Kuinka kertoa raskaudesta oikein

Varmaan suurin osa teistä lukijoista on joskus joutunut tilanteeseen, jossa päässyt (tai joutunut) kertomaan raskaudestaan jollekin. Eli siis about kaikille sun lähimmäisille. En usko olevani ainoa, jolle se on jostain syystä tosi vaikeaa.


Omg, ja nyt välikommentti. Minä. En. Ole. Raskaana. Aihe nousi esiin ihan muuta kautta. 


No ni, jatketaan.

Oletteko miettineet miksi monet tekevät isovanhemmille sellaisia lahjalaatikoita ja ylläriviritelmiä, joihin piilottaa ultrakuva ja lymyillä sitten itse jossain muualla kun paketti avataan. Ei se johdu siitä, että haluaisi tehdä siitä ikimuistoisen hetken. Believe me. Se on ikimuistoinen joka tapauksessa. Niin tehdään, koska se on helpompaa.

Jos raskaus on ihan alussa – toim. huom. loppuraskaudessa on se kätevä puoli, kun tapaa jonkun niin ei enää tarvii kertoa, kuva puhuu puolestaan (ja allekirjoittaneella ihan pelkkä naamakuvakin riitti).

Niin siis, kun raskaus on vielä alussa, ei oikeastaan ole tapahtunut hirveästi mitään. Paitse ne vaivat ja se osuus, joka sen raskauden on aiheuttanut. Raskauden paljastamisen toinen kerta oli lähes yhtä jännittävää kuin se ensimmäinenkin. Olimme myös olleet tuolloin jo 12 vuotta yhdessä, mutta silti ainoa asia, jota mietin oli, että no nyt kaikki tietää et meollaanharrastettuseksiä. KAHDESTI.

Raskaudesta kertominen lähipiirille on pakollinen paha ja välttämättömyys. Joku saattaisi vähän loukkaantua jos seuraavan kerran nähtäessä kävelisikin vastaan vauva kainalossa. Tämä on asia, johon on vaikea kesken kahvipöytäkeskustelun löytää hyvää aasinsiltaa. Mutta ei sitä haluaisi ihan vain töksäyttäkään, ettei tulevalla mummolla mene pulla väärään kurkkuun.

Pullasta puheenollen. Silti se töksäyttäminen on aina parempi vaihtoehto kuin ah niin loistavat idiomit raskaana olemiselle. Jos et halua asiasta yhtään enempää vaivaannuttavaa, älä kerro sitä kiertoilmaisuin. Pahimmassa tapauksessa sitä vertauskuvaa ei ymmärretä ja sitten vasta siitä keskustelusta tuleekin hyvin outo.


- Meillä on hedelmä on kypsymässä. 
Ai kiva, mekin istutettiin just kirsikkapuita.
 

-Pulla on uunissa. 
No herranjestas – ja sä oot täällä!

- On vähän essunhelma koholla. 
Jaaha sitä on otettu vaikutteita alastomasta kokista, vink vink.

- Olen siinä tilassa. 
Shiish mäki oon jo ihan humalasha.

- Haikara kävi kylässä. 
Hyvä teille, meillä ne on ne perkeleen varikset vaan riesana.

- Olen pieniin päin. 
Apua sä oot sairas! Soitan poliisit.
 

-Saatiin lotossa 7 oikein. 
VAU, onnea! Oliko monta kimpassa kun panitte numerot?

Että ei muuten yhtään lähde väärille urille se homma.


P.s. En ole muuten ikinä oikein voinut sietää raskauteen tai synnytykseen liittyviä "hauskoja" sanoja ja sanontoja, kuten vaikka "olla tiineenä, hautoa, jakaantua, räjähtää, telakoitua(!) tai poksahtaa". Yäh. Kerro omat inhokkisi!

Kommentit

  1. Ei hitto, mä repesin noissa vertauskuvissa.

    VastaaPoista
  2. Siis mua inhottaa kun synnytystä kutsutaan poksahtamiseksi! "Sitten kun poksahdat..." ja minähän en poksahda, mä SYNNYTÄN!! Sitäpaitsi ne on lehmät, jotka on tiineenä, en minä. Oksettavaa D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ja samoin kaikki muut eläinsanasto liittyen raskauteen ja synnytykseen, toukat ja porsimiset. Ei ei ei! :D

      Poista

Lähetä kommentti