Erilaisia ystäviä

syyskuuta 05, 2017



Kiitollisuusfiiliksissäni brunssikutsujen jälkeen aloin pohtia kuinka erilaisia ystävyyssuhteita olenkaan onnistunut luomaan. Siitä huolimatta, että tunnen olevani ujo tyyppi ja tuntuu vaikealta tutustua ihmisiin – olen löytänyt ystäviä monenlaista reittiä, myös hauskojen sattumien kautta.

Mukavia tyyppejä on tarttunut matkaan perhekerhoista, blogin ja Facebookin kautta, sattumalta kuntosalilta, työpaikoilta, miehen kautta, naapureista, opiskeluajoilta ja nyt myös "uusvanhoja" ystäviä.

Ystävyyssuhteiden laatu tuntuisi vaihtelevan paljon elämäntilanteiden mukaan. Kyllähän useimmat ystävyydet solmitaan nimenomaan erilaisten muutosten yhteydessä. Välit viilenevät ja lämpenevät elämänmuutosten suhdanteissa. Taika on siinä, että todelliset ystävät ymmärtävät ja pysyvät vaikkei rintarinnan koko ajan kuljettaisikaan.

Ystävyys katkolla

Tapasin tänään pitkästä aikaa vanhan paita & peppu -parini. Yhden teiniaikojen parhaimmista ystävistäni. Sen, jonka puhelinliittymän piti olla sama, koska kuuden tunnin maratonpuhelut olisivat muuten tulleet liian kalliiksi. (Toisen vanhemmille taisi tullakin, sen yhden kerran.) Oli kirjevihot, yökyläilyt, kotibileet, skootteriajelut, yhteinen siiderikassi (eikun äiti lukee, ei siis siideri) ja lainavaatteet. Sitten aikuistumisen kynnyksellä tapahtuu klassinen erilleen kasvaminen.

Uudessa ystävyydessä on samanlaista jännitystä ja kutkutusta kuin treffeille lähtiessä. Miltä näytän, pitääkö hän minusta, mitä sanoisin, jotta kuulostaisin fiksulta. Mutta vanhan ystävyyden sokeri ja suola on kuin 90-luvulla kännykkäkaupan slogan: Tule sellaisena kuin olet.

Ei voi feikata vaikka haluaisikin.

Äitiys yhdistää

Perheen perustaminen taitaa olla yksi niistä isoimmista muutoksista, joka vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, niin hyvässä kuin pahassa. Tavatessa lapsetonta ystävää äiti-ihmistä hävettää kun simppeli kahvitapaaminen vaatii järjestelytoimikunnan. Ja toisen lapsellisen kanssa voi rauhassa puhua niillä osittaisilla – tai enintään puolikkailla lauseilla. Ehkä molemmat osapuolet tuntevat huonommuutta tai alemmuutta, toisistaan tietämättä. Tai voi olla vaikea ymmärtää toisen väsymystä, molemmat saattavat toivoa olevansa toisen asemassa.

Mutta äitiyden ei todellakaan tarvitse olla ainoa yhdistävä tekijä. Se voi olla myös muu elämäntilanne, harrastus – tai jopa ”ei mikään.” Ystävyyden ydin onkin erilaisuuden hyväksyminen.

Lapsille ei ole merkitystä jos toisen lempiohjelma on Ryhmä Hau ja toinen fanittaa Pipsa Possua, voidaan silti leikkiä yhdessä majaa. Teini-iässä taas yhteenkuuluvuutta alleviivataan yhtenäisellä pukeutumisella tai musamaulla.

Aikuiseen ystävyyteen kuuluu ymmärtäminen ja vuorovaikutus. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toisen osapuolen pitää aina ymmärtää tai toimia terapeuttina, vaan toimiakseen sen on oltava vastavuoroista.

Joskus vanhat kouluaikaiset ystävät ”riittävät” eikä ole aikaa tai halua ystävystymiseen. Toisille riittää, että hiekkalaatikon reunalla on tutut kasvot, ”se Eliaksen äiti”. Toisille taas uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa (jännittävää, mutta mukavaa) ja jokaisen kanssa voi peilata elämän eri puolia.

Joskus se tarkoittaa kysymystä:

Kerropa nyt alkajaisiksi kaikki mitä sulle on kuulunut viimeiset seitsemän vuotta?

You Might Also Like

0 kommenttia

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset