Läheistä tuttavuutta Nautelankoskella

by - 23.18




Pääsiäisen pyhät menivät pitkälti kotona, mutta tavoitteena oli käydä pitkän viikonlopun aikana pienellä metsäretkellä. Haukata hieman hapekkaampaa ilmaa pölyisten varastojen siivouksen vastapainoksi. Ja niiden lukuisten syötyjen suklaamunien vastapainoksi.

Muutimme Turusta Liedon puolelle kohta kaksi vuotta sitten ja olemme hyvin huonosti tutustuneet kotikuntaamme. Retkikuntamme suuntimana oli joko Parmaharjun urheilukeskus tai Nautelankosken luontopolku. Päätimme aloittaa tutustumisen jälkimmäisestä. Viime kesänä pyöräilimme miehen kanssa Nautelankoskelle. Nyt päätimme tutustua sen luontoon vähän lähemmin.




Nautelankosken luontopolku kulkee Aurajoen molemmin puolin, mutta meidän reittimme koostui tällä kertaa vain toisesta puolesta, sillä joen ylitys on mahdollista vain matalan veden aikaan, kiviä pitkin. Lähdimme tutustumiskierrokselle avoimin mielin. Nautelankosken luontopolku olikin paitsi hyvin monimuotoinen ja älyttömän kaunis, mutta myös sen verran juureva ja korkeuseroineen haastava pienelle taaperolle, että lietolainen maaperä tuli taaperolle hyvin tutuksi.

Hyvin. Tutuksi.

Tämän pitkän viikonlopun viimeinen päivä osoittautuikin hauskaksi retkipäiväksi sillä tuon parituntisen aikana ehti paistaa aurinko, taivas peittyä tummista ukkosmaisista pilvistä, sataa lunta ja taas paistaa aurinko. Tuli ihan mieleen se kohtaus Muumilaakson tarinoista kun noita yritti karkottaa kuumien lähteiden etsijät erilaisilla haastavilla sääolosuhteilla. Vaikka reitti oli lapsille haasteellinen, ei kuitenkaan niin hankala, etteikö tämä muumi olisi pärjännyt siellä hyvin, vielä näin raskauden loppumetreilläkin.




Luontopolun pituus on noin 1,5 kilometriä per puoli, mutta pienten lasten kanssa matkaa kertyy helposti suunnilleen 15 kilometriä. Kyllä siitä luonnon kauneudesta nauttii silti ihan koko matkalta. Ja se hiljaisuus. Ei ole olemassa mitään muuta kuin kosken kuohut, linnun laulut ja – no ne lapset.

"Äiti, mä meen tältä, mistä sä meet? Miksä meet sieltä, tuu täältä! Eiku sittenkin tästä. Äiti, kato. Äiti! Äitiii! Tuu tästä!"

"Koska syödään?"

Retken kohokohta oli tietenkin paluu lähtöpisteeseen ja eväsrepun aukeaminen. Ja kyllähän ne evässämpylät maistuvatkin ulkoilun päätteeksi niin reissumiehille kuin -naisillekin ihan eri tavalla kuin kotona. Ja se kahvi! Ai että. Vähän viileämpänäkin ihan parasta. Aivan kuten retkeilykin.




Nautelankoski sijaitsee Liedon asemalla, osoitteessa Nautelankoskentie 40. Nautelankoski on Aurajoen pisin koski (600m) ja Liedon kunnan kahdeksas koski. Se on luonnonsuojelualuetta ja alueella tapaa harvinaista ketokasvillisuutta sekä harvinaisia lintuja. Nautelankoskella voi harrastaa luvanvaraista perhokalastusta. Alueella on useita museorakennuksia. Turusta kulkee myös pyöräilyreitti Nautelankoskelle. 

You May Also Like

1 kommenttia

  1. Kosken toinen puoli on ehkä vähän lapsiystävällisempi reitti ja ainakin oma jälkikasvu tykkää siellä reitin päässä olevasta lintutornista. Käykää ihmeessä sielläkin puolella.

    VastaaPoista

top social