DIY

DIY: Äitiyspakkauksen makuupussi

lokakuuta 29, 2015

Toinen DIY-postaus putkeen. Ja molemmat vieläpä valmiista tuotoksista. Rasti seinään!


Pidin pienen blogitauon vähän tahtomattani ja tauon aikana teinkin vapaa-aikana jotain ihan muuta. Kuten tämän tuunauksen, joka minun piti tehdä alunperin jo keväällä. Tämän oli tarkoitus olla kyllä makuupussin tuunaus, mutta tästä projektista tulikin taas oikein iisakin kirkko. Ensin olin aikeissa laittaa uuden kankaan vanhan päälle, mutta tuosta valkoisesta pohjasta kuulsi läpi se vanha kuosi. Joten lähdin ratkomaan. Se oli virhe! 

Tein tätä yhteensä yhden kokonaisen päivän ja kaksi iltaa. Nyt jälkeenpäin sanoisin, että kannatti, mutta olishan tuon nyt voinut helpomminkin tehdä. Mitään megavirhettä en tehnyt, mutta vetoketjun ompelu oli vähän hankalampaa kun vanha vanu tursuili ja uusi kangaskin oli vähän turhan kieli poskella leikattu. Taisin ratkoa ainakin kolmesti. Piti myös tehdä särmät pystytikkaukset, mutta kun tikkasin nurjalta puolelta ajatellessani, että seuraan vuorikankaan vanhoja tikkausjälkiä, niin ihan vempula siitä sitten tuli päälipuolelta katsottuna. Taas ratkoin. Siinä ratkoessa mietin, että jos olisin vain ostanut vetskarin ja vanun, niin kokonaan uuden olisi tehnyt nopeammin. Jopa tällainen poropeukalo.

Mutta kävi mulla tuurikin. Ompelutarvikkeeni koostuvat lähinnä äidin vanhoista varastoista ja sieltä löytyi sininen kanttinauha, joka oli juuri täsmälleen tuon mittainen. En leikannut sitä yhtään. Se oli siis ihan ment to be - ja tämä on minusta ihana! (Ja vauvakin mahtuu siihen vielä.)

(Jätin muuten tuon yläosan pienen vetoketjun pois kun ajattelin tehdä tähän myöhemmin vielä reiät rattaiden valjaille, niin tuo yläosa toimii ehkä rattaissa paremmin näin.)







Pätevästi unohdin ottaa ennen-kuvan, mutta siis tuon nalle-pussin ratkoin tuhannen peen päreiksi ja nyt se näyttää oikke kivalt!


DIY

Nopea halloween-DIY: Lepakot

lokakuuta 28, 2015

Helppo ja nopea halloween-vinkki. Nämä vessapaperirullista tehdyt lepakot ovat juuri niin yksinkertaiset kuin kuvissa näkyy. Eli ohjeet eivät paljon selittelyjä kaipaa. Tarvikkeet löytyvät helposti kotoa tai ainakin hankittavien tarvikkeiden lista on lyhyt, mustaa paperia/kartonkia tai silkkipaperia. Silmätkin voi askarrella vaikka valkoisesta paperista. Isoveikka oli ainakin kovin innoissaan näiden askartelusta. 








minä itse

Love me? Yes, I do!

lokakuuta 19, 2015

Kävin lauantaina I love me -messuilla, monen muun bloggaajan tapaan. Neljän seinän sisällä vietetyn viikon jälkeen oli mukava ajella ihmisten pariin. Itseasiassa aikamoiseen ihmisjoukkoon. Messuilla riitti kuhinaa, tapahtuma näkyi tänäsyksynä hyvin katukuvassa. I love me -messut tulivat itselleni hyvään saumaan. Melkeinpä puoli vuotta on tullut vietettyä tässä vauvakuplassa ja pari viime viikkoa on ollut rankkaa valvomisen takia. Oli kiva päästä viettämään aikaa ystävän kanssa, mutta oli myös erittäin tarpeen keskittyä välillä myös itseeni. Vaikkakin ensijärkytyksenä tulikin, ettei ständeiltä löytynyt juurikaan mitään lapsille. Haha!

Tapahtumaan sisältyi myös Kosmetologipäivät, joten kosmetiikkaständejä tuntui olevan paljon. En ole yhtään purkkinainen. Olen todella huono meikin ja kosmetiikan kanssa, joten näitä tuli nytkin tutkittua vähän huonommin. Olisin halunnut sellaiseen meikkikouluun, mutta hoksasin sen liian myöhään ja loppupäivä oli jo varattu. Mielenkiintoisimpia itselleni olivat erilaiset hyvinvointiin liittyvät kuten superfoodit ja urheilutarvikkeet sekä Weecosin ständi.

Kyllä tämä mamma näyttää ja tuntuu aika elähtäneeltä. Tukkaakin on leikattu edellisen kerran viime vuoden heinäkuussa. Ehkäpä tässä rakkaiden lasten hoitamisen ohessa voisi rakastaa myös itseäänkin vähän enemmän. 

(...ja hankkia vaikka tuollaisen pyllyn kun tuolla bodypainting-mallilla!)






featured

Veljekset kuin tiikerit

lokakuuta 10, 2015

Piti ottaa sovituskuvia tilaamistani ihanista Bengalintiikereistä. Tulikin monta vielä ihanaa kuvaa veljeksistä. Veljeksistä, joilla on nyt jo ihan omat jutut. Isoveli saa aina parhaimmat naurut...tai sanoisinko ainoat naurut. Muut saa tyytyä vain hymyihin. Aina hehkutan näitä kahta. On niin ihanaa, että saavat kasvaa yhdessä. 

Tykkään pukea poikia joskus samanlaisesti. Vaikka kuulemma näkee otsallakin heidän olevan veljeksiä. Olen nyt lopullisesti hurahtanut Mini Rodiniin mm. siksi, että mallistosta löytyy aina samaa kuosia pienille ja isoille. Tilasin Jeriikasta näiden tikrujen lisäksi myös Mini Rodinin lämpöpussin vaunuihin. Tuo mintun värinen kuosi tuli tänä syksynä kuin tilauksesta. Minttu on yksi lempiväreistäni ja se piristää mustia vaunuja kivasti. Otan sen käyttöön kun vaihdan vaunukopan istuinosaan. Vaunukopassa pärjää hyvin äp:n pussillakin.

Puetaanko teillä lapsia samanlaisesti?









- - - - -

Jeriika tarjoaa alekoodit normaalihintaisiin tuotteisiin. Saat 10€ alennusta yli 50€ ostoksista alekoodilla koodi10 ja 20€ alennuksen yli 100€ tilauksesta alekoodilla koodi20. (Koodi on voimassa 16.10.2015 saakka.)

Yhteistyössä Jeriika

featured

Resepti vauvan välikausipukemiseen

lokakuuta 08, 2015

Heti pakkasaamujen ilmaannuttua kuvioihin, alkoi se pähkäily, että mitä vauvalle pitäisikään pukea ulos vaunuihin. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt tarvitsee tehdä jotain hankintoja. (Ihan vain akuutin tarpeen nimissä.) Sitten muistin, että tarvikkeet taitavat löytyä kotoa kaapeista. (Vauva olikin näppärästi otettu jo valmiiksi esille.) 

Vauvan pukeminen pikkupakkasille hoituu kuitenkin aika perusaineksilla. Tarvitaan vain 1, 2, 3...no, 4 kerrosta vaatetta tai vaatteiden kaltaisia ainesosia. Ja miten meillä sitten pukeudutaan. Minäpä kerron.

Vaihe 1: 
Pohjaksi käy hyvin yksi viittä vaille valmis ja väsykiukkuinen vauva. (Sisävaatteissa.)




Vaihe 2: 
Pue päälle villahaalari. (Äitiyspakkauksen villahaalari on ihan paras!)


Vaihe 3: 
Lisää hyppysellinen haluamiasi asusteita. (Esim. villasukat, tumput ja kypärämyssy + villamyssy jos tarpeen.)



Vaihe 4: 
Päällystä kuorikerroksella. (Tässä käytin Popin Windfleece-haalaria. Toimii myös 2. kerroksena oikean kuorihaalarin alla.)



Vaihe 5: 
Viimeistele kokonaisuus vaikkapa äitiyspakkauksen makuupussilla. (Saatavilla useita kuosivaihtoehtoja joka makuun.)



Vaihe 6: 
Tarjoillaan ulos jo valmiiksi nukkuvana. (Tällä kertaa kävi näinkin helposti.)


Vaihe 7: Annetaan nukkua mieluiten kaksi tuntia - tai enemmän.


P.s. Joskus saattaa tarvita x määrän vaunujen heilutusta tai pienen kävelylenkin. Myös nukkumisaika on hyvin vauvakohtaista, mutta kokeilemalla se selviää. 

vauva

5 kk + ensimmäiset maistiaiset

lokakuuta 03, 2015

Meidän Ropponen on 5 kuukautta vanha pallero. Enkä kestä miten suloinen voi pieni ihminen olla. Enkä varsinkaan sitä, miten siitä voi yllättyä joka ikinen aamu kun toinen katsoo suurilla silmillään ja hymyilee. Se menee suoraan sydämeen. 

Tällä viikolla keitettiin ensimmäiset bataattisoseet ja ei ollut mikään jymymenestys. Vielä. Kielirefleksi purskauttaa soseen ulos. Ajatuksena on myös (ehkä) aloittaa sormiruokailut kunhan hieman vielä poitsu kasvaa. Täytyy kuitenkin tutustua aiheeseen vielä lisää. Aloitamme kiinteiden maistelua nyt kun yöt ovat suoraan sanottuna muuttuneet aika helvetillisiksi. Jos on pienikin tsäänssi, että tällä olisi vaikutusta pidemmällä aikavälillä, niin kokeilen.

Nyt mennään tällä yhdellä maulla tämä viikko, ja annoskokokin on yhden pienen jääpalan verran. Pitää miettiä ensi viikolle uusia makuelämyksiä. Hauska seurata miten nopeasti tämä etenee. Ei taas muista tätäkään vaihetta kunnolla E:n vauva-ajasta. Sain myös Pipsan keittokirjan pienille ihmisille. En malta odottaa, että pääsemme kokeilemaan sen ohjeita. 





Mites maistelut sujuu ruudun sillä puolen?

ajatuksia

Poikien äiti

lokakuuta 02, 2015

Raskauden koko ensimmäisen puoliskon olin aika varma, että odotan tyttöä. Perustuen vain täysin erilaiseen raskauden kulkuun. Se oli se kuuluisa "olo". Kun näin ultrassa kuopuksen sivuprofiilin arvasin jo siinä kohtaa, että hän on poika. Näytti aivan samalta kuin esikoinen vauvana. (Hauska vertailukuva löytyy muuten Instagramista.) Kuitenkin kun kätilö kertoi tutkimuksen lopuksi, että "aika selvä poikahan tämä", nielin kyyneleen. Olisi nyt jättänyt edes mahdollisuuden.

Tämä on vaikea aihe kirjoittaa. Väärinymmärryksen ja lukijan loukkaamisen riski on suuri. Siksi haluan heti painottaa, että meidän ensimmäinen ultra oli vähän sekava ja lääkärin lausunto jätti pienen epävarmuuden, odotin toista ultraa kuin kuuta nousevaa, koska halusin tietää, että vauvalla on kaikki hyvin. En uskaltanut täällä blogissakaan paljastaa raskautta ennen sitä. Kun kätilö sitten kertoi, ettei löydä mitään poikkeavaa ja kaikki on hyvin - olimme luonnollisesti erittäin helpottuneita ja onnellisia.


Ropponen on terve, ihana ja rakas poika. En katso häntä ajatellen, että olisitpa tyttö. Vaikka sen toisen ultran jälkeen sitäkin pelkäsin. Mutta aihe nousee mieleeni oudoissakin tilanteissa. Kiinnitän kaupungilla huomiota perheisiin, joissa on kaksi poikaa ja tyttö. Bongaan heitä jopa instagramista. (Haha, en siis etsi vaan huomioin.) Loukkaannuin kun kuopuksen syntymän jälkeen saimme suoraan kommenttia, että kai me se tyttökin vielä tehdään. Enkä edes pelkästään siksi, että tyttöjä (tai poikia - ylipäänsä lapsia) ei vain tehdä, vaan tuli myös surku vauvan puolesta, ihan kuin hän ei kelpaisi.

Lastenvaatteiden mallistojen julkaisujen aikoihin aihe nousee aina mieleen. Tyttöjen vaatteet näyttävät silmiini aina niin ihanilta ja tuntuu, että myös valikoimaa on enemmän. Miten pinnallista! Mutta onko yhtään vähemmän pinnallista haluta perheeseen myös oman sukupuolen edustaja. Tai mitä jos tyttö olisikin ihan erilainen tyttö kuin olin ajatellut. Olen päättänyt, että kolmatta lasta meille ei suunnitella ainakaan ennen kuin olisin täysin varma, että haluan kolmannen lapsen, välittämättä olisiko tulokas tyttö vai poika. Jos tulee ollenkaan.



Kuten sanoin, aihe pompahtaa mieleeni oudoissakin yhteyksissä. Eilen katsoin Yökylässä Maria Veitola -ohjelman. Hän oli Jutta Gustafsbergin luona. Vaikka Jutan Max-poikaa näytettiin ohjelmassa vähän, minulle välittyi fiilis, että poika on kasvatettu hyvin. Tästä taas tuli mieleen, että toivottavasti osaan kasvattaa meidän pojat yhtä hienoiksi miehen aluiksi. Ja olisi  mahtavaa jos meillä olisi kolme tuollaista komistusta.

Mietin monesti miksi haaveilen tytöstä? Siksikö, että haaveilen muutenkin usein asioista, joita minulla tai meillä ei ole? Siksikö kun lapsena nukkeleikeissä minulla oli vain tyttölapsia? Siksikö, että perheessä pitäisi olla molemmat sukupuolet edustettuna? Vai jotta voisin ostaa tai tehdä hänelle ihania mekkoja? Jotta voisin neuloa hänelle vaaleanpunaiset villasukat? Siksikö, että voisin sanoa "me tytöt"? Siksikö, että näkisin minkä näköinen meidän tyttö olisi? Siksikö, ettei mammanpoika kuulosta ollenkaan niin suloiselta kuin isintyttö? Siksikö, että jonain päivänä hän voisi vaikka keskellä yötä herättää minut lohduttamaan, kun teini-iän murheet painavat? Jotta tyttö voisi jonain päivänä kysellä minun raskauksistani ja verrata omaansa? Miksi edes ajattelen tätä näin pitkälle?


Poikien kohdalla mietin, että olenko minä sitten ärsyttävä anoppi. Tai kiroaako joku tuleva miniäni joskus kun poika totetaa, että "On tää makaronilaatikko ihan jees, mut mutsi tekee parempaa". Paitsi, jos mun pojat ovatkin niin hyvin kasvatettuja, että tekevätkin sen laatikon itse. Tätä on vaikea saada sanoiksi, se ajatus vain kumpuaa jostain.

Olemme monesti ystäväni kanssa kyselleet muilta ja tulleet siihen tulokseen, että useimmilla meistä on jokin sisäänrakennettu tarve saada oman sukupuolen edustaja. Selvässä enemmistössä ovat poikien äidit, jotka haaveilevat tai ovat haaveilleet siitä yhdestä tytöstä. Onkohan tämä kaikesta tasa-arvosta huolimatta vielä niin miesten maailma vai onko se sitten tämä minun Spice Girl -sukupolvi, joka haluaa levittää sitä girlpoweria.

