ajatuksia

9 kuukautta

helmikuuta 11, 2016

Aika tarkkaan vuosi sitten alkoi viimeinen raskauskolmannes. Silloin tuntui ihan utopistiselta miettiä vuotta eteenpäin. Ja nyt tuntuu oudolta ajatukselta, että vielä vuosi sitten emme tienneet ollenkaan, että millainen ilopilleri meitä vielä ihastuttaisi. Viime yö meni valvoessa kun lapset sairastavat taas, eikä vauva ysty nukkumaan kuin sylissä pystyasennossa. Mielessä kävi hirveitä ajatuksia. Olipa aiemmin helppoa! Onneksi se aamu sieltä aina koittaa ja parin kahvikuppisen jälkeen tuntuu, että taas jaksaa yhden päivän. Nyt vauva vihdoin sai unenpäästä kiinni - rattaissa pystyasennossa - ja mä jäin katselemaan näitä viikon takaisia kuvia.

Nyt kun päivittää blogia harvoin, tulee otettua myös ihan liian vähän kuvia. Yhdeksän kuukauden iän kunniaksi otettiin hieman kuvia ja huomasin, että tämähän on samanlainen linssilude kuin isoveljensä pienempänä. (Nykyään tuota toista joutuu vähän kiris...lahjomaan kuviin.) Vauva oppi ryömimään tasan puolivuotiaana ja samalla linjalla jatketaan, vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Parin viikon aikana on tullut uusia taitoja kuin plussapalloja. Kaikenlainen kiipeily ja temppuilu on ihan lempparia. Jos lattialla on jotain, hauskinta on ryömiä sen yli. Vaikka väkisin. 

Vanhempainvapaani päättyi tämän kuun alussa ja jäin miettimään, että olen kohta ollut vuoden pois töistä. Vuoden! Ei tunnu ollenkaan siltä. Vaikka toisaalta olen välillä alkanut ikävöidä töihin, on ihan sydäntäsärkevä ajatus, että tämän palleron hoitoon laittaisi. Vauva-aika on niin kamalan ihanaa aikaa!

Ja juuri kun olin jo julkaisemassa postausta. Isoveli tuli katsomaan ja kuvat nähtyään totesi: "Äääh, miksi R nukkuu, mulla on niiiiiin ikävä!" On se vaan <3!







Boblesin pieni Ankanpoikanen saatu Geffer Groupilta.

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset