Pullaa ja personal trainingia

kesäkuuta 07, 2016

Varmaan aika monessa koulussa kaikui tämän kevään (ja mun lemppari)hitti Ellinooran Leijonakuningas. "Lauletaan kovempaa kun pitäs olla hiljaa, ei paineta leukaa rintaan ennen ku kasvetaan viljaa, nostetaan keskikaljamaljat ilmaan, tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas." Kuvasin vanhempieni kummitytön lakkiaiset ja muistin taas kuinka tärkeä harrastus minulle on. Kamera on ollut lähes koko kevään telakalla. Niin kuin moni muukin asia. Pariin viime kuukauteen ei mahtunut juuri muuta kuin häitä.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin hääpäivä oli ihana ja mielelläni hyppäisin vielä uudelleen siihen hääillan tunnelmaan jos se vain olisi mahdollista. Ajatukset ovat kuitenkin jo siirtyneet niiden suhteen eteenpäin eikä juhlista ollut mitään erityistä toivuttavaa. Paitsi se yksi pieni noro. Tuossa edeltävänä valmistujaisviikonloppuna ajatukset olivat vieläkin kauempana. Omista yo-juhlista on tasan 10 vuotta.

Hetkittäin tuntuu, että näin hoitovapaalla ollessa on tavallaan samassa tilanteessa kuin silloin. Vapaus tehdä lähes mitä vain, mutta toisaalta taas edessä häämöttävät velvollisuudet saavat vakavaksi. Asiat, joista innostun, teen täysillä ja täydellä sydämellä. Tämä blogi jäi muiden asioihin jalkoihin ja olin ihan vähällä lopettaa. Siihen en pysty, mutta olen luvannut itselleni jatkaa tätä niin kuin hyvältä tuntuu. Kategorisoimatta itseäni tai tätä blogia. Kirjoitan itselleni ja kirjoitan teille.

Työhakemustermein olen luonteeltani yritteliäs, innostunut ja oma-aloitteinen - kiinnostunut monista asioista. (Niin on muuten miehenikin ja häissä kaaso ihanasti puheessa tästä mainitsikin, että innostumme usein asioista ja jotkut kestää pidempään...ja jotkut ei niin kovin pitkään.) Saan silti helposti itselleni kerättyä stressin näistä asioista, jotka olen ilolla aloittanut. Pohdin, että mitä tekisin keväällä aloittamani blogin kanssa kun se ei tunnukaan niin omalta, mutta eihän sitä voi kesken lopettaa, mitä ihmisetkin ajattelevat. Mutta sitten ystäväni sanoi minulle, että mitäpä jos tekisit niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei muuten olisi tullut itsellä mieleen. Kreisiä!

Nytpä siis tuntuu siltä, että turha näitä on erillään pitää ja tämän Aaltoja-blogini sisältöön tulee pari aihepiiriä lisää. Jostain syystä olen pitänyt tämän puolen blogin ulkopuolella, mutta sellainen minä olen – pullaa ja personal trainingia. Eiku...

Eikä tietysti sovi unohtaa jo alussa mainitsemaani intohimoa tarinankerrontaan, kuvin ja tekstein. Ilman blogia, ei tullut otettua kuvia. Se johtui varmasti juuri tästä. Kuvaaminen ja kirjoittaminen ovat minulle niitä asioita, joista lopulta aina saan suurimmat kicksit. Ja mitä olisi tarinankerronta ilman kuulijaa? Jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole sitä kuulemassa, kuuluuko siitä ääni?


"En koskaan vastannut tehtävänantoon, mieli samos metsiä, raaputin pulpettia, tutkin kämmenen viivoja, ja ne kertoi ei musta mitään tuu, unelmani täyteen panee joku muu."

Edellisessä postauksessa: Luitko jo hääpäivästämme, josta ei sattumia uupunut?

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Nämä sinun ottamat kuvat on niin kivoja, i like! :-) Ja toi Ellinooran laulu saa aina niin hyvälletuulelle. Kivaa kesää! :-)
    - Satu, http://mylifes-stripes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkäsin itsekin näistä kuvista, olivat onnistuneet. Tuo biisi on sellainen, että varmasti moni voi siihen samaistua. Kivaa kesää sinullekin!

      Poista
  2. Upeita kuvia! Olet todella taitava! :)

    Ja luin postauksen kännykällä hääpäivästänne ja huh mikä päivä! :D Mutta hei lopputulos oli kuitenkin tärkeä ja ikuinen - saitte toisenne! <3 Onnea vielä ja upeita hääkuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Oli kyllä ihan naurettavan paljon kaikkea pientä siinä päivässä, mutta se on asenne taas kun ratkaisee, enemmän menee päivä pilalle niiden murehtimisesta kuin jos antaa mennä vaan. :) Niin saimme, lopulta todellakin. :D

      Poista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset