ajatukset

Sysipimeässä

joulukuuta 28, 2017

Voin hyvin ymmärtää miksi luontoharrastuksen suosio kasvaa, erityisesti lapsiperheiden keskuudessa koko ajan. Harvassa paikassa nykyihminen pysähtyy niin totaalisesti. Perheelliselle joulu on harvemmin oikeasti mitään rauhoittumisen aikaa. Päinvastoin, kyläpaikkoja riittää jokaiselle päivälle, lahjoja roudataan edestakaisin, syödään ja seurustellaan. 

Tapaninpäivän jälkeen otimme perheelle pienen aikalisän ja lähdimme miehen töiden jälkeen keskelle sysipimeyttä. Perille päästyämme keskimmäinen pyysi katsoa puhelimestani "koia hauta", mutta huomasi sitten, että tulen (sytyttämisen) seuraaminen onkin itseasiassa paljon jännempää. 

Hetkeä myöhemmin tarkasteltuani ympäristöä kameran kanssa (tosin valokuvaaminen oli kyllä hieman hankalaa, ilman valoa) hän kysyi, koska äiti tulee. Keskellä pilkkopimeää hän ei nähnyt minun seisovan hänen takanaan. 




"Ei siinä pimeydessä ollut 
mitään erikoista."

Luulen, että esikoisellekin tilanne oli hyvin jännittävä. Tajusin, että harvemmin tulee nykyään itsekään edes ajettua autoa pimeän aikaan, saati sitten ulkoiltua. Vaikka emme kaupungissa enää asukaan, niin asuinalueella ei koskaan ole niin pimeää. Olen kuitenkin kotoisin maaseudulta. Talvella ulkona leikkiessä ei ollut kuin talon ikkunoista kajastava valo ja yksi pihavalo liiterin nurkassa. Ei siinä pimeydessä ollut mitään erikoista.

Yleensä sitä vain kiroaa tätä valon puutetta ja joulukalenterin luukkuja kuvatessa aikaa kuvien ottamiselle olikin vain se pari tuntia aamupäivällä kunnes iltapäivä jo alkoi hämärtää. Kun sitä sysipimeyttä meneekin fiilistelemään luontoon niin siitä saakin hetkellisen irtioton, lapsetkin tuntuivat ihmeen rauhallisilta sen hetken ja itsellä tuli puhdistunut fiilis. 





Uudenvuodenlupauksen kaltaisesti olemme päättäneet ottaa enemmän aikaa perheelle. Lapset, erityisesti esikoinen, varmasti ovat sen tarpeessa. Vaikka toisaalta tuntuukin, että eihän tässä viime ajat olla juuri muuta tehtykään. On kuitenkin eri asia olla kotiympyröissä kuin pakata kimpsut ja karata vaikka makkaranpaistoon lähiseudulle. Unohtaa ne pädit ja pelit.

Eilinen reissukaan ei kestänyt lopulta edes kahta tuntia, mutta täydellisellä läsnäolollaan se tuntui pidemmältä ajalta. Eihän se lähtö nyt mitään auvoinen tai harmoninen ollut vaan tavarat huiskittiin ympäriinsä, etsittiin sitä toista hanskaa, yksi makaa meritähtenä lattialla, haetaan kypärämyssyä ja pakattiin eväitä. 

Mutta siitä kontrastista se irtiotto juuri syntyykin.





Liedon Parmaharju

Valoisaan aikaan Liedon Parmaharjun grillikatos, hyppytornin kupeessa, ei olekaan mikään järisyttävä luonto-experience. Autolla pääsee ajamaan lähelle (mutta pilkkopimeässä sitä ei näe), myös huussit löytyvät aivan läheltä. On roskis ja polttopuitakin, otimme kuitenkin mukaan muutaman hieman kuivemman klapin. 

Liedon Parmaharju sijaitsee siis Liedossa, noin 20km Turun keskustasta Hämeenlinnaan päin. Parmaharju löytyy kätevästi osoitteella Bränikkäläntie 66, 21420 Lieto. Lumiseen aikaan Parmaharju tarjoaa puitteet hiihtoon sekä mäkihyppykisoihin olosuhteiden salliessa. Grillikatoksen nurkalta lähtee myös kuuden ja yhdeksän kilometrin luontopolut. 