Olen tässä pohtiessa tullut siihen tulokseen, että se on vain se pinnallinen ajatus. Ei minulla olisi tyttölapselle mitään odotuksia. Joko hän olisi hempeä rinsessa ja rymyroope. Tai jotain siltä väliltä. Eihän meillä ole mitään odotuksia meidän pojillekaan. Esikoisellekin on tarjottu harrastuksia laidasta laitaan. Jalkapallosta ei innostunut, mutta vein tanssitunnille ja siitä tykkää nyt kovasti. Tämä sisäinen tarve ei siis johdu siitä, että kaipaisin yhteisiä manikyyrihetkiä tyttölapsen kanssa. Itse olin aika poikamainen lapsena. Ehkä vieläkin. Eikä äiti maanitellut minua pitämään mekkoa. Ehkä vähän harmitti, että halusin mennä joka paikkaan verkkareissa, enkä voinut sietää farkkuja.


Tärkeintä on vanhempien ja lasten kemiat. Ei sukupuolijaot. Toivon, että osaamme kasvattaa lapsemme niin, että suhteemme säilyisi läheisenä aina. Myös pojat saavat tulla herättämään minut keskellä yötä! Toivon, että voisin opettaa pojille myös tätä naiseuden maailmaa. Toivon kasvattavani rohkeita poikia. Niin rohkeita, että osaavat kertoa ja näyttää myös herkemmän puolensa. Se kolmas pyörii välillä mielessä, mutta lopulta jään aina miettimään, että voisiko meillä muka olla niin hyvä tuuri, että saisimme vielä kolmannen terveen lapsen.

Nytkin on jo niin paljon saatu.

P.s. Ei tarvitse tarkkailla vatsanseutua. Se on vain suklaata. Haha!

featured

Aikamatka kylpylään

lokakuuta 01, 2015

Kävimme viime viikonloppuna pienellä minilomalla Ikaalisten kylpylässä. Bongasin netistä hyvän tarjouksen ja tartuimme siihen heti. Pidin samalla vuorokauden mittaisen some-loman. (Kröhöm, mutta tällä viikolla olen kirinnyt sen triplana takaisin kun innostuin ihan Snapchatista. Löytyypi vanhalla tutulla nimimerkillä: @sonja_aaltoja.) 

Kylpylöinti meni kivasti. Meidän huone oli vanhassa kylpylä-hotellissa, joka ei luonnollisesti ole ollenkaan niin hohdokas kuin päärakennuksen uudempi hotelli, mutta ajoi asiansa tässä pienessä irtiotossa. Huoneessa vietimme vain kuitenkin sen perjantai-illan telkkaria katsoen ja sängyillä herkutellen, ja voimia toiseen kylpyläpäivään keräten. Tuo vanha puoli oli itseasiassa ihan hauska aikamatka. En tutustunut kylpylän historiaan paremmin, mutta voisin hyvin kuvitella, että on ollut suosittu menomesta menneinä vuosikymmeninä. Ja sitä Ikaalinen taitaa olla edelleen.

Kylpylä itsessäänhän on lapsiperheiden suosiossa. Mekin annamme pisteet siitä, että allasosastolla on huomioita pienet lapset jopa kahdella lastenaltaalla, joista toinen on todella iso ja sen pohja on muovimatolla hieman pehmustettu. Ropponen oli nyt uimassa ensimmäistä kertaa. Kaikuva tila taisi hieman pelottaa, mutta suurta itkua ei tullut kuitenkaan. Ja esikoinen oppi hienosti sukeltamaan, hypäten veteen hauskalla "naamaplätsi"-tyylillä.

Ikaalisten kylpylässä oli rauhallinen meininki ja aamupala oli aivan mahtava. Voisimme hyvin mennä uudelleenkin!













INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset