Kuopuksen kanssa on rämmitty koko kesä läpi syömisongelmien. Lasten kanssa tulee näitä vaiheita, mutta tämä vaihe on kestänyt jo liian pitkään. Ja pahenee vain. Ei saisi antaa sille liikaa huomioarvoa, lapsi aistii stressin. Mutta näin tämä ei voi jatkua. Kaikenlaiset nestemäiset kuten maito, (pussi)smoothiet ja joskus Yosa-kaurajugurtti kelpaavat mutisematta. Ravitseva ruokavalio kaipaisi kuitenkin vähän jotain muutakin. 

Viime viikolla koimme pari ilon hetkeä kun kokkaaminen tuotti tulosta ja sain Ropposelle uppoamaan bataattipihvejä, mutta bataattivohvelit vasta räjäyttivät pankin kun lapsi söi muutaman palasen ja ojensi lautasta äidille ja huusi "anna!" Siinä ihan sydän suli kilpaa vohveliraudassa tirisevän rasvan kanssa. 

Minulla on sellainen viha-rakkaussuhde ruoanlaittoon. Viime viikkoina on lipsunut enemmän sinne vihan puolelle kun jokaisen ruokailun päätteeksi...tai siis heti aluksi, ruoka on pitkin seiniä ja lattioita. 

Kuulemma yksi tärkeä neuvo näiden nirppijöiden kanssa on, ettei siihen ruokailuun saisi kiinnittää liikaa huomiota. Tuo taaperohan ei tätä blogia (tietääkseni) lue, niin hän ei nyt sillä tavalla tiedä, että siitä syömisestä tehtiin juuri the juttu. Uskon, että tässä toimivat parhaiten kiristys...ei vaan päättäväisyys, johdonmukaisuus, monipuolisuus ja tähdet helvetin hyvissä asemissa.

Olen saanut hyviä vinkkejä, joita lähden vielä kerran kokeilemaan. Mikäli vielä johdonmukaisesti toteutetut kotikonstit eivät tuota tulosta, pitkittyneen nirsoilun vuoksi pitänee sulkea pois myös mahdolliset terveydelliset seikat, kuten allergiat ja refluksi. Mutta koska syöminen on kuitenkin vielä noin vuoden ikäisenä sujunu hyvin – puoliksi sormiruokaillen ja puoliksi syötettynä, niin en vielä epäile näitä vaihtoehtoja, mutta hyvä pitää mielessä.