Luitko jo edellisen postauksen: Joulujuna meni jo ja vihelsi mennessään

ajatuksia

Joulujuna meni jo ja vihelsi mennessään

joulukuuta 27, 2017

Olemme esikoisen kanssa jouluihmisiä. Sen silmät loistivat kirkkaammin kilpaa Pohjantähden kanssa, aina kun mainittiin jokin joulu-alkuinen asia. Joulupiparit, joulujuhlat, jouluruoka, joululahjat, joulusauna, joulusukat, joulukalenteri, joulukoristeet. Ai nyt vai? Saaks mä? Mä teen! Voinks mä leipoa pipareita? Koska kuusi haetaan? Enää kolme yötä ja nyt enää kaks. Ja niin edelleen. 

Arvatenkin jouluaattona ei kirjaimellisesti meinannut pysyä housuissaan joulupukkia odotellessa ja lapsenmieli oli kiristyä aikuisiltakin. Onneksi papan onnistui hommata punanuttu hyvään, sopivan aikaiseen kellonaikaan, joten odotus ei ollut ylitsepääsemättömän pitkä.



Jouluihmisissä on samanlainen kahtiajako kuin matkalaukkujen purkajissa. On niitä, joiden laukut on valmiiksi puolillaan kun seuraavana vuonna lähdetään reissuun. Ja niitä, joilla joulukoristeet roikkuvat vielä juhannuksenakin – ja sittenhän niitä onkin ihan turha purkaa. Toisilla taas joulukuusi ei ole koskaan nähnyt loppiaista. Ja matkalaukusta pestään puhtaatkin heti.

Huomasin, että jouluihmisyyden tämäkin puoli on periytynyt esikoiselle. Joulu on parasta ennen. Joulun jälkilämmöt on vähän kuin uudelleen lämmitetty pitsa. Joulu saa hyvin alkaa sieltä lokakuun lopulta, mutta jo aattoiltana hampaita pestessä, hän oli siirtynyt elämässä eteenpäin. Tai noh, ensi jouluun ja niihin toiveisiin – tai siis toiveeseen. (Ensi jouluna hän ei kuulemma toivo muuta kuin omaa pädiä.) Mutta joka tapauksessa, jouluaatokset olivat ja menivät jo. 

Kai piparkakkutalon saa NYT syödä? 



Reissusta tullessa en voi levätä ennen kuin olen purkanut laukut ja laittanut pyykkikoneen laulamaan.  Jos kuusi ei olisi tullut meille tänä vuonna vasta aattona, olisin jo varmaan purkamassa sitä pois, mutta olkoot nyt uuteenvuoteen asti. Onhan se kaunis. Meidän perheen ensimmäinen kasvatettu kuusi, kun papan metsästä on kaikki edes välttävästi joulukuusen näköiset jo vuosien saatossa kaadettu pois. Vaikka parin vuoden ajan olikin yksi joulun ohjelmanumeroista kun joulun alla kuusimyyjänä toiminut veljeni saapui joulunviettoon ja näki kuusen. Tai siis "kuusen."

Syksy lasten kanssa on ollut aika raskas. Aika on mennyt nopeasti, mutta päivät ovat olleet työntäyteiset ja ilmapiiri paikoin todella kireä. Ja muun muassa kiitollisuuden tematiikka on noussut paljon esille. Esikoiselle erityisesti koulun aloitus ja kaksi pikkuveljeä viemässä huomiota, on ollut hämmentävää ja varmasti uuvuttavaakin. Tänään aamupalapöydässä (kello kymmenen) kun kysyin onko kiva olla lomalla, niin hän vastasi, että: 

On kivaa, kun en ole niin väsynyt. 

Voi isoa pientä. 



Ehkä juuri siksi tunsin niin ylitsevuotavan pakahduttavaa rakkautta ja onnea kun lapset, joita tuntui syksyn mittaa olevan täysin mahdoton miellyttää millään tasolla – olivat niin silmin nähden iloisia ja kiitollisia lahjoistaan. Keskimmäinen kun oli tonttinsa hoitanut ja avannut lahjat, löysin pöydän alta yhden avaamattoman ja ojensin hänelle, hän tokaisi kirkkaalla, mutta sydäntälämmittävän pehmeällä äänellään: 

"Oi. Kiitos äiti."

Vaikkei siinä lahjojen ja paperiroskan määrässä ehkä (taaskaan) ollut järkeä, niin tuli tunne siitä, että tässä kaikessa muussa kuitenkin on.

joulu

Best nine 2017 – Luukku 23

joulukuuta 23, 2017

Instagramissa pyörivät taas mahtavat Best nine -kuvat. Ei liene yllätys, että minulla kuvista 7/9 on vauvaa. Meidän tämän vuoden kohokohta on tietysti kuopuksen syntymä. Sydän aivan pakahtuu näitä kuvia katsellessa. 

Tämä vuosi on kuitenkin ollut myös muutakin, joten kokoan varmasti myös toiset yhdeksän – omasta mielestä – parhainta. Nyt kuitenkin tämän siivittämänä on hyvä rauhoittua joulun viettoon. 

Tämä oli raskas, mutta antoisa kuukausi ja loistava tapa palata taas aktiivisempaan bloggaamiseen. Tästä blogista on muodostunut itselle tärkeä osa ja nautin tämän tekemisestä valtavan suuresti. 

Tavataan taas pyhien jälkeen. <3

- Sonja


huumori

Jouluevankeliumi – Luukku 22

joulukuuta 22, 2017

Ja tapahtui niinä päivinä, että perheen oli suoritettava jouluostosten teko. Koko joulun ruoat oli hankittava kerralla. Tämä ostosreissu ei ollut ensimmäinen, ja se tapahtui Turussa, Kupittaan Citymarketissa, Hannu Aaltosen ollessa kauppiaana.

Kaikki muutkin menivät ostoksille, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin mekin lähdimme Liedosta, Vierunpuistosta, alas kohti Turkua, vanhaa kotikaupunkiamme, jota myös Åboksi sanotaan. Tällä matkalla minä, luojalle kiitos, en ole raskaana.

Niin tapahtui meidän siellä ollessa, taaperon uhmaraivarin aika tuli. Isänsä otti syliin ja kantoi huutavan lapsen autoon, koska huutajalle ei ollut sijaa supermarketissa. Sillä seudulla oli muitakin vanhempia hyllyjen välissä vartioimassa laumaansa ja keräämässä ostoksia. Yhtäkkiä meidän edessä seisoi Aaltosen työntekijä, osastovastaava, joka ilmoitti meille. "Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon. Tänään on joulukinkut tarjouksessa. Ja tämä on merkkinä teille, löydätte kinkun hookoon muoviin käärittynä, pakastealtaassa makaamassa.

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallisia myyjiä, jotka ylistivät Pirkkaa ja sanoivat: "Kunnia Pirkan edullisille vaihtoehdoille. Kauppojen aukiolojen vapautuminen antaa mahdollisuuden ihmisten ostaa pyhän mitä ne tahto." Ja kun myyjät olivat menneet taukotiloihinsa, puhuimme toisillemme. "Menkäämme nyt käyttämään sen kupongin jonka Turun Sanomat on meille lähettänyt."

Ja me menimme kiiruhtaen ja löysimme perunalooran, rosollin ja kinkun, joka makasi altaassa. Ja kun me olimme itse nähneet, ilmoitimme myös muille perheille tarjouksesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä.

Me pakkasimme tavarat ja lapset autoon. Kätkin joulusuklaat takkini alle ja maistelin niitä. Kun palasimme illalla kotiin, olimme aivan puhki kaikesta mitä olimme kuulleet ja nähneet. Ensi vuonna tilaamme kyllä verkkokaupasta, niin kuin meille oli sanottu.

Rentouttavaa joulun aikaa!





P.s. Ei ollut mitään kuponkia, eikä tämä ollut kaupallinen yhteistyö. 





joulu

Strömssiluukku – Luukku 21

joulukuuta 21, 2017

Varsinainen luukku paloi uuniin, niinpä lennosta Iinan joulukalenterista bongatun idean. Nukkumaanmeno aika jo lähestyi, mutta vähän ihmeissään lapsi kuitenkin alkoi kuitenkin pyynnöstäni selostaa minulle joulutermejä. Huomenna taas takaisin ruodussa ja suunnitellun joulukalenterin parissa. Aamulla kello kahdeksan julistetaan Aaltoja-blogin jouluevankeliumi. 

Be there or be...somewhere.


Joulurauha
Sit ollaan kilttejä (ai sit vasta) ja kun pukki tulee, tulee rauha. (True dat. Loppuu tää odotussekoilu.)

Joulukalenteri
Sielt saa suklaata tai kivan jutun. No se on siks, ettei olis tylsä odottaa. (Pikkuveli söi omansa jo kaks viikkoa sitten.)

Seimi
En tiiä. (Ok.)

Glögi
Juoma...sokerinen...en tiiä. Lämmin. Tulee joulurauha kun juo. (Siis glögiä.)

Joulukortti
Näkee kivoja ihmisten lähettämiä kuvia ja juttuja. (Kerrotko vielä hieman lisää näistä jutuista...)

Joulutonttu
No se mikä tarkkailee.

Jouluruoka
Suklaata, joulupuuroa, kalja. (No se tuli vähän puskista.)
Ja spraitti!! (Ei meillä ole ikinä Spriteä, tai ehkä siksi hän just haluaisi et edes jouluna.)

Joulutunnelma
Kauneus. (Aaaws.)



joulu

Pimp my piparitalo – Luukku 20

joulukuuta 20, 2017

Saatiinpas se tämän vuoden piparitalokin kasaan. Lopulta. Enkä viittaa nyt siihen, että talo piti tehdä jo aiemmin tässä kuussa vaan siihen, että pystyttäminen ei ollutkaan ihan helppoa. 

Multa menee kaikki uskottavuus ja vaikutan joltain super-ihmiseltä kun sanon, että pystytettiin ensimmäistä kertaa sellainen piparkakku-talopaketti. Heti tekee mieli puolustella, että rimoja alitellaan päivittäin monessakin asiassa. Eikä piparkakkutalo yleensä kuulu niihin. Haha! 

Kokoaminen ei vaan ole vielä koskaan ollut niin vaikeaa kuin tänä vuonna. Valmistalon osat ovat painavampia, ainakin kattopalat. Vaikka itse tehdyt osat ovatkin usein vinoja ja vänkyröitä – niin ne ovat vähän kevyempiä ja kiinnittyvät helpommin. 



Mutta ilmeisesti se on valmistajien keino antaa se piparkakkutalon tekoon liittyvä kokemus sillä tavoin, ettei se vain ainakaan olisi liian helppoa. Vai onko vain sattumaa, että talo oli Ikeasta, enkä tietenkään lukenut kasausohjeita...

Se talon väkertäminen on mun mielestä todella hauskaa näpertämistä, mutta nyt tänä vuonna on liikaa häiriötekijöitä. Lapset koristelivat talon ja mä keskityin pihapiiriin. Paljon karkkia ja tomusokeria niin piparitalo on pimpattu oman näköiseksi. 



Stop in the name of love

Lapset nyt olivat tietysti ihanan ennakkoluulottomia ja karkkitaloon liimattiin matoja, tutteja ja meritähtiä. Oma rajoittunut mieli taas haluaa rakennella pieniä pienoismalleja. Kun näin Onnen säikeitä -blogin laavun lakunuotion niin siitä se ajatus sitten lähti. 

Ei tarvitse tehdä alusta asti kun valmistaloa voi tuunata. Halusin tehdä talon reunalle polttopuukasan (mutta jo söi kuormasta...) ja pähkäilin karkkiosastolla, että mitä kaikkea voisi hyödyntää.


Esimerkiksi:

- Lakutoukat = polttopuita tai pihakalusteiden materiaalit
- Muumitikkarit = ilmetty Stop (in the name of love) -merkki
- Karkkitangot = sukset, kelkka, katuvalot, portti tai pylväät
- Toffeepallot = lumipalloja, lumiukko
- Rosmariinioksat = kuusia, havuja
- Lakumatot = aurinkopaneelit katolle tai asvalttia pihalle
- Liivatelehdet = ikkunoita
- Kettukarkit = tiiliä
- Suolatikut = materiaalia aitoihin ja portteihin
- Suklaarouhe = soraa
- Lakunauhat = johtoa, narua
- Jelly beans = jouluvalojen lamput (johdot lakunauhasta tai sokerikuorrutteesta)
- Remmit = reki, mattoja

Ja jos piparkakkutalo romahtaa niin...

Mustat salmiakkipallot ovat oivallisia tykinkuulia



joulu

Testi: Millainen paketoija olet? – Luukku 19

joulukuuta 19, 2017

Joulukalenteriluukut käyvät vähiin, eikä joulu todellakaan ole vielä paketissa. Päinvastoin. Täällä minä olen vauhkonnut joulusta jo kohta kolme viikkoa ja kaikki on vielä kesken. Kortteja en saanut taaskaan aikaiseksi, kun en oikein ollut tyytyväinen tämän vuoden hätäisesti roiskaistuun kuvaan. 

Paketointikin yleensä jää viime tippaan, mutta siinä yritän skarpata nyt tänä vuonna. Ainakin voin hakea inspiraatiota itse itseltäni esimerkkikuvista, kun olen ensin testannut mitä tyyppiä olen. Ei näissä kovin uusia tai edes uniikkeja ideoita, niitä voi etsiä Pinterestistä tai Rähinä Recordsin sivuilta uniikkeja videoita.

HEHEHEE! Eh...ee.

(Mä tiedän, tämä on ollut pitkä kuukausi meille kaikille . Koittakaa jaksaa, tätä on enää viisi päivää jäljellä.)

MUTTA NYT!

Testaa millainen joululahjojen paketoija sinä olet! 

Tämä testi on 100% varmuudella luotettava ja tulos on takuulla positiivinen. Vastaa kuuteen seuraavana esitettyyn hyvin vakavamieliseen kysymykseen. Laske sitten montako A-vastausta sait, montako beetä jne. Testituloksen voit lukea alta.

Kysymys 1: Millaisen joululahjan ostat?


A. Hyvissä ajoin jotain saajansa näköistä
B. Lahjan, joka kuvastaa viettämäämme hauskaa hetkeä
C. Teen tietysti itse
D. Lähikaupasta saa konvehteja

Kysymys 2: Mikä kuvastaa parhaiten joulunviettoasi?

A. Perheen kanssa perinteisiä jouluruokia syöden
B. Joulu on ennen kaikkea lasten juhla
C. Aamulla keitän puuron, sitten koristellaan kuusi, toki ensin askarrellaan koristeet samalla kun perunalaatikko imeltyy...
D. Vietän joulun sukulaisilla valmiin pöydän ääressä

Kysymys 3: Lempijouluruokasi?

A. Kokeilen jotain uutta vegaanista reseptiä
B. Lapsille tehty makaronilaatikko
C. Itse tehdyt joululaatikot tietenkin
D. Kinkku sinapilla

Kysymys 4: Millaisen joulusiivouksen teet?

A. Viikkosiivojamme hoitaa sen
B. Käydään lasten kanssa lelut läpi ja karsitaan jouluksi
C. Aloitin joulusiivouksen jo marraskuussa
D. En siivoa kun en ole kotonakaan

Kysymys 5: Lempijouluelokuvasi?

A. Rakkautta vain
B. Joulupukki ja noitarumpu
C. Yksin kotona
D. The Grinch

Kysymys KUUSI: Millaisia ovat sinun joulupiparkakut?

A. Piparijuustokakku
B. Hauskat possupiparit
C. Tänä vuonna tein piparkakkukylän
D. Syön taikinan jäisenä

Laske nyt tuloksesi, mikä vaihtoehdoista sai eniten vastauksia. Kerro myös kommenttiboksissa oletko...

Paketoija A: Klassinen on kaunista

Tyylikästä sen olla pitää. Joulu on ennenkaikkea juhla. Joulupöytään puetaan parasta ylle ja joulukuusessa on perinnetähti latvassa. Koko suku kokoontuu pitkän pöydän ääreen ja ne täydellisen tarkasti paketoidut lahjat avataan vuorotellen. 

Lempiväri: musta, punainen ja kulta.



Paketoija B: Joulu on lapsenmielisille

Joulu on todella lasten ja lastenmielisten juhla. Paketoidessasi et ole pysyä housuissasi kun hykertelet miettiessäsi lahjansaajan ilmettä nähdessään hauskan pakettisi. Odotat pukkia kilpaa lasten kanssa ja omia lahjoja avatessasi revit paperit ja sekoitat kortit. Keneltäs se tämä olikaan? 

Lempiväri: Puna-valkoraitainen kuin piparminttutanko


Paketoija C: Enemmän on enemmän 

"More is more and less is bore" -mottosi on kirjoitettu itse ompelemaasi tonttulakkiinkin. Joulu alkaa juhannuksesta ja aloitat joululahjojen neulomisen, suunnittelet jouluaskarteluja ja etsit uusia reseptejä perinteisten jouluruokien rinnalle. Pinterest laulaa läpi vuoden kun etsit paketoinnin uusia tuulia. 

Lempiväri: Voimapaperinruskea, maroon ja liukuväri


Paketoija D: Minimalisti

Joulu on pyhä siinä missä helluntaikin. Sillä erolla, että jouluna pitää hankkia lahjoja. Läheisimmille hankit jonkin lahjakortin, mieluusti vaikka Stockalle kun sieltä saa sitten ihan kaikkea. Ei mene hankinta ainakaan sinun osaltasi pieleen. Lahjakortit ovat myös kätevästi jo kauniissa kirjekuoressa, mutta sen konvehtirasian voi kääräistä vaikka sanomalehteen – siihen ainoaan toiseen paperiin, jota kotoa löytyy. Vessapaperi olisi jo liian groteskia. 

Lempiväri: Äsryhmän vihreä


Mikä paketeista sä olet?

DIY

Tontulta pudonnut pipo – Luukku 18

joulukuuta 18, 2017

Jälleen ihan mahtava (ja tietenkin superhelppo) jouluaskarteluidea. Tällä konstilla voi askarrella pipoja joulukuusenkoristeiksi, Barbie-nuken tai unikaverin pipoiksi, lahjaksi annettavalle glögipullolle hatuksi, lahjapaketin koristeeksi– tai mitä keksitkin, kokoa on helppo muokata sopivaksi.

Muut joulukalenterin joulukoristeluun liittyvät luukut löydät tästä linkistä. Nyt vaan kaikki jämälangat kasaan ja perhe pöydän ympärille ja pipoja askartelemaan.



Pipoja voi askarrella yhdessä lasten kanssa. Meillä esikoinen haluaisi oppia neulomaan ja kunnianhimoisesti jo suunnittelee tekevänsä koko perheelle villasukat. Mutta jos aloitamme nyt näistä pipoista vaikka ensin...

Tämä on klassinen päiväkotiaskartelu ja joillekin lapsille ehkä jo tuttukin juttu. Otin mallia viime joulun alla meille tulleesta eskarilaisen tekemästä pienestä piposta. Tarvitaan vain kartonkia, teippiä, sakset ja villalankojen jämiä.





Vaihe 1.

Leikkaa kartongista ohut suikale ja teippaa se ympyräksi. (Halutessasi voit vahvistaa koko ympyrän teipillä niin kartonki ei katkea pienten käsien rutistellessa.) Suikaleen pituutta vaihtelemalla saat piposta luonnollisesti isomman tai pienemmän.




Vaihe 2.

Leikkaa jämälangat 30-40cm pituiksi pätkiksi. Ja ala solmia pätkiä kartongin ympärille. Langat voi solmia yksitellen tai kaksi langanpätkää kerrallaan. Mitä tiivimmin lankoja laittaa, sitä tuuheamman pipon saa.




Vaihe 3.

Solmi yhdellä langanätkällä pipolle tupsu haluamaasi kohtaan. Tasoita lankojen päät saksilla. Tee halutessasi ripustuslenkki.



huumori

Kauheimmat joululaulut – Luukku 17

joulukuuta 17, 2017

(Viikon päästä on joulu! Siis VIIKON.)

Meillä on äidin puolen suvussa ollut pitkänä perinteenä erilaisten kronikkalaulujen teko. Myös niiden laulaminen aamuvarhain syntymäpäiväsankareiden ikkunoiden alla. Mutta älkää nyt herranjestas näitä menkö laulamaan kenenkään pihamaalle.

Röyhkeästi varastin, öh siis benchmarkkasin, Antti Holman kauheimmat joululaulut. Joka on ihan loistava konsepti. Mutta ajattelin, että Antilla tuskin on kovasti kokemusta imettävän kolmen lapsen äidin joulusta – tai elämästä yleensä, niin tein muutaman mutsiversion kauheimmista joululauluista. Näitä voi sitten lauleskella jouluviikolla kun tipetiptap-stressi meinaa puskea päälle.

Hirveän hyvää angstin kanavointia tämä laulaminen on kyllä.

***

1. No onkos tullut kesä

No onkos tullut joulu, nyt ilman stressiä
Joulu saapui silti vaikken pessyt ees jääkaappia

Vaik' yllätyshän se oli et muovikuusi vois kukkia,
hometta siihen pääsi varastossa kertymään

En ehtinyt mä taaskaan kortteja lähettää,
vaan tekstarit mä laitoin, niin kaik' on mielissään

Ja hyvä lämmin maukas on laatikko Saarioistenkin,
oi jospa ihmisellä ois joulupöydässä kertiksii.


2. Joulu on taas

Uhma on taas, uhma on taas
ja lattialla se nyt ulvoo
Nyt ei saa, nyt ei saa,
itse menettää hermoo.

Uhma on taas, uhma on taas,
voi kuink' tää on raskast
Lapsilla on, lapsilla on,
pääasiassa kaikki ihan paskaa.

***

3. Heinillä härkien

Prisman kärryihin kaukalon
nukkuu lapsi viaton.
Mis' mun autoni lie,
se kohta luokse vie
pyykkivuorta suurinta katsomaan.

Jaloissa äitinsä armahan
roikkuu poika varmana
Töissäkö se lie,
saapuessaan sen vien
pyykkivuorta suurinta katsomaan.

Keskellä pyykkien ja puklurättien
nukkuu isä poikien.
Ruuhkavuosien tie,
taas sen unten maille vie
vaippakasaa suurinta katsomaan.

Tissillä rinnalla äidin
roikkuu kuopus öin päivin.
Valvominen lie,
minne mun järkeni vie
väsymystä suurinta katsomaan.

***

4. Sylvian joululaulu

Ja niin joulu joutui jo taas meillekin
tulehdus se tuli taas rintoihinkin.
Ja kuusi se reippaasti pudottaa neulasiaan
kun joku unohti sen taas kastella.
Mut' perille saapui ne joulukorttini ostetut,
nyt rauhas kulautan nää viinit avatut.
Ja vaiennut vaikerrus on joka pojan,
oi, onneksi muistin varata ajoissa siivoojan.

joulu

Kuusi mokkapalaa – Luukku 16

joulukuuta 16, 2017

Tässä luukussa piti alunperin olla piparkakkutalo, mutta sitä ei koskaan tehty, joten tässä nyt hätäkuuset. (Niin just ne.) 

Eli kuusi kuusimokkapalaa.





Onkohan jopa blogihistoriani ensimmäinen mokkapalaohje. Muistan kerran kuvanneeni yhdet mokkapalat, mutta ohje ei tainnut päästä blogiin asti. Yritin googlailla mokkapalan ohjetta, joka sisältäisi oikeaa suklaata, siis pohjassa – ei kuorrutteessa, kuten useimmiss tuntui olevan. 

Mutta lieko se sitten enää kansallisleivoksemme, jos siinä on kaakaojauheen sijasta kunnon suklaata. Se tarkoittaa kauppareissua, kun mokkikset kuuluu tehdä niillä mitä kaikilta aina löytyy kaapista. (One does not simply have chocolate at home for no reason.)

Kokeilin sitten lisätä suklaan itse (taloussuklaata, tietenkin), mutta ehkä se olisi pitänyt laittaa sen kaakaojauheen lisäksi, eikä sijasta. Tein tämän ohjeen pienemmillä suklaa- ja kaakaojauhemäärillä, mutta luulisin, että laittamalla sen tavallisen 3 rkl kaakaojauhetta JA koko levy suklaata, lopputulos on enemmän sen kaltainen kuin alunperin tarkoitus oli.

Tästä tulee se pellillinen, mutta käytin hieman pienempää ja korkeampaa peltiä/vuokaa, jotta sain muhkeampia. Olivat ehkä hieman liian kauan uunissa, vaikka aika meheviä näistä tuli, mutta mokkapalojen täytyy olla sellaisia juuri ja juuri kypsiä!



Mokkapalojen pohja


4 kananmunaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1-3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
200g voita
150-200g tummaa suklaata

Kuorrute


50g voita
500g eli 1pkt tomusokeria (vähän vajaa)
0,5 dl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

Lisäksi
Vihreää sokerikuorrutetta
Nonparelleja

Ota kananmunat ajoissa huoneenlämpöön. Sulata suklaa yhdessä voin kanssa mikrossa tai vesihauteessa (muista sekoitella). Jätä jäähtymään siksi aikaa kun valmistat muut. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.

Sekoita puukauhalla (tai hiljaksiin vatkaimella) jauhot sokerivaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi sula voi-suklaa. Kaada taikina pellille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla 15 minuuttia, jos käytät pienempää peltiä tai vuokaa niin lisää hieman paistoaikaa. Kokeile tikulla kypsyys.

Sulata kuorrutteen voi, lisää kahvi, kaakaojauhe ja vaniljasokeri sekä tomusokeri. Sekoita kuorrute tasaiseksi ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Odota, että kuorrute on jähmettynyt ja leikkaa mokkapalat kolmion muotoisiksi paloiksi. (Rivin ensimmäinen kolmio on aina puolikas.) Kuorruta kolmiot vihreällä sokerikuorrutteella ja lisää nonparellit.


Joulukalenteriluukut:

DIY

Suolan kasvatus, huurteinen tuikku DIY – Luukku 15

joulukuuta 15, 2017

Aina väitän näitä DIY-ohjeitani helpoiksi, mutta tämän helpommaksi ei DIY enää muutu. Tarvitaan vain hieman merisuolaa, vettä ja lasikippo. Lasikipon "huurtuminen" ja suolan kasvaminen vie 2-4 päivää, riippuen hieman veden määrästä.

Kuulin tästä kikasta vasta viime vuonna, joten siellä varmasti on joku, joka ei ole myöskään ole tästä tietoinen. Voi käyttää tuikkikuppeja, laseja tai oikeastaan mitä vain lasista tai keraamista pientä astiaa. Jos käytät ledituikkuja niin myös pilttipurkit ovat oivallisia.



TEE NÄIN

Suolaa kaadetaan noin ruokalusikallinen tuikkukipon pohjalle, laitetaan vettä niin, että suola peittyy ja annetaan suolan kasvaa. 

Veden määrä myös määrittelee kuinka korkealle suola kasvaa. Tällä kertaa lorahti aika paljon vettä, joten prosessi kesti sen neljä päivää ja suola kasvoi yli. Hienoimmillaan ne ovat kun suola tulee hieman reunan yli, muttei ulkopuolella pohjaan saakka. Jos kasvu loppuu kesken, lisää tilkkanen vettä.

Kannattaa laittaa kippojen alle paperia tai alunen, erityisesti jos tarkoitus on siirtää kasvatuksen jälkeen. Suola nimittäin halkeilee ja lähtee todella helposti irti. Myös vesi voi "hikoilla" yli.

Näistä minun kipoistani suola kasvoi hieman liikaa, mutta tuo huurre on kyllä mielettömän hieno ja aidon näköinen. 



Löysitkö jo eilisen luukun kirjahaasteen?

Joulukalenteriluukut:

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset