Haaveissani hommailen

by - 17.00


Olen ollut pitkään sellainen anti-selfhelp-ihminen. Muka kaikkien neuvojen yläpuolella. Ja huoneentaulujen. Ja motivaatioaforismien. Ei tietenkään ole mikään meriitti, ettei ole lukenut vaikkapa yhtään kasvatuskirjaa. Etenkin kun syytä siihen olisi ja tuon kaikkivoipaisen eskarin kanssa on useasti herännyt ajatuksia, että kaipaisi omille kasvatusmetodeille hieman taustatukea. Niin kuin jotain kättä pidempää. (Siis kuvainnollisesti!) Ehkäpä se on tämä lähestyvä keski-ikä, joka lopulta saa myöntämään, ettei osaakaan ratkaista kaikkea itse.

Mikä lähestyvä keski-ikä? Itseasiassa tämän mukaan olen hyvinkin keski-ikäinen.

Viime aikoina ystäväpiirissäni on ruodittu paljon millaisia ratkaisuja pitäisi tehdä sen haasteita tuottavan lastenkasvatuksen ohella oman elämän suhteen. Ammatinvaihtoa, kouluihin hakua, työpaikan vaihtoa, kurssituksia ja yrittäjyyteen hyppäämistä.

Ja omalla kohdallani töistä pois jäämistä. Haikein, mutta onnellisesti odottavaisin mielin. Heti kun taannoin huomasin puhelimen kirjasovellukseen ilmestyneen Unelmahommissa – Tee itsellesi työ siitä mistä pidät -kirjan, ahmin sen parissa päivässä. Hullaannuin jo ensimetreillä.

Käsittelyssä ovat juuri ne itsellekin tietyllä tavalla kipeimmät asiat. Työidentiteetti. Ikuinen haave unelmatyöstä. Sitkun. Mitä kun. En oikein itsekään tiedä miksi pohdin tätä teemaa niin paljon. Pidän nykyisestäkin työstä, ja lähes kahden vuoden, kotiäitiyden jälkeen pidin siitä vielä enemmän. Vauvabuumin sijaan ympärilläni velloo paljon äitien ajatuksia "mitä minä itse haluan". Vaikka itselläni onkin edessä vähintään vuoden kotiretriitti vauvan ja isompien lasten kanssa, niin töihin paluu tai töissä käväisyn myötä aihe tuntuu ajankohtaiselta. Haluan nauttia vauva-ajasta, mutta haluan myös pitää kiinni siitä mystisestä työminästä.

Ei ikinä yrittäjäksi!


Pidin Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa-kirjasta, koska sitä oli jouheva lukea. Molempien kirjoittajien omat tarinat ovat lennokkaita ja kiinnostavia. Erityisesti Hannen taustaan, kertomukseen lapsuudesta yrittäjäperheessä ja aikuisena työtehtävien pirskaloituminen olivat hyvin samaistuttavaa luettavaa. Olen Hannen tavoin vannonut vuosia, etten ikinä ryhtyisi yrittäjäksi. Mutta nykyään voisin sanoa sillekin mahdollisuudelle kyllä, mikäli sellainen tilane tulisi eikä siihen liittyisi vahvaa paikkasidonnaisuutta (kivijalkaliikettä).

Kirja on oivaltava. Tekstistä huomaa, että molemmat kirjoittajat ovat pohtineet aihetta pintaa syvemmältä. Mitkä seikat ovat johtaneet tähän. Ehkä jopa paljon syvemmältä mitä kirjassa edes näkyy. Unelmahommissa ei ole vastaus tai ohjenuora "Tee näin ja pääset unelmahommiin", vaan se esittää lukijalle juuri oikeat kysymykset.

"Olen ehkä uskonut tähän aiemmin, mutta sittemmin taas löytänyt itseni häpeämästä historiaani."

Yhdistä pisteet

Kirjassa mainittiin Steve Jobsin ajatus siitä, että jokaiselle kertyy elämän aikana pisteitä. Nämä pisteet ovat tehtyjä valintoja, päätöksiä, harrastuksia ja kiinnostuksia, joita voi yhdistellä kuvioksi tai selkeäksi jatkumoksi vasta jälkeen päin. Näitä pisteitä olen minäkin kerryttänyt tähän mennessä monelta eri alalta.

Olen ehkä uskonut tähän aiemmin, mutta sittemmin taas löytänyt itseni häpeämästä historiaani. "Miksi kävin sellaisen koulutuksen kun en edes hyödynnä sitä sen vaatimalla tavalla tai teinkö lopulta oikean valinnan kun jätin vaivalla ansaitun koulupaikan taakseni?" Kuitenkaan en haluaisi myöntää katuvani moniakaan päätöksiä, oikeastaan mitään, kaikki pisteet ovat kuitenkin antaneet enemmän kuin ottaneet. Silti joskus pohdin mikä on ollut turhaa. Ja se se vasta turhaa on! Kaikelle kuitenkin löytyy joskus jokin selvä tarkoitus. Lopulta kaikki käy järkeen.


Haavekuva vai todellinen unelma

Olen kova haaveilemaan ja unelmoimaan. Usein kuitenkin puuttuu se usko itseen. Rämö mainitsi kirjassa islantilaisen sananlaskun, joka menee käännettynä näin: "Ne, jotka lähtevät kalaan, saavat kalaa." Niin yksinkertainen asia, ja se pitäisi aina muistaa. Aina ei välttämättä onnistu, mutta jos jää rannalle ruikuttamaan ei ainakaan saa.

Kukaan ei voi unelmoida väärin, mutta on hyvä muistutus myös sekin, että niitä haaveita kannattaa miettiä realistisesti ja ottaa ehkä pieni askel siihen unelman suuntaan. Saattaa huomatakin, ettei ehkä tahdokaan juuri sitä unelmaa vaan jonkin palasen siitä.

Mitä jos se unelmahomma onkin jo tässä ja nyt. Tai miten saisi nykyisestä työstä sen unelmatyön?Mitä hyviä puolia työssä on? Ei unelmahomma myöskään välttämättä ole oma yritys ja itse itsensä työllistäminen. Tai ettei unelmahomma ole mikään onni ja autuus tai paratiisi vaan siihenkin kuuluu niitä velvollisuuksia ja vähemmän kivoja juttuja, mutta miten niihin sitten pitäisi suhtautua tai miten konkreettisesti niitä voisi hoitaa mahdollisimman kivuttomasti? Myös tähän kirja antaa ratkaisuehdotuksia ja kirjailijoiden omia malleja kuinka hoitaa ei-niin-unelmahommat pois alta.

Kirjan lukeminen ja töissä käynti sai Akilleen kantapääni, eli writer's blockin, vihdoin ratkeamaan. Yksi unelma on koko ajan ollut näin lähellä minua, vaikkei tämä työtä olekaan.

Minä kirjoitan ja sinä luet.

Kiitos siitä!


Kuvat: Jenni / Kapeat kadut

You May Also Like

2 kommenttia

  1. Oi kun tämä aihe on just niin ajankohtainen mullekin!! Sama kirja luennassa ja tismalleen samoja ajatuksia.. Mutta on tämä haaveilu saanut jo paljon aikaan. Ihan pelkästään ajattelun muutoksella tuntuu olleen isoja vaikutuksia! Nyt mennään ja pidetään hatusta kiinni!:)

    VastaaPoista
  2. Olipa mahtavaa lukea, miten monenlaisia ajatuksia kirjasta on lähtenyt hyrräämään. Ja että sait siitä tarttumapintaa tulevaisuuden lisäksi omaan menneisyyteen.

    Mä olen huomannut ihan saman, että tuttavapiirissä on selvää "mikä musta tulee isona" -kuhinaa. Itsekin mietin, mitkäs seuraavaksi olisivat niitä unelmahommiani, joita lähteä tavoittelemaan.

    VastaaPoista

top social