Alle 100 päivää laskettuun aikaan

by - 22.29


Ihan uskomatonta miten nopeasti aika kuluu keskiraskaudessa. Yhtäkkiä raskausäppi ilmoittaakin, että laskettuun aikaan on nyt enää alle sata päivää!

Raskauden ensimmäiset 12 viikkoa tuntuu (vähintään) 12 kuukaudelta ja raskauden viimeisessäkin kuukaudessa on se kuuluisat 1453 päivää. Mutta toisin on siinä välissä. Näillä viikoilla on täysin mahdotonta pysyä perässä missä mennään. Itseasiassa voisin hyvin unohtaa olevani raskaana, ellei mun virtsarakko olisi vauvalle niin hauska trampoliini.

Kolmas kerta to...tosiaan tuntuu

Kolmannessa raskaudessa vaivatkin tuntuvat kolminkertaisilta. Vaikka on mua vaivannut suonenvedot ja krampit aiemminkin, mutta ei herranjestas sillä tavalla, että jalkaterän lihaksetkin kramppaa niin, että varpaatkin osoittavat eri suuntiin!

Vielä pari viikkoa sitten rasitin miestä valittamalla, ettei vatsa oikein tunnu kasvavan. Dubain reissuilla taisin kuitenkin höllätä niin kokonaisvaltaisesti, että vatsalihakset ja kohdun kannakkeetkin rentoutuivat ja no - nyt tuntuu! Sittemmin katselin vanhoja instagram-kuviani ja huomasin olevani nyt saman kokoinen kuin viime raskaudessa 5 viikkoa myöhemmin. Pitää olla jatkossa tarkempana mitä toivoo. Kapeampi hanuri ehkä?

Toisaalta tämä kolmas kerta on henkisesti helpoin. Elämä on varmaan muutenkin jo tarpeeksi rajoittunutta, että muutamat rucolat ja lakritsit kieltolistalla ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Neuvolakäynnit ja muut juoksevat asiat tuntuvat hoituvan siinä samalla kun muutenkin juoksee, tuon pienemmän perässä.

Toisaalta taas kun mietin, että kahden ensimmäisen ikäero on huimat 5 vuotta ja esikoisesta oli paljon käytännön apua vauvanhoidossa. Kahden vuoden ikäerolla taas äiti taitaisi tarvita enemmänkin henkistä auttajaa. (Tai viiniä.)

Kolme on uusi kaksi 


Oikeastaan nyt vasta alkaa hahmottua itsellekin ajatus, että tämä raskausaikahan on vasta sitä alkusoittoa ja harjoitusta tulevaa vauvaa kohtaan. Vaikka en olekaan ikinä ymmärtänyt, että kenen etu on, että odottava äiti heräilee neljä kuukautta ennen synnytystä13 kertaa yössä - ihan vaan harjoituksen vuoksi.

Mutta kuten raskauteen yleensä kuuluu, mieli ehtii heittää kuperkeikkaa vielä monesti ennen vauvan tuloa. Toivottavasti se viimeinen ajatus juuri ennen synnytystä olisi sitten positiivinen.

"Kyllä mä nää kolme handlaan."


(Vai mites siellä ruutujen toisella puolen, meneekö kolme "ihan siinä missä kaksikin"?)

You May Also Like

8 kommenttia

  1. No eihän se mene, mutta pois en vaihtais �� Meillä ekan ja tokan välillä on kolme vuotta ja tokan ja kolmannen alle kaks ja selvästi nämä pienemmän ikäeron lapset leikkivät enemmän keskenään. Toki välissä on myös luonne-eroja ja isompi on muutenkin hiemn poikkeava lapsi. Pienin on nyt 1.5v ja nyt jo hänestä on leikkiseuraa keskimmäiselle. En ooe kokenut kahta pientä lasta missään vaiheessa ylitsepääsemättömän rankaksi varsinkin kun esikoinen oli jo niin iso vauvan synnyttyä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Laura! <3 Tähän mäkin nojaan, että moni pärjää paaaaljon pienemmillä ikäeroilla, mut juuri se, että tuntuu et nyt tämä työnmäärä suurenee paljon enemmän.

      Poista
  2. Kolme on itseasiassa tosi paljon enemmän kuin kaksi, mikä on huvittavaa - yhden lapsen ero. Meillä on ensimmäisten ikäero 2v2kk, toisen ja kolmannen vain 1v5kk, mutta hyvin menee kaikki! Edelleenkin käydään ravintoloissa syömässä, museoissa ja kylpylöissä (nuorin on nyt 1v). Eli asenteesta se elämä on aika pitkälti kiinni. Mutta kyllä me naurettiin ekaa kertaa kun pakattiin lapsia autoon ruokakaupassa, että meillä on ihan oikeesti jotenkin monta lasta nyt 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja moni on taas niin sitä mieltä, että se yhden muuttuminen kahdeksi on isompi muutos. Mutta uskon, että tässä on ikäerolla paljon enemmän vaikutusta kuin lopulta lasten lukumäärällä. Et onhan se helpompaa kahden kanssa jos ikäero on isompi, mut toisaalta kun se pienempi ikäero tuo taas myöhemmin paljon etuja. Ja mä voin kuvitella tuon et se tuntuu oikeasti paljon ja juuri puhuimme miehen kanssa siitä, että onneksi LA on keväällä niin ehdimme koko kesän totutella kolmen lapsen arkeen ennen kuin alkaa haalarirumba. :D

      Poista
  3. Heippa! Meillä 7v kaksospojat ja iso-sisko 9v, koen että nämä kaksi poikaa menee siinä kuin yksi.
    Enemmän hankaluuksia tulee siinä kun tämä sisko on jo sen verran isompi että on omat jutut ja ne eivät mene taas yksiin kahden pienemmän kanssa. (Usein kyllä ovat kaikki parhaita ystäviä)
    Isoin on jo kohta täysi-ikäinen ja hänestä on hurja apu arjessa. Mutta ilman häntä ei pienimmät pojat olisi koskaan oppineet painimaan tai tekemään ns. Poikien juttuja. Kaikenikäiset sisarukset on vaan hyödyksi elämää ja kaverisuhteita varten.
    Ilman heitä ei lapset opi jakamaan, harmistumaan, ottamaan toisia huomioon ym. Ja sisarusten kesken niitä oppii joka päivä.
    Näiden pienempien kesken on aivan erityislaatuinen side keskenään ja heistä onkin muodostunut tiivis trio.
    Tsemppiä, kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysi-ikäinen!! Mihin tää aika menee. Mut varmasti se perheen dynamiikka muuttuu kun lapset kasvavat ja jokaiselle tulee yhä enemmän niitä omia juttuja. Ja siitä isommastahan on tosiaan paljon apua sitten pienempien hoidossa, kunhan muistaa ettei sitten liikaa tule rasittaneeksi. Kiitos! <3

      Poista

top social