Ihan uskomatonta miten nopeasti aika kuluu keskiraskaudessa. Yhtäkkiä raskausäppi ilmoittaakin, että laskettuun aikaan on nyt enää alle sata päivää!

Raskauden ensimmäiset 12 viikkoa tuntuu (vähintään) 12 kuukaudelta ja raskauden viimeisessäkin kuukaudessa on se kuuluisat 1453 päivää. Mutta toisin on siinä välissä. Näillä viikoilla on täysin mahdotonta pysyä perässä missä mennään. Itseasiassa voisin hyvin unohtaa olevani raskaana, ellei mun virtsarakko olisi vauvalle niin hauska trampoliini.

Kolmas kerta to...tosiaan tuntuu

Kolmannessa raskaudessa vaivatkin tuntuvat kolminkertaisilta. Vaikka on mua vaivannut suonenvedot ja krampit aiemminkin, mutta ei herranjestas sillä tavalla, että jalkaterän lihaksetkin kramppaa niin, että varpaatkin osoittavat eri suuntiin!

Vielä pari viikkoa sitten rasitin miestä valittamalla, ettei vatsa oikein tunnu kasvavan. Dubain reissuilla taisin kuitenkin höllätä niin kokonaisvaltaisesti, että vatsalihakset ja kohdun kannakkeetkin rentoutuivat ja no - nyt tuntuu! Sittemmin katselin vanhoja instagram-kuviani ja huomasin olevani nyt saman kokoinen kuin viime raskaudessa 5 viikkoa myöhemmin. Pitää olla jatkossa tarkempana mitä toivoo. Kapeampi hanuri ehkä?

Toisaalta tämä kolmas kerta on henkisesti helpoin. Elämä on varmaan muutenkin jo tarpeeksi rajoittunutta, että muutamat rucolat ja lakritsit kieltolistalla ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Neuvolakäynnit ja muut juoksevat asiat tuntuvat hoituvan siinä samalla kun muutenkin juoksee, tuon pienemmän perässä.

Toisaalta taas kun mietin, että kahden ensimmäisen ikäero on huimat 5 vuotta ja esikoisesta oli paljon käytännön apua vauvanhoidossa. Kahden vuoden ikäerolla taas äiti taitaisi tarvita enemmänkin henkistä auttajaa. (Tai viiniä.)

Kolme on uusi kaksi 

Oikeastaan nyt vasta alkaa hahmottua itsellekin ajatus, että tämä raskausaikahan on vasta sitä alkusoittoa ja harjoitusta tulevaa vauvaa kohtaan. Vaikka en olekaan ikinä ymmärtänyt, että kenen etu on, että odottava äiti heräilee neljä kuukautta ennen synnytystä13 kertaa yössä - ihan vaan harjoituksen vuoksi.

Mutta kuten raskauteen yleensä kuuluu, mieli ehtii heittää kuperkeikkaa vielä monesti ennen vauvan tuloa. Toivottavasti se viimeinen ajatus juuri ennen synnytystä olisi sitten positiivinen.

"Kyllä mä nää kolme handlaan."


(Vai mites siellä ruutujen toisella puolen, meneekö kolme "ihan siinä missä kaksikin"?)