Äitiyspakkauksen julkistaminen näin naistenpäivän alla on mitä loistavin ajankohta. Äitiyspakkaus on keksintönä historiansa alussa erityisesti nostanut suomalaisten naisten asemaa ja ehkäissyt lapsikuolleisuutta, tuomalla äidit terveydenhuollon piiriin. Yhä edelleen äitiysavustuksen (jonka voi valita pakkauksena tai rahana) saaminen velvoittaa neuvolakäyntiin. Kirjoitin aiheesta viimeksi tasan kaksi vuotta sitten kun julkaistiin äitiyspakkaus 2015, se ja nämä viimeisimmät pakkaukset ovatkin selvästi ottaneet pieniä baby stepsejä kohti "tätä päivää".

Tänään siis julkistettiin uusi äitiyspakkaus 2017. Se näyttää hienolta. Pitkästä aikaa pakkauksen vaatteista löytyi taas enemmän väriä. Valitsin tällä kertaa äitiysavustuksen rahana, sillä äitiyspakkauksen tuotteet löytyvät kodistamme jo kahdesti. (Makuupusseja jopa useampi.) Laskettuaika on juuri siinä rajoilla, olisinko saanut tämän uuden vain vanhan pakkauksen. Jos nyt tietäisin saavani tämän uuden, näiden uudistusten valossa, voisin ehkä siihen päätyäkin.

Tämän vuoden äitiyspakkauksessa pidin muun muassa siitä, että potkupukuja vähän. Jo viime vuonna suosittiin enemmän puolipotkuhousuja ja monella äidillä tuntuukin vauvan pukemistottumukset muuttuneen sen verran, että nämä on jätetty nyt minimiin. Pidän myös viime pakkauksesta tutusta (uusvanhasta) haalarimallista, josta saa myös makuupussin. Kuumemittari tulee varmasti monelle tarpeeseen, etenkin jos sellaista ei ole kotoa löytynyt ennen vauvantuloa. Omat suosikkini uutuuksista olivat collegehaalari (eli "jumppis") ja unipussi.

Mutta. 
...aina on se mutta.

Äitiyspakkauksen ympärillä kuhisee, julkistuspäivänä ja pitkään sen jälkeenkin, ja siellä missä on ihmisiä, siellä on myös mielipiteitä ja kritiikkiä. Siinä missä jokaisella on mieltymykset kuosien kamaluudesta ja värien vääryydestä, niin hieman petyin — erityisesti näin Suomi 100 -juhlavuonna siihen, ettei kotimaisuus saanut vieläkään ansaitsemaansa tilaa pakkauksessa. Laiva kääntyy hitaasti ja tiedostan realiteetit. Ongelmallisimman tästä äitiyspakkauksen kotimaisuusasteen nostamisessa tekeekin kilpailutus. Julkisessa kilpailutuksessa ei saa asettaa kilpailijoita eri arvoiseen asemaan. Kelan tarjouspyynnössä on eritelty, että lapsityövoimaa ei saa käyttää, mutta kuitenkaan lopullisessa valinnassa tuotteen tuotantomaalla ei saa olla vaikutusta valintaan.* Tuotteiden hinta on puolet valintaperusteista, mutta valintaan vaikuttavat myös raadin arvioima tuotteen toiminnallisuus ja laatu sekä eettisyys. Mutta tuotteiden kotimaisuudelle ei ole mahdollista antaa painoarvoa. ** Aiemmilta vuosilta muistan huomioineeni kokonaan kotimaisiksi makuupussin, peiton ja sukat! Mutta olen itsekin olettanut, että monet vahvasti kotimaisiksi mielletyt tuotteet myös valmistetaan Suomessa.

Tilannetta vaikeuttaa tietysti sekin, että myös ulkomailla valmistetut tuotteet voivat olla myös eettisesti valmistettuja (joka olisi mielestäni iso askel eteenpäin), mutta suurin osa ei valitettavasti ole, mutta kenen vastuu se lopulta on? Tuntuu toisaalta kohtuuttomalta, että Kelan tehtävä olisi tutkia työolot kaikkien tuotetarjousten takana. Olen ymmärtänyt, että täysin kotimaisilla tai ulkomailla eettisesti valmistavilla yrityksillä ole "mitään jakoa" kilpailutuksessa. Niinpä pitäisi mieluiten löytää sellainen ratkaisu, että hekin pääsisivät mukaan kilpailuun, eikä ostajan (tässä tapauksessa Kelan) ei tarvitsisikaan huolehtia selvittelypuolesta.

Miten äitiyspakkauksesta saataisiin kotimaisempi?

Yksiselitteistä ratkaisua tuskin on olemassa, mutta minusta olisi hienoa nähdä äitiyspakkaus suunnannäyttäjänä. Julkistamisen yhteydessä pyörivän polemiikin äärellä osa somessa kommentoineista ovat ensimmäistä kertaa tajunneet, etteivät ole tulleet ajatelleeksi ylipäänsä ostamiensa vaatteiden alkuperää tai moni (itseni mukaan lukien) on herännyt huomaamaan, ettei pakkaus ehkä ole niin kotimainen kuin on olettanut sen olevan. Eikä lopulta kyse olekaan yksilön valinnoista, vaan siitä mitä julkishallinnollinen äitiyspakkaus ihannetilanteessa edustaisi. Pakkausta muutetaan pikkuhiljaa toiveiden mukaisesti ja kotimaisuuden perään kysellään, mutta palautetta tulee eniten kuitenkin värimaailmasta tai siitä, ettei ole tytöille ja pojille omaa pakkausta. Mielelläni näkisin, että eettistäkin puolta nostettaisiin palautteissa enemmän esiin. Pakkauksen kotimaisuus saattaisi antaa toimintamallin niihin arjen hankintoihin, joihin ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota.

Yksi (osa)ratkaisu ongelmaan voisi olla esimerkiksi pakkauksen sisällön supistaminen. Näin yhden tuotteen hinnan ei tarvitsisi olla niin alhainen ja kotimaiset valmistajat pääsisivät mukaan kisaan. Moni jättää jo ottamatta pakkauksen, koska eivät pidä tuotteista tai ottavat pakkauksen, koska sen tarvikevalikoima on niin monipuolinen ja mainio. Näin kävi meillekin viime kerralla, vaatteet jäivät suummaksi osaksi käyttämättä. Ei kovin kestävää kehitystä sekään. Voisiko siis olla niin, että tänä päivänä pakkauksen vaatteille ei ole niin suurelta osin tarvettakaan? Tavallaan äitiyspakkaus on siis jo "tehnyt tehtävänsä" ja nostanut naisten ja lasten hyvinvointia, nyt sen tehtävänä voisi olla nostaa koko Suomea. (Pieni ja vaatimaton pyyntö.)

Minulle naisena ja äitinä äitiyspakkaus yksi isoimmista kotimaisista innovaatioista. Ja ilolla katson kun sosiaalisen median ansiosta, kaikkien näiden 80 äitiyspakkausvuoden jälkeen, käytäntö on rantautunut myös muihin maihin.

Nyt kun pakkaukseen on saatu vihdoin lisää väriä, niin voisiko jo seuraava pakkaus olla kenties sinivalkoisempi?


Kuvat: Kela.fi
Lähde: Yksi*, kaksi** ja kolme***