Tämä se on. This is it.

Kun nyt kirjoitan tähän, etten tiedä mistä aloittaa, niin kaikki varmasti jo arvaavat mihin tämä päättyy. 

Vai päättyykö, en tiedä. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin ainoalta oikealta ratkaisulta laittaa pillit pussiin. Hanskat naulaan. Sulkea kone. Ottaa ehtooksi. Tämä on siis läksiäispostaus. 

Harmittaa, että tuntuu monen asian jäävän blogissa kesken. Kädet suorastaan tärisevät nyt. Ideoita postauksiin olisi, mutta ne eivät vain pääse julkaisuun saakka koskaan. Sekavia ajatuksia siitä mitä haluan blogissa jakaa. Mitä haluan blogillani sanoa? Mihin tämä blogiskene on menossa? Ja mikä onkaan minun paikkani siinä.

Olen koko tämän vuoden puhunut blogini tekohengityksestä. Sen lopettaminen tuntuu vähän kuin sammuttaisi hengityskoneen joltain mystiseltä "bloggaaja-minältä". 

Mulla on kutina, että "I´ll be back." Mutta miten, en osaa sanoa.

Kiitos teille lukijoille, ilman teitä en luonnollisestikaan olisi tätä blogia kirjoittanut ja saanut monia hienoja kokemuksia – ja tavannut ihania ihmisiä.

Tässä on jotain todella ahdistavaa, mutta samalla kovin vapauttavaa. 

Instagram-tilini (@lindsonja) on silti edelleen aktiivinen ja sinne olenkin toisinaan purkanut ajatuksia, toki tiiviimmässä muodossa. Jatkan siellä mm. Pikkulinnun päiväkirjaa, ruoka- ja treenijuttuja, lastenvaatteita ja sitä arkea sellaisenaan. 

Ruuhkavuodet puskevat sisälle ovista ja ikkunoista. Vaikka miten haluaisi kaikkea tehdä niin jotain jää aina jalkoihin. Nyt tällä hetkellä se on blogin kirjoittaminen.

Seuraavaksi aion tehdä hieman paperihommia sekä keittää lapsille riisipuuroa, ehkäpä myös kiehautan itselleni kupillisen glögiä. Vaikka onkin vielä vasta lokakuu.

Somessa nähdään! Puss!

Sonja

Lukijat