ei ole varsinaisesti läsnä vaikka paikalla onkin. Sitä taas en ymmärrä jos isää kiinnosta oppia tai kuunnella sitä omien lasten arkea.



Töissä ollessani jos lapsi tarvitsi käyttää lääkärissä tai neuvolassa, sinne meni se, jonka (työ)päiväohjelmaan se paremmin sopii. Raskausajan neuvolakäynneilläkään emme huomanneet mitään erityistä syrjimistä. Tietysti pääpaino on joka tapauksessa odottavassa äidissä, vaikka joskus sitä isänkin vatsan ympärysmittaa olisi syytä tarkkailla. Mutta kyllä mies sai aina lämpimän ja perinpohjaisen vastauksen kysymyksiinsä, joita oli yleensä aika paljon. Tosin odottava hormonihuuru meinasi välillä tiuskaista, että KVG, jos et tiedä! 

Viime keväänä vanhempainvapaan uudistus jakoi mielipiteitä ja herätti keskustelua. Oman mutu-tuntumani mukaan moni äiti nimenomaan haluaa olla lasten kanssa kotona. Ja niin on itsenikin kohdalla. Meille tämä järjestely on aikalailla itsestäänselvyys. Mutta jos se olisinkin minä, joka tienaisi enemmän tai jos miehellä olisi muuten tarve toteuttaa itseään isänä nykyistä enemmän, luonnollisesti isän jääminen kotiin otettaisiin mukaan keskusteluun. Meidän kokemuksemme mukaan niin halutessaan isä voi olla hyvinkin läsnä lasten elämässä, vaikka töissä koko tuon ajan kävisikin. 



Usein äitien keskusteluissa nousee esiin miehen osallistuminen kodinhoitoon tai tietämys lasten asioista. Veikkaisin, että usein syyllinen saattaa löytyä lähempää kuin uskoisikaan. Ainakin minun on vaikea uskoa, että täällä asuu ihan poikkeustapaus. Varmasti isejä kiinnostaa, jos heille vain annetaan mahdollisuus.

Joskus tekee mieli vaihtaa...no varmaan sitä puolisoakin, mutta ainakin näkökulmaa. Onneksi nuo lounaalla olleet isät tarjosivat minulle sen mahdollisuuden. Siis siihen näkökulmaan.

Jee isit!

(Kuvituksena vähän vanhempaa kuva-arkistoa.)

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Oo niin hyvä kirjoitus! :) Käytiin keväällä köpiksessä ja miehen kanssa ihasteltiin miten paljon siellä näkyi katukuvassa isäporukoita. Siis esim kahviloissa isiä vauvojen ja pikkulasten kanssa ja kadulla tuli vastaan vaunulenkillä olevia isäkaveruksia. Siellä tosin myös ilmeisesti tosi paljon yleisempää että isä on isyyslomalla jonkun aikaa keskenään lasten kanssa, joten se ehkä selittää vähän (kai ne isätkin kaipaa päiviinsä vertaistukea ja seuraa). Jokatapauksessa olin tästä ihan myyty.

    Ja ainiin vielä onnea uuteen kotiin! Asutte kuulemma ihan meidän lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en oo käyny siellä, mutta kuulostaa trendiltä, joka ei olisi haitaksi rantautua tännekin. Suomi on aika sellainen äijälandia, mutta eiköhän nekin opi. :P Hyvään suuntaan ollaan menossa kuitenkin.

      Joo mä kuulin kans, et ollaan samoilla huudeilla! Ois kyl kiva tietää tarkemminkin, et missä. :)

      Poista
  2. Minä olen siinä mielessä varmaan aika onnellinen, että miehestäni tuli heti alusta asti osallistuva, ihana ja tasavertainen vanhempi, joka hoitaa lapsen siinä missä minä, konttaa lattioilla peikkoa leikkien - ja tekee sen kaiken ihan luonnostaan. Lapsen kanssa kotona olin tosin minä, mikä kuitenkin johtui ainoastaan siitä, että siinä vaiheessa miehellä oli työpätkä, minulla ei. Menot on sovittu aina hyvässä hengessä, kumpikin on saanut mennä ja tehdä ilman lasta sen verran kuin haluaa - ja koska kummatkin halutaan myös olla paljon kotona ja yhdessä, omista menoista riidellään harvoin. Mutta ikinä, ikinä, en ole ajatellut miestä "lastenvahtina". Välillä jopa suututtaa, kun kaupungilla itsekseni pyyhältäessäni joku tuttu ihmettelee, että "Missäs lapsi? Jäikö mies lapsenvahdiksi?". No ei jäänyt, vaan pojat jäivät nyt tällä kertaa kahdestaan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on just se tosi yleinen et "ai jäikö isä lapsenvahdiks, heh heh". Tai et "no mites ne pojat siellä nyt pärjää?" Että miten ne ei pärjäis? :D

      Poista
  3. Oi mikä katse pojalla alimmassa kuvassa! Ihana. Se on hassua, miten vielä nykypäivänäkin ajatellaan isien olevan jotenkin toisarvoisia vanhempia. Esim. Mies käytti lasta lääkärissä, antoi esitietoihin oman puhelinnumeronsa ja kun lääkäri soitti tuloksista se soittikin minulle! Sama kouluissa: kaikki viestit pikaisista muutoksista, aina tulee minulle vaikka meillä isä laittaa koululaiset ja se on koululle ilmoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on yks mun lempparikuvista myös! Joo, ehkä tästä ollaan pikkuhiljaa kuitenkin pääsemässä pois. Onhan tälläkin historiansa, mutta nyt kun ei enää tarvitse sitä ruokaa metsästää tai kaikkien hoitaa niitä omia tiluksia ja kotieläimiä, niin pitäisi sitä aikaa (ja kiinnostusta) olla lapsille enemmän. Ja omassa lähipiirissä kyllä toteutuukin kivasti. Kaikki kai aikanaan!

      Poista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset