Bugaboo

Kokemuksia Bugaboo Buffaloista

maaliskuuta 31, 2017


Bugaboo Buffalo -vaunut

Olemme rullailleet Bugaboo Buffaloilla nyt 1,5 vuotta. Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten pohdin täällä blogin puolellakin vaunuhankintaa. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme niin sanottuun ”lompakko edellä” -valintaan ja hankimme vaihtoehtojen ulkopuolelta Brio Go -yhdistelmävaunut. (Ne ovat muotoilultaan ehkä hieman samanhenkiset kuin Bugaboon Cameleon.) Kirjoitin myös käyttökokemuksia Brio Go:sta ensimmäisiltä kuukausilta täällä. (Nykyään Britax Go -rattaat).

Vaihdoin edellissyksynä Buffaloihin, enkä voisi olla tyytyväisempi vaihtoon, vaikka aluksi hirvitti. Pelkäsin, että rattaat ovat oikeasti huonot ja että kaikki kehuvat niitä vain kun eivät kehtaa myöntää, että metsään meni. Nyt olemme jälleen vaunuhankintojen äärellä, kun tarvitsisimme sisarusrattaat, mutta ennen kuin menemme siihen, koostin omia kokemuksia Bugaboo Buffaloista. Olen monissa asioissa kovin päättämätön, mutta vielä näinkin pitkän ajan jälkeen olen todella tyytyväinen rattaisiin. Alun perin toki ihastuin Buffalojen ulkonäköön, mutta pelkästään sillä ei vielä pitkälle pötkittäisi.


Top 3 -ominaisuudet 

  • Isot kääntyvät etupyörät 
  • Jatkettava kuomu 
  • Vauva-aikana turvakaukalon kiinnitys adaptereilla
Eri ympäristöihin sopivat rattaat ovat tietysti aina jonkinlainen kompromissi. Käytän rattaita niin kaupungilla (kröhöm, lue: kauppakeskuksissa), maaseudulla kuin lenkilläkin juoksurattaina. Kaikkiin tarkoituksiin voisi varmasti olla parempikin ratkaisu, mutta Buffalot toimivat näissä kaikissa tarpeeksi hyvin minun tarpeisiini.

Neljä vuotta sitten olimme kesäreissulla Tukholmassa. Kävellessämme pitkin kesäisiä Södermalmin katuja, yhtä Emmaljungia työntelevää tyylikästä tukholmalaista isää lukuun ottamatta, jokaisella oli ”bugikset” (Cameleonit). En uskonut, että vaunut saisivat Suomen puolella kovin suurta suosiota, ainakaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Nykyään kuitenkin jo täällä lietolaisessa lähiössäkin kulkiessa pääsee melkein samaan fiilikseen. (Sanoin melkein.)


Buffalojen plussat 

Buffalojen parhaimpiin ominaisuuksiin kuuluvat ehdottomasti isot ja kääntyvät, mutta lukittavat etupyörät, jatkettava kuomu sekä turvakaukalon näppärä kiinnitys runkoon adaptereilla. Bugaboo-vaunujen käyttömukavuutta lisäävät myös laaja lisätarvikevalikoima. Buffalot ovat nimensä mukaiset kantojuhdat. Rattaiden yhteiskantavuus on jopa lähemmäs 40 kg (istuinosa 17 kg, tavarakori 10 kg ja työntöaisa 6 kg).

Parhaimmat puolet pähkinänkuoressa: 

  • Isot kääntyvät ja lukittavat etupyörät (rullaa hyvin niin maastossa kuin kaupungillakin)
  • Jatkettava kuomu (ei tarvitse välttämättä vaunuverhoa)
  • Turvakaukalon kiinnitys helposti adaptereilla
  • Kuppipenkki ja tilava vaunukoppa 
  • Ratasosan ja kopan nopea kiinnitysmekanismi
  • Kätevä turvakaari (saa helposti sivuun tai kokonaan irti) 
  • Vaunut ovat tukevat
  • Tavaratila on tilava ja kantavuus hyvä 
  • Kun koppa ei ole käytössä, sen voi säilyttää pienessä tilassa 
  • Aisan korkeuden säätäminen on helppoa
  • Muotoilu ja muunneltavuus (kuomusetit, joita voi ostaa erikseen)
  • Laaja lisävarustevalikoima (lisää tästä alla)
Bugaboon varustevalikoima on tosiaan kattava ja niistä viimeisimpiä lisäyksiä lienee puhelinteline. (Oi, kyllä!) Siinä missä mukiteline oli itselle joskus aika hc-ajatus, vaikkakin kutkuttava ja myöhemmin mm. vesipullokäytössä erittäin tarpeellinen, niin puhelinteline vie ajatuksen bugia työntävästä lattemammasta (tai -pappasta) ihan nextille levelille. Muita lisävarusteita ovat mm. kesäkuomu, seisomalauta, istuinpehmuste, lämpöpussi, aurinkosuoja ja Snack tray -tarjotin.

Meidän vaatimattomasta lisävarusteiden repertuaarista löytyvät siis se mukiteline, lämpöpussi (ei tosin merkin oma vaan Mini Rodinin, jossa on samantapainen helppo kiinnitys) sekä keinonahkaiset aisan ja turvakaaren suojat (ostettu fb-kirppiksen kautta ompelijalta).


Se kuuluisa laatu maksaa 

Lihakaupan tiskillä se varmasti pitääkin pitkälti paikkansa, mutta milloin liika on liikaa? Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että Bugaboo-rattaissa on usein laatuongelmia ja valmistajalle reklamoidaan suhteellisen paljon. Tämän pelon vuoksi ostimme rattaat Suomesta, ajatellen mahdollisia laatuvirheitä ja asioinnin helpottamista. Meidän yksilöt ovat kuitenkin toimineet moitteettomasti. Eikä minulle ole vielä selvinnytkään, maksetaanko näistä merkistä liikaa. Toisaalta kärryt saavat kritiikkiä hinnasta vaikka muita saman hintaluokan yhdistelmiä on markkinoilla muitakin.

Enemmän kuitenkin kyse on makukysymyksistä. Toiset eivät tykkää Bugaboon jäykästä rungosta (minulle tämä sopii paremmin kuin esimerkiksi meillä aiemmin olleiden Hartanien tai Brio Go´n hyvin jousitettu runko) ja toisille taas ovat liian painavat (ei mielestäni muita yhdistelmiä erityisesti painavampi kokonaisuus). Miinuspuoliin lisäisin hinnan lisäksi ehkä myös kasauksen. Tämäkin on enemmän tottumuskysymys, toiset eivät tykkää siitä, ettei näitä saa pieneen tilaan kokonaisena kasattuna vaan ratasosa pitää ensin irrottaa. Joskus onkin epäkäytännöllistä kun ei haluaisi laskea istuinosaa vaikkapa märkään maahan taittaessa runkoa autoon, mutta kiinnitysmekanismi on niin helppo ja nopea, että yhtenä kasana taitettavat taas ovat paljon hankalampi kokonaisuus nostaa autoon.



Bugaboolla on selvä ominaistyyli ja aiemmin olivatkin ratasmarkkinoilla enemmän erikoisuus. Nyt samantyylisiä vaunu- ja ratasmalleja löytyy jo useampia ja jokaisella oma vankka kannattajajoukkonsa. Suosittelen Bugaboo Buffaloja vilpittömästi, mutta suosittelen samalla myös, jos vain mahdollista, kokeilemaan vaunuja autenttisissa olosuhteissa (ei vain pari pyörähdystä vaunukaupan tiloissa).

ajatuksia

Kotimaisempi äitiyspakkaus 2018

maaliskuuta 07, 2017

Äitiyspakkauksen julkistaminen näin naistenpäivän alla on mitä loistavin ajankohta. Äitiyspakkaus on keksintönä historiansa alussa erityisesti nostanut suomalaisten naisten asemaa ja ehkäissyt lapsikuolleisuutta, tuomalla äidit terveydenhuollon piiriin. Yhä edelleen äitiysavustuksen (jonka voi valita pakkauksena tai rahana) saaminen velvoittaa neuvolakäyntiin. Kirjoitin aiheesta viimeksi tasan kaksi vuotta sitten kun julkaistiin äitiyspakkaus 2015, se ja nämä viimeisimmät pakkaukset ovatkin selvästi ottaneet pieniä baby stepsejä kohti "tätä päivää".

Tänään siis julkistettiin uusi äitiyspakkaus 2017. Se näyttää hienolta. Pitkästä aikaa pakkauksen vaatteista löytyi taas enemmän väriä. Valitsin tällä kertaa äitiysavustuksen rahana, sillä äitiyspakkauksen tuotteet löytyvät kodistamme jo kahdesti. (Makuupusseja jopa useampi.) Laskettuaika on juuri siinä rajoilla, olisinko saanut tämän uuden vain vanhan pakkauksen. Jos nyt tietäisin saavani tämän uuden, näiden uudistusten valossa, voisin ehkä siihen päätyäkin.

Tämän vuoden äitiyspakkauksessa pidin muun muassa siitä, että potkupukuja vähän. Jo viime vuonna suosittiin enemmän puolipotkuhousuja ja monella äidillä tuntuukin vauvan pukemistottumukset muuttuneen sen verran, että nämä on jätetty nyt minimiin. Pidän myös viime pakkauksesta tutusta (uusvanhasta) haalarimallista, josta saa myös makuupussin. Kuumemittari tulee varmasti monelle tarpeeseen, etenkin jos sellaista ei ole kotoa löytynyt ennen vauvantuloa. Omat suosikkini uutuuksista olivat collegehaalari (eli "jumppis") ja unipussi.



Mutta. 
...aina on se mutta.

Äitiyspakkauksen ympärillä kuhisee, julkistuspäivänä ja pitkään sen jälkeenkin, ja siellä missä on ihmisiä, siellä on myös mielipiteitä ja kritiikkiä. Siinä missä jokaisella on mieltymykset kuosien kamaluudesta ja värien vääryydestä, niin hieman petyin — erityisesti näin Suomi 100 -juhlavuonna siihen, ettei kotimaisuus saanut vieläkään ansaitsemaansa tilaa pakkauksessa. Laiva kääntyy hitaasti ja tiedostan realiteetit. Ongelmallisimman tästä äitiyspakkauksen kotimaisuusasteen nostamisessa tekeekin kilpailutus. Julkisessa kilpailutuksessa ei saa asettaa kilpailijoita eri arvoiseen asemaan. Kelan tarjouspyynnössä on eritelty, että lapsityövoimaa ei saa käyttää, mutta kuitenkaan lopullisessa valinnassa tuotteen tuotantomaalla ei saa olla vaikutusta valintaan.* Tuotteiden hinta on puolet valintaperusteista, mutta valintaan vaikuttavat myös raadin arvioima tuotteen toiminnallisuus ja laatu sekä eettisyys. Mutta tuotteiden kotimaisuudelle ei ole mahdollista antaa painoarvoa. ** Aiemmilta vuosilta muistan huomioineeni kokonaan kotimaisiksi makuupussin, peiton ja sukat! Mutta olen itsekin olettanut, että monet vahvasti kotimaisiksi mielletyt tuotteet myös valmistetaan Suomessa.

Tilannetta vaikeuttaa tietysti sekin, että myös ulkomailla valmistetut tuotteet voivat olla myös eettisesti valmistettuja (joka olisi mielestäni iso askel eteenpäin), mutta suurin osa ei valitettavasti ole, mutta kenen vastuu se lopulta on? Tuntuu toisaalta kohtuuttomalta, että Kelan tehtävä olisi tutkia työolot kaikkien tuotetarjousten takana. Olen ymmärtänyt, että täysin kotimaisilla tai ulkomailla eettisesti valmistavilla yrityksillä ole "mitään jakoa" kilpailutuksessa. Niinpä pitäisi mieluiten löytää sellainen ratkaisu, että hekin pääsisivät mukaan kilpailuun, eikä ostajan (tässä tapauksessa Kelan) ei tarvitsisikaan huolehtia selvittelypuolesta.

Miten äitiyspakkauksesta saataisiin kotimaisempi?


Yksiselitteistä ratkaisua tuskin on olemassa, mutta minusta olisi hienoa nähdä äitiyspakkaus suunnannäyttäjänä. Julkistamisen yhteydessä pyörivän polemiikin äärellä osa somessa kommentoineista ovat ensimmäistä kertaa tajunneet, etteivät ole tulleet ajatelleeksi ylipäänsä ostamiensa vaatteiden alkuperää tai moni (itseni mukaan lukien) on herännyt huomaamaan, ettei pakkaus ehkä ole niin kotimainen kuin on olettanut sen olevan. Eikä lopulta kyse olekaan yksilön valinnoista, vaan siitä mitä julkishallinnollinen äitiyspakkaus ihannetilanteessa edustaisi. Pakkausta muutetaan pikkuhiljaa toiveiden mukaisesti ja kotimaisuuden perään kysellään, mutta palautetta tulee eniten kuitenkin värimaailmasta tai siitä, ettei ole tytöille ja pojille omaa pakkausta. Mielelläni näkisin, että eettistäkin puolta nostettaisiin palautteissa enemmän esiin. Pakkauksen kotimaisuus saattaisi antaa toimintamallin niihin arjen hankintoihin, joihin ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota.

Yksi (osa)ratkaisu ongelmaan voisi olla esimerkiksi pakkauksen sisällön supistaminen. Näin yhden tuotteen hinnan ei tarvitsisi olla niin alhainen ja kotimaiset valmistajat pääsisivät mukaan kisaan. Moni jättää jo ottamatta pakkauksen, koska eivät pidä tuotteista tai ottavat pakkauksen, koska sen tarvikevalikoima on niin monipuolinen ja mainio. Näin kävi meillekin viime kerralla, vaatteet jäivät suummaksi osaksi käyttämättä. Ei kovin kestävää kehitystä sekään. Voisiko siis olla niin, että tänä päivänä pakkauksen vaatteille ei ole niin suurelta osin tarvettakaan? Tavallaan äitiyspakkaus on siis jo "tehnyt tehtävänsä" ja nostanut naisten ja lasten hyvinvointia, nyt sen tehtävänä voisi olla nostaa koko Suomea. (Pieni ja vaatimaton pyyntö.)

Minulle naisena ja äitinä äitiyspakkaus yksi isoimmista kotimaisista innovaatioista. Ja ilolla katson kun sosiaalisen median ansiosta, kaikkien näiden 80 äitiyspakkausvuoden jälkeen, käytäntö on rantautunut myös muihin maihin.

Nyt kun pakkaukseen on saatu vihdoin lisää väriä, niin voisiko jo seuraava pakkaus olla kenties sinivalkoisempi?


Kuvat: Kela.fi
Lähde: Yksi*, kaksi** ja kolme***

ajatuksia

Minusta ei tule kuten äitini!

maaliskuuta 03, 2017


Se on väistämätöntä. Se alkaa pienistä jutuista. Yleensä ensimmäinen on se kun komennat lastasi ja kuuletkin oman äitisi sanat – sinun suustasi.

Mistä ne tuli?

Etenkin teini-ikäisenä tulee mietittyä (ja varmaan myös ääneen sanottua), että "musta ei kyl ikinä tuu tollasta!" Hyi miltä se kuulostaakin nyt aikuisena. Melkein helpompi samaistua äidin ajatuksiin kuin siihen teini-ikäiseen minään.

Viimeistään siitä lähtien tahtomattaan tallettaa ajatustensa pankkiin asioita vanhemmuudesta, jotka haluaa tehdä eri tavalla, mutta myös niitä, joita haluaa tehdä juuri kuten omat vanhemmatkin ovat tehneet. Se kassa karttuu aina siihen asti kunnes se esikoinen on taapero (ehkä pieni uhmis) ja sitten yhtäkkiä ne maagiset, omasta lapsuudesta tutut, sanat vain pulppuavat suusta.

Ne, joita en muuten sitten ikinä sano.
("En mä voi sulle tässä mehulasiks muuttua!")


Sitten tulevat ne pienet teot. Teet jauhelihakastikkeen samalla tavalla. Laulat lapselle saman unilaulun. Ostat ehkä samaa Niveaa. Ja ymmärrät vihdoin sen, kuinka kätevää on, että voit ostaa ruokasi ja vaatteesi samasta kaupasta.

Sitten se peilikuva. Tämä ei tapahtunut minulle, sillä äitini kaksoisolennoksi minua on kutsuttu jo ihan lapsesta saakka – vaan äidille itselleen. Hän kokeili oman, valitettavasti jo edesmenneen, äitinsä kansallispukua ja hätkähti kun peilistä katsoikin takaisin tuttu henkilö. Ei se, joka katsoi sieltä eilen, vaan juuri se toinen.

Ja sitten on se tietty ikä. Jonkinlainen rajapyykki. Minulle se on 36. Olen ihan pian sillä kymmenellä. Se 36 on ensimmäinen ikävuosi, jonka ikäinen muistan äitini olleen kun olin lapsi. Tarkemmin sanottuna olin itse 9-vuotias ja tein syntymäpäiväkortin. "Onnea 37-vuotiaalle!" Kysyin äidiltä syntymävuoden ja laskin iän itse, ettei korttiyllätys paljastuisi. (Yllätys se varmasti olikin!) Ja silloinhan se tuntui paljolta. Kokonaiset kolmehitonkymmentäkuusi. Kun itse ei ole vielä sitä kymmentäkään.

Nykyäänhän meidän ikäero on tainnut kaventua. Olen huomannut, että niin käy kun lapselle tulee ikää lisää. Muistan kun olimme juuri palvelutaloon muuttaneen isoisoäidin 90-vuotissyntymäpäivillä ja hänellä oli omien lastensa ikäisiä huonenaapureita. Ja siellä syntymäpäivillä sitten kysyttiin, että onko tullut hyvin juttuun ja tutustunut uusiin naapureihin. Isomamma vastasi siihen kiukkuisesti, että eihän niiden kanssa voi edes jutella, eihän ne mitään kuulekaan kun ovat niin vanhoja!

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset