Mitä teit viime kesänä?

Istun pitkästä aikaa hiljaisuudessa...tai no hiljaisuudessa ja hiljaisuudessa. Mies puuhailee pää märkänä yläkertaa - naulaa, nakuttaa, sirkkelöi. Ne ovat kuin musiikkia korvilleni. Paitsi, että se tarkoittaa lähitulevaisuudessa meille lisää asuinneliöitä, lisäksi nyt kun lapsilla on se sellainen vinkumisvaihe, niin tämä on virkistävää vaihtelua korville.

Heti kun elokuu starttasi, alkoi myös hillitön kesänostalgia. Mitä oikein teinkään viime kesänä? (En katsonut kesäuusintoja, paitsi jos "Tiedän mitä teit viime kesänä" olisi tullut olisin saattanut jopa katsoa. Se olisi ollut nostalgiaa se.) Mutta ennen kaikkea jäin pohtimaan mitä PITI tehdä. 


Mut elokuu, hei haloo, se on vielä kesää. Senhän tietää Mambakin.

Elokuussa on sitä jotain. Viljapeltojen tuoksu. Lapsuuden kesät. Koulun alku. Lapsuuden kesät. Mustikkametsä. Laps... No onhan tässä näin aikuisenakin kaikenlaista. Siihen liittyy ainakin kerhojen ja koulujen alku ja... Äh. 

No mut ei kai sille turhaan ole tehty niin paljon biisejäkin. Heti tuli ainakin kolme mieleen. Se Egotripin Elokuu. Sitten se Elokuu missä ollaan saatilla. (Se olikin se yhtye...) Ja tietysti sitten se – eiku se sit taas oli lokakuu ja sekin oli vähän ikävä. No mutta tärkeä kuukausi kuitenkin. Täytyy heinäkuun ja syyskuun välissä olla jotain.

Elokuussa ehtii vielä nauttia kesästä. Meillä on vielä suunnitteilla ainakin yksi kesäretki, esikoisen kaverisynttärit, lisää puusavottaa, grillailua (grillipitsat on ainakin tältä kesältä tekemättä!) ja jos muuten kesäpuuhat loppuu niin ainahan voimme tehdä tuota yläkertaa. Tai siis mies tekee ja minä istun blogin ääressä.


Mistä päästäänkin näppärästi lempiaiheeseeni tässä blogissa. Aina yhtä kiinnostavaa luettavaa bloggaajan omapohdintaa bloggaamisesta. Tunnen surua, etten tunne Aaltoja-blogia enää niin omakseni. Kaipaan kirjoittamista. Bloggaamista. Tätä. Mutta se ei tunnu sopivalta tällä vanhalla kaavalla. Lopettaa en aio. En halua. Mutta se sellainen kokonainen blogivapaus  – kirjoittaa kun siltä tuntuu  – on jotenkin...liian "hei ollaan yhteydessä". 


Se ei ikinä toimi. 

Tartuin taas kerran härkää sarvista. Back to basics. Tätä tajunnanvirtaa osa on saanut lukea jo vuodesta 2010. 


Mutta jos on jotain mitä en tänä kesänä tehnyt, niin se on kyllä selvästi kuvien ottaminen. Omaan käyttöön. Tässä teille siis kesäkuva 2016. 

Nipsun pylly. (Ja muutaman muun.)


Kommentit