Viime tipan naisia

by - 21.13

...ehkä huonoin otsikko ikinä, mutta guilty as charged. Mä olen aina myöhässä. Aina. Yritän olla ajoissa, mutta se onnistuu liian harvoin. Jos iltalehtiin on uskominen niin myöhästyminen on joka toinen viikko hyve – ja joka toinen viikko pahe. Aina ärsyttää kun lukee jonkun ei-myöhästelijän kommentin myöhästelyn tarkoittavan, ettei kunnioita toisia. No ei muuten pidä paikkaansa. Myöhästelyn juurisyy ei ole negatiivinen vaan positiivinen. Optimistinen suorastaan.

Minä ehdin kyllä!

Joskus ajattelin, että se on mun ominaisuus. Kiveen hakattu. Kirkossa kuulutettu. Sitten tuli EI! En suostu, voin opetella siitä pois. Jos joskus satunkin olemaan ajoissa, olen sitten todella ajoissa. Silloin kyseessä on yleensä jokin uusi paikka. Sitten stressaan olenko oikeassa paikassa. Miksi täällä ei ole ketään muita? Jos mä olenkin väärässä paikassa ja myöhästynkö nyt siksi, että olin liian ajoissa?

Ennen toista lasta ajattelin, että sitten viimeistään on opeteltava ennakoimaan kunnolla. Paskat. Tuli vain toinen 10 minuuttia lisää. (Akateeminen vartti + optimistinen 10 min = 25min.)

Aina lähtiessä muistan viimeiseksi, että piti ottaa jotain evästäkin. Ja vesipullot. Ja sitten se kakan haju ulko-ovella. Vaipanvaihto. Autossa muistan, että tutti unohtui. Matkaan lähdettyä esikoinen sanoo takapenkiltä "Äiti, mul ei oo toistaa kenkää!"

MITÄVV...?!

***

Tänään oli eskarissa kuvauspäivä. Valitsin kuvausajaksi myöhäisen ajan, että kuopus olisi pirteänä ja (tilanne huomioon ottaen mahdollisimman) hyvin syöneenä kuvauksessa. Varsinaisestihan lasten kuvaukseen ei voi valmistautua etukäteen kovin hyvin, koska pitää syödä vasta vähän ennen ja pukea puhtaat vaatteet kolme ja puoli sekuntia ennen h-hetkiä.

Mutta siitä huolimatta me olimme ajoissa! Rasti seinään. Oli vähän tosi pakko, sillä viiden minuutin pituisesta kuvausajasta ei ole montaa minuuttia varaa myöhästyä.

Mutta se mitä olisi voinut tehdä hyvissä ajoin, on esimerkiksi kuvausvaatteiden peseminen.

Muistin:
5h ennen kuvausta
Ai niin poikien housut piti pestä!

3h ennen kuvausta
Ei hitto, nää on märät. (No shit Sherlocki-mutsi!)

Onneksi tänään oli aurinkoinen päivä ja housut kuivuivat lähes kokonaan tuossa ajassa. Mitä nyt klassisesti viime tipassa föönailin housuntaskuja kuiviksi.

Mission accomplished, ja vieläpä kuivin nahoin (ja housuin).


You May Also Like

3 kommenttia

  1. Hih, kuulostaa aika tutulta tuo housujen kuivattelu :D Ite oon ennen lapsia ollut se, joka on aina ajoissa, mutta jostain syystä nykyään myöhästelen vähän, tai oon ihan viime tipassa paikalla.

    VastaaPoista
  2. Mäkin oon aina myöhässä, noloa! :D Mutta oon superoptimisti, ja tuo on tuttu ajatus, että kyllähän mä ehdin ;)

    VastaaPoista

top social