bloggaaminen

Lumoavat pikkujoulut

marraskuuta 30, 2015

Olen tainnut tehdä tänä syksynä pikavisiittejä Helsinkiin enemmän kuin koko viime vuosiin yhteensä. Lauantaina juhlistimme Lumoblogien pikkujoulua. Iltapäivällä riitti ohjelmaa niin huisin paljon, että varsinainen tutustuminen muihin bloggaajiin jäi vähälle huomiolle, mutta oli silti mukava tavata ihmisiä, joita "tuntee" jo blogien ja facebookin välityksellä.

Pikkujouluissa kokoontui myös vauvatiimi. Kameran muistikortille taisi tallentua jonkinlainen vauvayliannostus, koska koneeni hävitti kuvat ennen kuin ehdin saada edes ne muutamat onnistuneet tänne näytille. Joten nyt voin todellakin sanoa, että onneksi on ihanat kanssabloggaajat, joilta voi hädässä lainata kuvia. 

Mitäpä tästä muuta höpisen kun se ei varmaan kauheasti siellä puolen ruutua kiinnostele. Syötiin, juteltiin, inspiroiduttiin, kuvattiin ja vauvailtiin. Vähäunisena ei ole ollut motivaatiota bloggailuun, mutta lauantaina tuli tankattua roimasti uutta intoa. Kiitos järjestäjille! Me jo uhkailimme paluumatkalla, että järkkäämmme puolestamme täällä Turkkuses jotain seuraavaksi.













Ja näistä kuvista iso iso kiitos Hiekkaleikkejä Jennille, Hulivilini Maarialle ja Kuvastimen Hannalle! <3 

arkijuttuja

Projekti yläkerta

marraskuuta 29, 2015

En ole kunnon kotikierrosta blogissa vielä tehnyt kun tuntuu, että kaikki nurkat ovat liian kesken. Sisustuksellisesti siis. Alakertahan on kuitenkin valmistunut edellisten asukkaiden (ja rakentajien) toimesta jo pari vuotta sitten. Keittiöön kuitenkin haaveilin pientä faceliftiä vielä tälle syksylle, mutta se on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin. Koko komeus tuntuu olevan kaaoksen vallassa vaikka olen yrittänyt karsia tavaramäärän ihan minimiin. Tämä reilu 80 neliötä vaan on meidän nelihenkiselle perheelle aika niukka. 

Tähän saadaan toivottavasti pian muutos.


Tai pian ja pian. Toivottavasti viimeistään kevään korvilla pääsemme suorittamaan uuden muuton kun yläkerta vihdoin valmistuu. Isoveikka saa sieltä itselleen uuden isomman huoneen ja hänen olisi tarkoitus nukkua yksin - eri kerroksessa. A p u a . No ei mietitä sitä vielä! Mun sormet silti syyhyää jo huoneiden suunnittelusta, mutta koko kerroksesta taitaa tulla kuitenkin jonkinlainen man cave...tai ennemminkin attic.

Viikonloput ovat siis aika täynnä ohjelmaa. Ihan kuin ei olisi ilman tätäkin raksaprojektia, mutta jo tämän kokemuksen perusteella olen niin älyttömän iloinen ettemme päätyneet rakentamaan taloa. (Ei sillä etteikö sekin vielä olisi haaveissa. Sitten joskus.) Hatun nosto siis teille kaikille hulluille talonrakentajille!

Lastenhoidon ja ruokahuollon lisäksi tasoitin tätä perinteitä kunnioittavaa työnjakoa ajamalla lainapakun takaisin. Perheen ainoa kuorma-autokortillinen kun olen. Mummi tuli illalla hetkeksi lapsenvahdiksi ja me kävimme tuon romanttisen rekkapenailun päätteeksi miehen kanssa vielä syömässä rahtaripitsat. Prosciutto-kinkulla ja rucolalla. Haha!

P.s Olohuoneen esittely löytyy tästä.

ajatuksia

Et näytä yhtään väsyneeltä

marraskuuta 20, 2015

*Yhteistyöpostaus

Aiemmin jo mainitsinkin, että otin ripsenpidennykset Marilta, Kynsistudio Helmessä. Tämä oli suorastaan täydellinen hetki. Nyt jos koskaan on todella piristävää kun heti aamusta peilistä tuijottaa takaisin fressit kasvot. Tiistaina kirjoitin tällä hetkellä painavasta väsymyksestä. Tilanne voisi toki olla vielä huonompi, esimerkiksi esikoisen vauva-aika on muistoissani aika sumuinen. Päivät ovat kuitenkin mukavia ja menevät nopeasti. Mutta ylimääräistä energiaa itsestä huolehtimiseen ei juurikaan silti ole. 

Olen laiska meikkaamaan ja yleensä ulos - kauppaan tai kerhoon - lähtiessä muistan vasta autossa, että oho hups enpäs katsonut peiliin kertaakaan ennen lähtöä. Tilanne on edelleen muuten sama, mutta sillä erotuksella, ettei tarvitsekaan kaivaa aurinkolaseja päähän marraskuun harmaudessa vaan tiedän tarkistamattakin, että ainakin ripset on hyvin.

Pelkäsin, että ripsienpidennys ei sovi minulle. Onneksi mukana oli Jenni, joka oli myös ensimmäistä kertaa asialla ja vähintään yhtä jännittynyt tulevista ripsistä. Luotin Marin ammattitaitoon täysin ja tiesin hänen laittavan meille kauniit - ja juuri meille sopivat ripset. Ripsien laitto oli miellyttävää ja rentouttavaa. Mutta lopputuloksen katsominen peilistä jännitti silti. Taisimmekin molemmat vuorollamme hihkua ääneen kun näimme lopputuloksen. 

Yllätyin iloisesti, että ripset pysyivät ensimmäiset kolme viikkoa todella hyvin. Neljäskin viikko olisi mennyt vielä hyvin. Oli myös kiva huomata, että ripsien kanssa elo on sujunut varsin mukavasti. Suihkun jälkeen tekisi mieli kuivata silmät ja joskus aamuisin tekisi mieli hieroa silmiä. Siihen nähden, että tällä hetkellä unohtaisin varmaan päänikin ellei se olisi hartioissa kiinni, olen muistanut nämä kiellot hyvin. Olen käynyt jopa saunassa viikottain, vaikka se kuuluukin vältettävien listalle.



Pidin ripsienpidennystä aiemmin todella turhamaisena juttuna. Vielä ensimmäisiin kehuihin vastailin hieman nolona, että pitihän näitä nyt kokeilla. Oikeasti olin jo pitkään katsonut ja kadehtinut kun monella tuntui olevan kauniisti kaartuvat ja pitkät ripset. Jos jokin asia tuo niin paljon iloa kuin nämä ovat tuoneet minulle, niin ei se silloin minusta enää ole niin turhamaista. Vauva heräilee öisin sen seitsemän kertaa ja joskus aamuisin tuntuu kuin olisi katujyrän alle jäänyt. Nukkumisasiaa kysytään vauvojen äideiltä usein ensimmäisenä ja nyt olen saanut vastaukseksi hieman yllättyneen "Sä et yhtään näytä siltä!"

"Oi, kiitos!"

Tämä väsynyt äiti ainakin suosittelee. 



Alekoodilla LUMO20 saat Kynsistudio Helmessä 20 euron alennuksen ripsienpidennyksistä. Koodi on voimassa 15.12.2015 asti. (Nettiajanvarauksessa koodi laitetaan lisätietoja-kenttään, mutta muista mainita koodista myös varatessasi aikaa puhelimitse.)

Pssst. Jennin blogissa myös toinen alekoodi Helmeen, voimassa vielä tämän kuun loppuun.

ajatuksia

Newsflash! Äiti on väsynyt

marraskuuta 17, 2015

Pari viikkoa sitten olin aikeissa kirjoittaa siitä, miten helpolta tämä vauva-aika tuntuu. Tyyppi on tosi lunki, ei turhia kitise ja viihtyy hyvin itsekseen. Ja vaikka väsymys painoi ja lyhyet unipätkät rasittivat arkea, niin se tuntui kuitenkin - no, normaalilta vauva-arjelta. Mutta nyt. Pari viikkoa olemme vaeltaneet öisin koko perhe huoneesta toiseen. Vauva ei nuku omassa sängyssä ollenkaan vaan nukkuisi vain minun vieressäni. Isoveli on myös alkanut heräillä öisin ja tulee meidän sänkyyn. Mies koittaa löytää sopen, jossa saisi levättyä seuraavaa työpäivää varten.


Syitä levottomuuteen on varmasti paljon. Eroahdistus, kiinteän ruoan huono menekki, puutteellinen päivärytmi, imetys ja äidin olematon selkäranka. Öisin on vain helpompi tarjota tissiä ja nukkua itse sen sijaan, että nousisi ylös ja yrittäisi nukuttaa omaan sänkyyn tutin avulla. Päivisin yritän saada selkeää ruokarytmiä, maistui ruoka tai ei. Toisaalta en haluaisi tuputtaa liiaksi, mutta syöminen pitäisi silti saada siirrettyä tehokkaammin päiväsaikaan tapahtuvaksi. Periaatteet on tehty rikottaviksi ja nyt uppoaa hieman paremmin kaupan valmisruoat kuin äidin tekemät. Sitten kun tämä sujuu yritän lisätä itsetehtyjen ruoan määrää pikkuhiljaa. 

Tämän takia en ollut ollenkaan innoissani tästä kiinteiden aloituksesta. Tämä vaihe kun on aika raskas muutenkin. Liikkumisen opettelu tulee uniin. Mahdollisesti myös hampaat tekevät kiusaa. Vauva on myös herkkä vierastamaan ja päivän hälinät heijastuvat helposti uniin.

Terveyskirjaston mukaan 24 tunnin valvominen vastaa noin yhden promillen humalatilaa. 17 tunnin valvomisen jälkeen suoritustaso vastaa tilannetta, jolloin veressä on 0,5 promillea alkoholia. Vähennettäessä tavanomaisesta yöunen pituudesta viikossa kaksi tuntia yössä vastaa ajokyky 0,9 promillen humalaa.

Edellisestä humalatilasta on aikaa reilusti yli vuosi, mutta muistelin humalan olleen vähän hauskempi. Itsestä tuntuu nyt lähinnä koomapotilaalta. Muisti pätkii (normaalia enemmän), ajatus katkeilee, änkytän ja olen kaikin puolin ihan tööt. Rakastan kaikenlaista äksöniä. Pidän siitä kun saan asioita aikaan ja stressaannun kun en saa. Päivään löytyisi kyllä pieniä lepohetkiäkin, mutta rentouttavampaa olisi kun saisin lyhennettyä tehtävälistaani. Sitä listaa, jonka olen itse itselleni laatinut. Huoh.

Historiallisia aikoja. Unohdin eilen syödä. Ei vain ollut näläntunnetta. Kauppaan lähtiessä olin aikeissa ottaa rattaiden rungon mukaan, jotta saisin turvakaukalon siihen. Eteisessä nostin ratasistuimen rungon viereen ja lähdin kauppaan. Ilman sitä runkoa. Unohdin sen sekunnin sadasosassa. Onneksi muistin kaupasta ottaa lähtiessä ostokset - ja lapsen! (Toinen oli sillä hetkellä kerhossa turvassa.)

P.s. Vielä ei mennä kovin syvissä vesissä ja täysin väsymyksen sumussa, mutta kroppa jo oireilee. Ja onneksi apua on saatavilla lähellä jos tuntuu ettei jaksa.

Väsyttääks sua? 

lastentarvikkeet

Tulin, näin, tartuin

marraskuuta 10, 2015

Vauva kasvaa ja kehittyy niin salakavalasti. Yhtäkkiä meillä olikin täällä jo puolivuotias. Sitten kului pari päivää lisää ja hän alkoikin ryömiä. Monesti haluaisi päästä noiden lasten pään sisään, erityisesti näiden pienten vauvojen. Luulisi, että heille kelpaisi mikä tahansa lelu, mutta niitä lempparileluja vain syntyy. Mikä se milloinkin on, sitä ei voi tietää.

Tuntui, että se oli tosi pitkään sellaista, että lelu annetaan käteen, kunnes huomaa, että vauvalta onnistuu jo tutinkin laittaminen suuhun. Ainakin 95 prosenttisesti. Leluina toimii pääasiassa isoveljen vanhat, mutta pari uuttakin on kuitenkin lahjojen muodossa saatu. Ja niitä selkeitä lempparileluja löytyy useampi kappale. Osa miellyttää varmaan tuttuuden takia, on tarjottu usein ja osasta on selkeästi helppo ja kiva pitää kiinni - ja viedä suuhun.



Tämä epäilyttävän muotoinen ampiainen (pisteenä iin päälle vielä alla roikkuvat nyytit, haha!) on yhdestä Isoveikan vanhasta lelukaaresta. Kaaren heitin muutossa roskiin, mutta säästin lelut meidän toista lelukaarta varten. (Sen lelut on ärsyttäviä kilikelloleluja, jotka tuntuvat kilisevän lähes itsekseenkin.) Ilmeisesti kun tuijottaa pari kuukautta tuollaista roikkumassa silmien yläpuolella, niin se alkaa kiinnostaa. Siivet rapisevat ja koko komeus maistuu kuolalta ja puklulta. 



Fischer Pricen lelut ovat meidän aikamme kiro...eikun pelastus. Kaikki vauvat pitävät niistä. Aikuiset eivät, mutta ketä se sitten taas kiinnostaa. Ne ovat (usein) värikkäitä ja äänekkäitä ja mikä parasta, ne ärsyttävät vanhempia eli niiden on pakko olla pop. Kaikki tietävät sen ärsyttävän laulavan koiran. Ja ilmeisesti saan olla iloinen, että meillä on se vanhempi versio. Uudella on vielä huonommat läpät.

Nämä oudot muoviläpyskät kiinnostavat. Äiti ei oikein tiedä, että miten sillä leikitään tai mitä osaa siitä pitäisi tarjota, mutta pääasia, että leikkijällä itsellään on hauskaa. Läpysköissä on silikonipäät, joissa on nyppyjä, jotka helpottavat ikenien kutinaa. Nuo purulelut taitaa saada irti tuosta rinkulastakin, mutta luulen, että tämä kiinnostaa ja kehittää enemmän tällä tavalla kun on vaikeampi hahmottaa mistä ottaa kiinni.



Masterkidzin kirahvi* on uusi tuttavuus. Puisia leluja meillä kyllä on esikoisen jäljiltä paljonkin ja molemmat pojat ovat pitäneet niistä. Mutta niistä muista lähtee ikävästi maalit kun niitä raastaa ja kalvaa. Tämä taas on suunniteltu juuri järsimistä varten, mutta puu on kuitenkin niin kovaa, ettei siitä lähde kuitenkaan mitään irti. Luin, että se on valmistettu sertifioidusta ja taatusti turvallisesta materiaalista, eurooppalaisesta puusta.


Brio on vauvalelujen Rolls-Royce...eikun koko kansan volkkari. Isoveljen vanhoja Brio-leluja löytyy iso kasa ja yksi uusikin joukossa on. Tuo vauvalahjaksi saatu vasara on ollut ihan hitti. Minustakin se näyttää kivalta ja tuntuu lapsen käteen sopivilta. Mutta kuten yllä totesin niin huono puoli on se, että molemmat pojat ovat järsineet Brion leluista maalit irti. Joten äidiltä pieni miinus tästä ominaisuudesta.


Hymyhelistin on oikea klassikko. Nyt en äkkiseltään muista, että jäikö hymyhelistin pois äitiyspakkauksesta juuri ennen esikoisen syntymää vai jo muutamaa vuotta aiemmin. Joka tapauksessa helistin oli saatava, koska sehän on kaiken helistimiyden inkarnaatio. Ja selvästi myös ylitse muiden molemmilla pojilla. Hymy on kivannäköinen ja siitä on helppo ottaa kiinni. Ja tekee mitä ilmeisemmin gutaa ikenille! Hymy takaisin pakkaukseen, hymy takaisin pakkaukseen, hymy takaisin...

Millaisia lempparileluja teidän vauvoilla on? Löytyykö kenties samoja? (Ja jos jollain on tuo nyyttiamppari niin lennän persiilleeni.)


Kirahvi saatu *


isyys

Meiän isi

marraskuuta 08, 2015

1. Millainen isi on?
Kiva. Niin kiva, että saa paljon sydämiä.

2. Kuinka vanha isi on?
Emmää tiiä. 14, onko se 14?

3. Mitä isi tekee töissä?
Remontoi puita ja sahaa ja on johtaja. Ja sanoo kaikille moikka.

4. Mitä isi harrastaa?
Kiipeilyä ja käy salilla.

5. Mitä isi usein sanoo sinulle?
Jotain et siivoa tai et älä kääntele Robbee.

6. Jos isi olisi sarjakuvahahmo, niin mikä hän olisi?
Ninja.

7. Mitä teette yhdessä isin kanssa?
Skeitataan ja pelataan pleikkarilla skeittipeliä.

8. Mikä on isi lempipuuhaa?
Siivoominen. Ja se, ettet sä (äiti) ole puhelimella.

9. Mistä isi tulee iloiseksi?
Piirtää sille sydämiä.

10. Miten isi saa sinut nauramaan?
Jos isi leikkii mun kaa.

11. Mikä on isin lempipaikka?
Vessa.

12. Mistä tiedät, että isi rakastaa sinua?
Siitä, että siivoan huoneen.

13. Mitä samaa sinussa ja isissä on?
Tyylitajuu.

- Eevert, 5v.

Isinpäivä 2015

featured

Talven toppaa

marraskuuta 05, 2015

Rakkautta ensisilmäyksellä. Näin tämän takin Popin liikkeessä jo alkusyksystä kun topat tulivat myyntiin ja olin itsekin sillä hetkellä myyty. Meillä on vielä viime vuotinen Ebben toppahaalarikin, mutta takki ja housut ovat paljon käytännöllisempiä vaikkapa kauppamatkoilla. Pojan koko vuoden ainoana takki na on ollut Popin oranssi softshell, joten tällainen hillitymmän värinen takki on erittäin tervetullut lisä repertuaariin.

Nappasin kuvat nopeasti ennen kerhoon lähtöä kun tänään oli sen verran viileää, että toppatakki ei ollut yhtään liioiteltua. Toppahousut eivät siksi päässeet kuviin, mutta varmaan ihan helppo kuvitella miltä mustat toppahousut näyttävät! Miehellä on myös talveksi vähän samanlainen parka. Ovat aika symppiksen näköisiä samantyylisissä takeissaan. 

Minullekin yksi tällainen! (Takki siis, tuo poikahan onkin jo mun. Ehe ehe!)





hyvinvointi

Helmi kaupungin sydämessä (sis. arvonta)

marraskuuta 01, 2015

*Yhteistyöpostaus, sis. arvonta

Nimittäin Kynsistudio Helmi! Ja minut tarkemmin tuntevat varmaan ihmettelevät nyt, että mitäs se Sonja kynsistudiota mainostaa kun eihän sillä ole kynsiäkään. (Kyllä, olen ällöttävä kynsien pureskelija.) Mutta eipäs nyt hoppuilla siellä!

Kynsistudio Helmessä palvelee diplomi-kynsimuotoilija ja yrittäjä Mari Rokka. Minua on aika harvoin nähty kävelevän kauneushoitolan ovista sisään ja maanantaina kun astelin Helmeen, jännitti ihan hulluna. Toisaalta olin myös todella innoissani. Pitkästä aikaa jotain minulle itselleni. Kynsille ei nyt tällä kertaa tehty mitään, mutta ripsille kyllä. (Tästä lisää sitten myöhemmin.)



Tutustuin Mariin yhteisen ystävämme Jennin kautta. Mitä kauneudenhoitoon tulee, olemme molemmat Jennin kanssa aika laiskoja. Molemmilla on kuitenkin ollut salaisena haaveena jo pidempään kokeilla ripsienpidennyksiä ja nyt saimme siihen loistavan mahdollisuuden Marin osaavissa käsissä. Kynsistudio Helmen palveluihin kuuluvat erilaiset kynsi- ja käsihoidot sekä ripsienpidennykset.

Käynnin aikana sain paljon uutta tietoa, erityisesti ripsienpidennyksiä koskien, mutta myös kynsihoidoista. Kynsistudio Helmessä loihditaan paitsi ihania oman luonnonkynnen geelauksia ja geelilakkauksia, myös upeita geelirakennekynsiä. Palveluihin kuuluvat myös manikyyrit, parafiinihoidot, varpaankynsien geelaukset sekä ne mainitsemani ripsienpidennykset. Mari on koulutettu kynsimuotoilija ja alalla kokenut tekijä.




Jos muuten ruudun siltä puolen nyt sattuu löytymään kohtalotovereita (eli kynsien pureskelijoita), niin kokemuksesta voin kertoa, että kynsien geelaus on aivan loistava kikka kynsien kasvattamiseen. Minulla on kerran ollut ja onnistuin kasvattamaan kauniit kynnet, joita ei tarvinnut hävetä ja piilotella, mutta sitten mokasin kun en huoltanut. Mari vahvisti epäilykseni, että kynsistudioon kehtaa kyllä astella vaikka kynnet eivät priimakunnossa olisikaan. Sitä vartenhan hän on, että ne laitetaan kuntoon. Tämä nyt itsellekin muistutuksena taas.

Jännityksestä huolimatta kokemus Helmessä oli - no, aivan helmi! Marin ammattitaitoisissa käsissä oli helppoa ja rentouttavaa olla. Monelle silmien alue voi olla kovin herkkä ja tällöin myös ripsien laittajan ammattitaito korostuu. Voin lämpimästi suositella ihanan lempeää Maria. Puolitoista tuntia sujui yllättävän nopeasti ja studiolta asteli ulos virkistäytynyt kotiäiti. 

Valoisa ja kotoisa Helmi sijaitsee Turun keskustassa Yliopistonkadulla. Tarkemmin ottaen Yliopistonkatu 8 D (1. kerros). Parkkipaikkoja löytyi kadunvarrelta hyvin, joten saapuminen on helppoa myös näin omalla autolla kulkiessa vähän kauempaakin.





Pikkujouluaika kolkuttele jo ovella. Tämä onkin mitä loistavin hetki ottaa hieman aikaa itselleen, aittaa kynnet ja kädet tai ripset juhlakuntoon! Kynsistudio Helmi tarjoaa blogin lukijoille pikkujoululahjaksi arvonta

Arvontapalkintona on 50 euron arvoinen lahjakortti Helmeen. Lahjakortin voit käyttää mihin tahansa Helmen palveluvalikoimasta. Osallistut arvontaan kommentoimalla tämän postauksen kommenttikenttään 8.11.2015 mennessä. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti (muistathan liittää mukaan sähköpostiosoitteesi). Lahjakortti on voimassa 6kk.

Arvonta käynnistyy än yy tee nyt!

Kynsikuvat: Mari Rokka

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset