Tulin, näin, tartuin

marraskuuta 10, 2015

Vauva kasvaa ja kehittyy niin salakavalasti. Yhtäkkiä meillä olikin täällä jo puolivuotias. Sitten kului pari päivää lisää ja hän alkoikin ryömiä. Monesti haluaisi päästä noiden lasten pään sisään, erityisesti näiden pienten vauvojen. Luulisi, että heille kelpaisi mikä tahansa lelu, mutta niitä lempparileluja vain syntyy. Mikä se milloinkin on, sitä ei voi tietää.

Tuntui, että se oli tosi pitkään sellaista, että lelu annetaan käteen, kunnes huomaa, että vauvalta onnistuu jo tutinkin laittaminen suuhun. Ainakin 95 prosenttisesti. Leluina toimii pääasiassa isoveljen vanhat, mutta pari uuttakin on kuitenkin lahjojen muodossa saatu. Ja niitä selkeitä lempparileluja löytyy useampi kappale. Osa miellyttää varmaan tuttuuden takia, on tarjottu usein ja osasta on selkeästi helppo ja kiva pitää kiinni - ja viedä suuhun.



Tämä epäilyttävän muotoinen ampiainen (pisteenä iin päälle vielä alla roikkuvat nyytit, haha!) on yhdestä Isoveikan vanhasta lelukaaresta. Kaaren heitin muutossa roskiin, mutta säästin lelut meidän toista lelukaarta varten. (Sen lelut on ärsyttäviä kilikelloleluja, jotka tuntuvat kilisevän lähes itsekseenkin.) Ilmeisesti kun tuijottaa pari kuukautta tuollaista roikkumassa silmien yläpuolella, niin se alkaa kiinnostaa. Siivet rapisevat ja koko komeus maistuu kuolalta ja puklulta. 



Fischer Pricen lelut ovat meidän aikamme kiro...eikun pelastus. Kaikki vauvat pitävät niistä. Aikuiset eivät, mutta ketä se sitten taas kiinnostaa. Ne ovat (usein) värikkäitä ja äänekkäitä ja mikä parasta, ne ärsyttävät vanhempia eli niiden on pakko olla pop. Kaikki tietävät sen ärsyttävän laulavan koiran. Ja ilmeisesti saan olla iloinen, että meillä on se vanhempi versio. Uudella on vielä huonommat läpät.

Nämä oudot muoviläpyskät kiinnostavat. Äiti ei oikein tiedä, että miten sillä leikitään tai mitä osaa siitä pitäisi tarjota, mutta pääasia, että leikkijällä itsellään on hauskaa. Läpysköissä on silikonipäät, joissa on nyppyjä, jotka helpottavat ikenien kutinaa. Nuo purulelut taitaa saada irti tuosta rinkulastakin, mutta luulen, että tämä kiinnostaa ja kehittää enemmän tällä tavalla kun on vaikeampi hahmottaa mistä ottaa kiinni.



Masterkidzin kirahvi* on uusi tuttavuus. Puisia leluja meillä kyllä on esikoisen jäljiltä paljonkin ja molemmat pojat ovat pitäneet niistä. Mutta niistä muista lähtee ikävästi maalit kun niitä raastaa ja kalvaa. Tämä taas on suunniteltu juuri järsimistä varten, mutta puu on kuitenkin niin kovaa, ettei siitä lähde kuitenkaan mitään irti. Luin, että se on valmistettu sertifioidusta ja taatusti turvallisesta materiaalista, eurooppalaisesta puusta.


Brio on vauvalelujen Rolls-Royce...eikun koko kansan volkkari. Isoveljen vanhoja Brio-leluja löytyy iso kasa ja yksi uusikin joukossa on. Tuo vauvalahjaksi saatu vasara on ollut ihan hitti. Minustakin se näyttää kivalta ja tuntuu lapsen käteen sopivilta. Mutta kuten yllä totesin niin huono puoli on se, että molemmat pojat ovat järsineet Brion leluista maalit irti. Joten äidiltä pieni miinus tästä ominaisuudesta.


Hymyhelistin on oikea klassikko. Nyt en äkkiseltään muista, että jäikö hymyhelistin pois äitiyspakkauksesta juuri ennen esikoisen syntymää vai jo muutamaa vuotta aiemmin. Joka tapauksessa helistin oli saatava, koska sehän on kaiken helistimiyden inkarnaatio. Ja selvästi myös ylitse muiden molemmilla pojilla. Hymy on kivannäköinen ja siitä on helppo ottaa kiinni. Ja tekee mitä ilmeisemmin gutaa ikenille! Hymy takaisin pakkaukseen, hymy takaisin pakkaukseen, hymy takaisin...

Millaisia lempparileluja teidän vauvoilla on? Löytyykö kenties samoja? (Ja jos jollain on tuo nyyttiamppari niin lennän persiilleeni.)


Kirahvi saatu *


You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Meillä myös hymy-helistin pyörii lemppareina mukana liberon ilmaispaketista saatujen rapisevien ötököitten kans. Tutti kyllä taitaa silti olla se jota puolivuotias eniten jauhaa kipeitä ikeniä vasten milloin mitenkin päin.

    VastaaPoista
  2. Kiva että vasarasta on ollut iloa! :)

    VastaaPoista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset