Muutos on ainoa pysyvä

tammikuuta 01, 2017


Kirjoitan nopeasti ennen kuin kukaan ehtii huomata lopettamisjulistukseni kestäneen kokonaiset kaksi kuukautta. Noloahan se vähän on, mutta sehän alkaa tässä aikuisiässä olla ihan normaali tunne. Noloa tai ei, älä silti mulle naura. Vaan naura mun kanssa! 

Tämä on sellainen toimintaleffan alkukohtaus, jossa kehäraakki toteaa, että njääh, mä oon lopettanut. (Ja tietenkin lopulta naulaa homman.) Ja mikäs sen parempi ajankohta kirjoittaa tämä postaus kuin uuden vuoden alku. Luulin blogiahdistuksen johtuvan tästä blogista ja blogosfääristä, mutta se taitaa ollakin vain yleistä stressiä ruuhkavuosien kuumimmassa ytimessä.

Nyt kaikkien katseet on taas suunnattu eteenpäin. Minunkin. Mutta jos vienosti kurkkaa peruutuspeiliin, niin 2016 oli erikoinen vuosi monella tapaa. Henkilökohtaisella tasolla sanoisin et ihan ookoo, mutta ei sitä ikäväkään tule. Monia hetkiä kyllä.

Niin kuin vaikka sitä kun sain alkuvuodesta mielettömän draivin treeniin – mutta ei niinkään sitä kun olkapää meni rikki ja treenit vähän jäivät.

Tai sitä kun sanoimme vihdoin toisillemme tahdon – mutta ei niinkään sitä kun pari tuntia sitä ennen pesin kuopuksen noro-oksennusta. 

Tai sitä kun mietimme, että valmistuisiko lähes valmis yläkerta jo jouluksi (ei valmistunut), –mutta ei niinkään sitä kun huomasimme putkirikon alapohjassa.

Tai sitä kun saimme nauraa kuopuksen pöhköille jutuille – mutta ei niinkään sitä koko syksyn kestänyttä itkuisaa korvatulehduskierrettä.

Kolikon kääntöpuolia riitti, mutta se kaikki on pientä. Niin kovin pientä, vaikka sillä hetkellä se aina tuntui suurelta.

"Ei just nyt!" 

Siksi vuosikatsaukset ovat niin ihania, koska liian helposti jää mieleen vain ne nurjat puolet. Siispä kiitollisena perheestä ja ystävistä – terveydestä ja omasta kodista, sanon vuodelle 2016 heipat ja otan uuden vuoden vastaan avosylin. Olkoon se yhtä ookoo kuin edellinen, niin hyvin meil menee.

En (onneksi) tiedä mitä tapahtuu vuonna 2017, mutta sen tiedän, että downshiftatessa se ei tänä vuonnakaan mene. Perheemme heti ensimmäinen kvartaali on kiireinen. Siihen kuuluu minun töiden aloituksen (tai eh, töissä käväisemisen) lisäksi tietysti myös kuopuksen päiväkodin aloitus, sekä perheemme viidennen jäsenen odotus! Ihania juttuja siis luvassa.

Ja voimme jo nyt fiilistellä myös sitäkin kun Suomi-neito täyttää pyöreät sata vuotta ja minä pyöreät kolmekymm...

Eiku unohda tuo äskeinen!

Hyvää tätä vuotta! <3

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Ei jumankekka, tässä täytyy nyt soittaa onnittelufanfaarit ja toivottaa ihanaa odotusaikaa! <3 Ihana uutinen!
    - Milla / Periaatteen Nainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Perässä tullaan! (In so many ways. ;) )

      Poista
  2. huippu teksti, hauskasti kirjoitettu! :D uskallan kai onnitella? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos – ja kiitos! <3 Juu, kyllä tässä lienee onnittelut paikallaan. :P

      Poista
  3. Ehdin vasta todeta, että blogia ei löydy ja nyt taas löytyykin. JEIJ! Mäkin näin uuden vuoden ja odotuksen kunniaksi ryhdyin pitkästä aikaa tarinoimaan. ;)
    https://kaaostehdasblog.wordpress.com/

    VastaaPoista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset