Kuusi viikkoa kotiutumiseen - kurkkaus meidän kotiin

Muuttoa seuraavat aamut ovat jänniä. Tuntuu kuin heräisi jossain vieraassa paikassa, mut silti kotona. Keittäessäsi aamupuuroa, tiedät kyllä keittiötarvikkeiden paikan, mutta silti tuntuu, että onkohan nyt kohteliasta kaivella näitä kaappeja. Taisi täällä blogissakin olla puhetta siitä miten kauan se uutuudentaika oikein pysyy yllä. Yleensä jossain vaiheessa vain havahtuu siihen, että tuntuu kuin olisimme asuneet täällä aina. 

Nyt olemme asuneet tässä kuusi viikkoa. Toisaalta kuulostaa pitkältä ajalta. Sisällä ollessa tuntuu kotoisalta, mutta pihaa vierastan. Tuntuu oudolta, onko tämä meidän kotipiha? Onko tämä se terassi, johon voin jouluna laittaa kynttilälyhtyjä? Onko tämä se piha, johon lapset sitten kaartavat polkupyörillä koulusta tullessaan? Ja mikä vielä hassumpaa. Naapurit, jotka moikkaa - jopa kutsuvat kahville. Asuimme Turussa kerrostalossa kaksi vuotta, mutta en saanut ikinä tietää yhtään naapuria etunimeltä.

Puolentoista kuukauden jälkeen alkavat siis sisänurkat tuntua tutuilta. Symbioosi on saavutettu. Kotiovella tuntuu, että on oikeasti kotiovella. Kodista katoaa se määrittelevä etuliite uusi. ("Missä oot?" "No täällä meidän uudessa kodissa.") Se on vain koti. Vaikka vieläkin kotoisampaa olisi jos saisin loputkin ylimääräiset tavarat myytyä. En haluaisi varastoonkaan viedä kun sinne ne sitten jäävät. Siellä ollaan kuitenkin kotikuvien nälkäisiä niin tässä muutama nurkkakuva meidän töllistä sekä vähän laiskasta ja harmaasta maanantaista.







Kommentit

  1. Me ollaan asuttu meidän kodissa melkein päivälleen 2v. Ja edelleen puhun uudesta kodista. :D Kaikki täällä tuntuu uudelta, vaikka ei tietenkään enää olekaan. Että kyllä se uutuuden viehätys voi kestää aika kauankin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sopeutunut tähän kotiin ehkä parhaiten, vaikka tämä on toisaalta tosi iso muutos. Mutta niin odotettu, että ehkä siksi. Mutta ihanaa, että teillä on kestänyt!!

      Poista
  2. Ollaan asuttu melkein 4kk täällä ja nyt jo tuntuu siltä että ollaan asuttu täällä aina. Vaikkakin talo on vielä kesken ja pihalle ei olla tehty vielä mitään!
    Koti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se sieltä nopeasti tulee se tunne. Mutta ehkä se tarkoittaa, että on oikeassa paikassa! <3

      Poista
  3. Onnea vielä uuteen kotiin, joka noista kuvista vaikuttaa tosi kivalta. Isompia kuvakulmia odotellessa :) Tuota usein miettii... missä vaiheessa uusi sana jää pois, meidänkin koti tuntuu vielä uudelta vaikka ollaan jo siellä tovi asuttu, apua jo 2kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee, kunhan saa vielä nurkat kuntoon! Aika juoksee, tuosta meidän pienestä sen taas huomaa niin konkreettisesti. Toivottavasti viihdytte uusvanhoilla kulmilla! <3

      Poista
  4. On teilläkin aika muuttorupeama ja rutistus tässä ollut, huhhuh! Onneksi olkoon, kuulostaa ihanalta nuo ajatukset mitä oma piha ja naapurit herättävät.. :) Tuossa edellisessä postauksessasi muuten pikkumies näyttää hyvin paljon isoveljeltään! Niin selkeät, samanlaiset kasvonpiirtee! :)

    Kirjoitin hei kuluttamisesta ja ajattelin heittää haasteen sinulle kun olet tuollainen ajattelija! Mutta nou hätä jos ei nyt oikein irtoa. :) Hyvää syksyä!!

    http://www.tohkeissaan.fi/2015/09/kuluttajamina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tää aikamoinen vuosi ollut kyllä tähän mennessä jo! :O Hän on todella paljon isoveljen näköinen, mutta sitten kun laittaa kuvat vierekkäin niin ovatkin tosi erilaisia. E oli niin tumma jo heti vauvana ja tämä on vaalea.

      Kiva aihe! Tartun tähän mielelläni joku päivä. Vaikka olen niiiiiin huono näiden haasteiden kanssa, mutta tämä on kyllä herkullinen postausaihe.

      Poista

Lähetä kommentti