Perheen pienimmästä keskimmäiseksi

syyskuuta 01, 2017










Perheen vauva, koko suvun silmäterä, pienin ja viattomin. Kunnes se kultainen jalusta vedetään kuin matto jalkojen alta. Yksi suurimmista koetinkivistä taaperoikäiselle on pikkusisaruksen syntymä. Esikoinen oli jo lähes viisivuotias kun keskimmäinen pikkuveli syntyi ja osasi kovasti odottaa pikkuveljeä. Esikoiselle pikkuveljen syntymä oli ehdottomasti enemmän ilonaihe kuin kriisin paikka.

"Puun ja kuoren välissä on otollinen kasvupaikka 
neuvottelijalle ja kompromissien tekijälle."

Esikoinen on aina ollut jollain tavalla vähän enemmän isin poika, joten ehkä aika luontevastikin Keskimmäisestä tuli äidin poika. Sitten se äiti menee ja rikkoo tämän symbioosin hankkimalla siihen väliin vauvan! Kaksivuotiaan maailma murenee. Nyt lähes neljän kuukauden jälkeen voin jo sanoa, että olen oikeastaan aika mykistynyt kuinka iisisti Keskimmäinen sen tilanteen otti.

Ensimmäisen kuukauden sylin tarve iski aina juuri kun vauvakin oli sylissä tai itki nälkää. Koska meillä ei ole alakerrassa sohvaa tai nojatuolia, istuin aluksi paljon portailla syöttämässä vauvaa. Keskimmäinen pääsi siinä helposti viereen istumaan. Sen tarve on selvästi vähentynyt ja hän voi leikkiä kun minä syötän, mutta edelleen hän iskee kiinni kun tilaisuus tulee ja huomaa sylin vapautuneen. Tietynlaisia kolmen lapsen stereotypioita on aistittavissa jo nyt. Vai ovatko ne keinotekoisia, vanhempien keksimiä juttuja?

"Esikoinen saa vanhempien hyväksynnän helpoiten olemalla avulias, 
myötäsukainen ja reippaan itsenäinen."

Vaikuttaako syntymäjärjestys luonteeseen?

Kaksi pienempää ovat jatkuvassa sylin tarpeessa ja paljon niin sanotusti iholla. Helposti voi unohtua, että Esikoinenkin kaipaisi sitä syliä ja halauksia ihan yhtä lailla vaikka oma kontaktikiintiö olisikin jo päivän osalta täynnä ja haluaisi pystyttää piikkilanka-aidan ympärilleen. Voin helposti nähdä miten, lapsiin tulee tahtomattaan luotua syntymäjärjestykseen liittyviä odotuksia.

Tässä kohdin voi kuitenkin huokaista, että onneksi kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat monet eri tekijät vaikka stereotypioiden on tutkittu osittain pitävänkin paikkaansa. Kasvuympäristö, perimä, oma temperamentti ja oppimiskyky. Sisaruskatraassa myös ikäeroilla ja sukupuolilla on merkitystä. Vanhemman vaikeaksi, ellei jopa mahdottomaksi tehtäväksi jää siis vain olla lokeroimatta lapsia niihin odotuksiin.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esikoinen joutuu tahtomattaan pienempien esimerkiksi ja joskus (lue: usein) tulee asetettua itse liian suuria odotuksia. "Kun sinä olet jo seitsemän..." Hän siis aloitti juuri koulun ja sekin luo omaa jännitettään tilanteeseen. Häneltä vaaditaan reippautta, vastuuta ja itsenäisyyttä myös kodin seinien ulkopuolellakin.

"Vanhempien näkökulmasta esikoinen tekee kaiken ensimmäisenä, 
joten hänen saamansa huomion kanssa ei oikein voi kilpailla."

On varmasti aika luonnollista, että Keskimmäinen raivaa itselleen huomiota. Onhan hän paitsi nyt se keskimmäinen, myös kaksivuotias tahtoikäinen. On siis liitoiteltua lähteä sanomaan, että syntymäjärjestyksen mukaiset luonteet ja käytösmallit näkyvät jo. Mutta sanotaanko, että asetelmat on kieltämättä jo kohdillaan. Siitä huolimatta, että Keskimmäinen on sopeutunut tilanteeseen yllättävän hyvin. Mutta miten tilanne muuttuu taas kun Kuopus kasvaa? Tuleeko heistä tiivis veljeskaksikko vai joutuvatko kilpailutilanteeseen kun isoin veli on niin paljon isompi ja he marssivat enemmän samaan tahtiin.

Vauvan kuulumisia kyseleville olen vitsaillut, että hän on alistunut kohtaloonsa kolmantena lapsena. Hänestä ei nimittäin juurikaan kuulu mitään. "Kun ei vaan vaivaksi olisi." Nälkääkin hän ilmaisee lähinnä imeskelemällä käsiään. Vauvan kanssa olo tuntuu niin helpolta kahteen isompaan verrattuna.

Siinä missä Keskimmäisen kohdalla ollaan jollain tavalla asian ytimessä, opetellaan puhumaan, opetetaan toisten huomioimista, anteeksi pyytämistä, pöytätapoja ja yleisiä käytössääntöjä niin esikoisen kohdalla on tietyllä tavalla jo alettu niittämään sitä viljaa. Hän kulkee tuolla ihmisten ilmoilla – toivottavasti, kotioppien mukaisesti.

Taapero on tällä hetkellä se meidän Ville Vallaton, kuten hänen ikäänsä kuuluukin. Mutta elo kolmen poikaviikarin kanssa on sellaista sirkusta, että toisena päivänä odotan innolla mitä tuleman pitää ja toisena päivänä toivon, ettei Kuopus kasvaisi yhtään nopeampaa. Tunteja kaipaisin vuorokauteen pari lisää, mutta muutenhan tämä on tällä kolmannella kierroksella jo paljon helpompaa, sillä:

"Kuopuksen kanssa vanhemmat eivät usein enää jaksa stressata, 
ja tämä saakin toimia muita enemmän oman mielensä mukaan." 


Onko sulla syntymäjärjestyksen mukaisia luonteenpiirteitä?

Lähde: HS (Lainaukset ovat peräisin linkin jutusta.)

You Might Also Like

0 kommenttia

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset