Jouluevankeliumi – Luukku 22

Ja tapahtui niinä päivinä, että perheen oli suoritettava jouluostosten teko. Koko joulun ruoat oli hankittava kerralla. Tämä ostosreissu ei ollut ensimmäinen, ja se tapahtui Turussa, Kupittaan Citymarketissa, Hannu Aaltosen ollessa kauppiaana.

Kaikki muutkin menivät ostoksille, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin mekin lähdimme Liedosta, Vierunpuistosta, alas kohti Turkua, vanhaa kotikaupunkiamme, jota myös Åboksi sanotaan. Tällä matkalla minä, luojalle kiitos, en ole raskaana.

Niin tapahtui meidän siellä ollessa, taaperon uhmaraivarin aika tuli. Isänsä otti syliin ja kantoi huutavan lapsen autoon, koska huutajalle ei ollut sijaa supermarketissa. Sillä seudulla oli muitakin vanhempia hyllyjen välissä vartioimassa laumaansa ja keräämässä ostoksia. Yhtäkkiä meidän edessä seisoi Aaltosen työntekijä, osastovastaava, joka ilmoitti meille. "Älkää peljätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon. Tänään on joulukinkut tarjouksessa. Ja tämä on merkkinä teille, löydätte kinkun hookoon muoviin käärittynä, pakastealtaassa makaamassa.

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallisia myyjiä, jotka ylistivät Pirkkaa ja sanoivat: "Kunnia Pirkan edullisille vaihtoehdoille. Kauppojen aukiolojen vapautuminen antaa mahdollisuuden ihmisten ostaa pyhän mitä ne tahto." Ja kun myyjät olivat menneet taukotiloihinsa, puhuimme toisillemme. "Menkäämme nyt käyttämään sen kupongin jonka Turun Sanomat on meille lähettänyt."

Ja me menimme kiiruhtaen ja löysimme perunalooran, rosollin ja kinkun, joka makasi altaassa. Ja kun me olimme itse nähneet, ilmoitimme myös muille perheille tarjouksesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä.

Me pakkasimme tavarat ja lapset autoon. Kätkin joulusuklaat takkini alle ja maistelin niitä. Kun palasimme illalla kotiin, olimme aivan puhki kaikesta mitä olimme kuulleet ja nähneet. Ensi vuonna tilaamme kyllä verkkokaupasta, niin kuin meille oli sanottu.

Rentouttavaa joulun aikaa!





P.s. Ei ollut mitään kuponkia, eikä tämä ollut kaupallinen yhteistyö. 





Kommentit

  1. Tätä ei kyllä voinut lukea nauramatta, ääneen kuissi, koko pöytäseurueelle. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti