Minäkin olen raskaana!

No en. Mutta niin sitä tekisi mieli huutaa silloin kun on raskaana, mutta kuitenkin vielä huomaamattomasti ja vastaan tulee vähän paksummin voiva. Talvella minun vatsaani ei huomannut juurikaan talvitakin alta, oli pakko vähän yrittää pullistaa töihin kävellessä, että muutkin huomaisivat. Tai ainakin ne, jotka joutuivat odottamaan suojatien edessä minun lyllertämistäni.

Ihminen on sellainen, että haluaa tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon. Oli se sitten pieni marginaali tai puolet koko maailmasta. Mikä varmaan suurin piirtein on se määrä jos kuuluu lapsellisiin. Tästä kertovat ne hyväksyvät katseet kaupassa, kun lapsi huutaa ja raivoaa ja itse siinä yrittää korvat punaisina ja ohimosuonet sinisinä säilyttää jonkinlaisen itsekunnioituksen. "Kyllä vain, minullakin on tuollainen, mutta kiljukaula on nyt tällä kertaa kotona." Tai jos on ilman lapsia kaupassa ja kassajonossa on perheellisiä, alkaa mielessään harmitella kun osti nyt vain leipää ja maitoa, eikä mitään mikä paljastaisi sen, että on ihan vallan äiti-ihmisenä siinä itsekin tönöttämässä.

Nämä kuitenkin aika yleisiä ja varsin ymmärrettäviä, mutta tämähän ei rajoitu vain lapsiin. Pätee myös lastenvaunuihin. Aina kun vastaan tuli Bugaboot, mietin onko jotain tervettä tapaa ilmaista, että "Itseasiassa nämä oli vain kompromissiratkaisu ja nyt minäkin olen hankkimassa n u o, että ihan melkein bugismutsi itsekin." No, ehkä se tapitus ajoi sen asian. Mutta nyt! Ne ajat ovat ohi. Nyt olen paitsi ylpeä äiti, niin myös älyttömän materialismionnellinen. Nämä ne on. Melkein kuin kolmas lapseni. Tai ainakin hakureissu onnistuneesti simuloi synnytystä Helsingin kello neljän ruuhkan, autoon oksentavan esikoisen ja hukassa olleen pankkikortin aiheuttamilla henkisillä kivuilla ja traumoilla.


Robben kummisetä keksi, että bugismutsit - ja miksei fatsitkin - voisivat hyvin tervehtiä toisiaan vastaantullessa, melkein kuin rekkakuskit tai motoristit konsanaan.
- Buga!
- Boooooo!


Classy!

P.s. Tässä euforiassa en lähde vielä arvioimaan vaunuja sen enempää, mutta ainakin mainitsemani puutteet Brio Go -rattaissa, on tämän hankinnan myötä paikattu.

Kommentit

  1. Mieheni ehdotti myös tuota bugistien tervehdystä. Raportoin aina, kun vastaan tulee bugikset ja huokailen, että onpas hienot :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! :D Mä ehdotin myös ensin sitä motoristien moikkausta, sopis hyvin kun aisasta vaunuissakin kiinni pidetään. :P

      Poista
  2. No onhan noi nyt hei hienot! Onnittelut!

    VastaaPoista
  3. Rakastan sun juttuja! :DDDDDDDD

    Siis ainoa, minkä takia voisin vielä joskus harkita raskautuvani, on bugaboot! Kun en kerta saanut niitä näille edellisille lapsille hommattua. Hienot on!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Kiitos. <3 (Niin mäkin sun.)

      No mutta siinä kyllä maan mainio syy hankkiutua raskaaksi. On ne vaan hienot kyllä!! :)

      Poista

Lähetä kommentti